Voiko neuvostopartisaania kutsua sotasankariksi suomalaisessa sanomalehdessä? Voiko ylipäätänsä ketään kutsua sotasankariksi, sillä onhan sota julmaa ja raakaa tappamista? Oliko Mannerheim sankari sodissa? Entä toisen maailmansodan saksalaissotilaat tai Israelin ilmavoimien lentäjät, jotka pommittavat juuri nyt Gazaa?
Neuvostopartisaania kutsuttiin sotasankariksi Helsingin Sanomissa. Päätoimittajan mukaan kyseessä oli työtapaturma. Ketä voi mielestäsi kutsua sotasankariksi vai voiko ketään?
Lue keskustelun pohjaksi Matti Simulan juttu HS:n ”työtapaturmasta”
sotasankarit , partisaanit , Helsingin Sanomat
Kyllä HS taas nöyristelee fasistien edessä.
Kait Venäjälläkin voi olla sotasankarinsa. Jutusta ilmenee, että sotasankari on venäläisten.
Jäi kertomatta, että Suomi oli natsien liittolainen. Piiritetyssä Leningradissa näännytettiin nälkään 1,5 miljoonaa ihmistä. Piirittäjät olivat Mannerheim ja Hitler.
Erkon lehdessä tosin näistä ei puhuta, kuten ei Erkon sodistakaan.
Juutalaiset jotka pommittavat lapsia ja vanhuksia ilmasta käsin ja ohjuksilla itse täysin turvassa ollen ovat kaikken muuta kuin sankareita, eli lähinnä murhaajia.
Hesari antaa siis ulkoisten tahojen vaikuttaa toimituspolitiikkaansa. Meriläinen sanoi, että lehdessä ei tämän jälkeen kutsutakaan neuvostolaisia sotasankareita sotasankareiksi. Ehkä HS myös muuttaa ylisen käsityksen sodan lopputuloksesta. Kumpi voitto sodan, Meriläinen?
Minua ärsyttää jo se, että Suomessa kritiikittä suostutaan Venäjää nöyristellen käytetään noista tuhoamispartiolaisista nimitystä partisaani.
Partisaani on oman maan sisällä vastarintaa miehittäjää tai sortajaa vastaan harjoittava vapaustaistelija, vastarintaliikkeen sotilas. Nämä mainitut kaukopartiolaiset olivat lähinnä sodan mukanaan tuomia terroristeja ja todella kaukana partisaanien kunniakkaasta joukosta.
Tunsin nyt jo kuolleen terroristien uhrin Kuhmosta, missä nämä ”sankarit” hävittivät syrjäisen kylän ja heittvät saunaan piiloon menneiden vanhan mummon ja pikkutytön perään ikkunasta
käsikranaatin, jolloin mummo kuoli ja tytön pään lävisti sirpale, joka sokeutti toisen silmän. Myöhemmin tytön sokea silmä poistettiin Sveitsissä.
Tällaisia sotasankareita olivat nämä ”partisaanit”!
”Elävätkö suomettuneisuuden ajan toimintamallit edelleen Helsingin Sanomissa?”
Päätoimittaja Reetta Meriläinen vastaa: ”Eivät elä. En tekisi tässä yhteydessä tekstistä kovin laajoja johtopäätöksiä.”
Valitettavasti elävät edelleen ja vahvasti. Ennen viime Venäjän presidentin vaaleja Moskovassa oli opposition mielenosoitus. Helsingin Sanomissa tästä tapahtumasta tekemä juttu päättyi
lauseeseen.”Mielenosoitukseen osallistui 1000 henkilöä.” Espanjalainen lehti El Pais Kirjoitti: ”Viranomaiset olivat rajoittaneet mielenosoittajien määräksi 1000 henkilöä.” Tämä on hyvin tyypillinen esimerkki Helsingin
Sanomien suomettuneisuudesta, joka jatkuu edelleen. Se on hyvin ovelaa ja jälkiä peittelevää. Nämä kaksi lausetta antavat tapahtumasta hyvin erilaisen kuvan. Älkää hyvä päätoimittaja valehdelko. Olisi paljon viisaampaa myöntää virheet.
Nimimerkki Arijoutsi kirjoittaa asiasta, kun ei hyväksy venäläisistä tuhoamispartioista puhuttavan partisaaneina. Partisaanit ovat eri juttu kuin siviilikylien tuhoojat ja polttajat ja siviilinaisten, vanhusten ja lasten surmaajat. Ranskassa ja Belgiassa ja Balkanilla ja esimerkiksi Kreikassa toimi partisaaneja, mutta eivät he tietääkseni käyneet siviileiden kimppuun, kuten Petroskoin sotasankarit.
Sankaruutta on olla valmis uhraamaan itsensä,esimerkiksi hoitamalla vammaista lähimmäistään tai antamalla henkensä hyvän puolesta. Älkää pilkatko sankareita,mutta
älkää antako sankarin arvoa niille,jotka uhraavat henkensä tai elämänsä pahuudelle.
Voi, voi tätä Suomalaisten ihannoimaa sotakirjoittelua.
Natsi-Saksan kummpaneita. Ensin luovytettiin juutalaisia,
sitten kun sota oli hävitty luovutettiin inkeriläiset,
sotavangit, eli heidät luovutettiin teloitettaviksi.
Ja edesmenneitä sotäpäälliköita vieläkin ihannoidaan, miehiä joista jotkut kävivät kolme sotaa, ”voittivat vain yhden”omaa kansaansa vastaan. Tuntuu siltä, että Suomessa on kaikki myytävänä, usko, maa jossa elämme, ja totuus!!! Ei ole olemassa sotasankareita. Aatteessakaan.
Wind, Juutilainen, Karhunen…
Talvela,Pajari,Lagus,Vihma,Oesch…
Laurila,,Majewski,Marokon Kauhu,Häyhä…
Ehrnrooth,Aho,Puroma,Keinonen,Raappana…
Lista on loputon.Näiden Miesten ansiosta voimme elää ja nauttia vapaassa Suomessa.
täytyisi erottaa metsän puista. neuvost-historilla, myös sötahistoria on oma käsityksensä esim, kuka aloitti viime sodat. ei meillä täällä ole tarve kirjoitta HIDÄN historiaa omien tietojemme pohjalta tai sensuroida niitä! partisaanikirjoitus on vain yksi esimerkki tosenlaisesta totuudesta.
Eivät kaikki NL:n partisaanit olleet siviilien murhaajia, joten HS:n nekrologi oli aivan asiallinen. Asiaton kylläkin oli SK:n toimittajan hyökkäys toimittaja Meriläistä kohtaan joka ymmärtämättömyyttään teki aiheettomia myöntelyitä ”työtapaturmasta”.
Ihmeellinen on tämä suomettumispelko joka estää kaiken järkevän keskustelun kun puhutaan Venäjästä tai menneestä Neuvostoliitosta.
Uskomattomia kommentteja. Siis osa. Kertoo siitä, että nekrologin laatija, stalinisti Johan Bäckman ymmärtää kirjoittaa sairaita hengentuotoksiaan monella eri nimimerkillä. Näin hän on tehnyt muuallakin. Se on helppoa. Helsingin Sanomien toiminta hävettää vielä hengissä olevien maamme veteraanien puolesta - yksikään heistä ei ole koskaan saanut HS:n nekrologissa ”sotasankarin” titteliä, sen saa ensimmäisenä Suomea vastaan sotinut kovaksikeitetty stalinisti. Mitenköhän maailma reagoisi, jos vaikkapa Puolassa monopoliasemassa oleva päivälehti kirjoittaisi kuolinuutisen Puolaa vastaan vakoilleesta
ja terroritekoja tehneestä vakaumuksellisesta natsista, ja tämä Heinrich Hess nostettaisiin otsikossa SOTASANKARIKSI. Ja olikohan kysymys lopulta HS:n ”työtapaturmasta”, jokainen kuolinuutinenhan tarkistetaan ja editoidaan, eikä sitäkään sovi unohtaa, että esimerkiksi ko. päätoimittaja Meriläinen on itsekin vanha Neuvostoliittoa sokeasti totellut taistolainen.
Yksittäinen torkahdus. Nekrologi kertoi kirjoittajansa tiedoista ja arvoista, jotka toiset kuin yleensä suomalaisilla. Sotasankareitamme olivat rintamamiehet ja koko kansa, jotka kestivät Stalinin hyökkäyksen ja säilyttivät vapautemme, viisas valtiojohto ja kokenut ylipäällikkö. Työtapaturma oli hyvä esimerkki, mitä ja miten ympärillämme ajatellaan, toimitaan ja vaikutetaan.
On ikävää ja käsittämätöntä, että Suomessa elää vieläkin tällaisia Verkko-Erkkoja, jotka eivät ole tutustuneet historiaan. Ei Mannerheim piirittänyt Leningradia, vaan hturvasi Leningradin huoltoa antamalla sen toimia Laatokan kautta. Se, että sieltä ei saatu tarpeeksi tavaraa Leningradiin, ei ollut suomalaisten syy. Mannerheim myös torjui Saksan vaatimukset Suomen osallistumisesta piiritykseen. Mannerheimin ansiot tässä asiassa tunnusti myös Stalin. Mannerheimhan oli ainoa Stalinia vastaan taistellut Sotapäällikkö, jota ei teloitettu eikä edes asetettu oikeuden eteen. Toivottavasti tällaisia lukutaidottomia neuvostoihailija-Verkko-Erkkoja ei ole enää kovinkaan monta Suomessa.
Sodissa ei ole sankareita tai ei ainakaan pitäisi olla.
Minusta ihmisten tappaminen ei ole mitään sotasankaruutta vaan teko, josta ei pitäisi sotilasta myöhemmin sankarillisesti palkita sodan jälkeen.
Sota- tai -juttuja ”sotasankareista” julkaistaan kaikenlaisia kaikkialla. Tekstiä tarkkaan lukematta sitä ei voi arvioida, verrata todellisuuksiin, jotka eri puolilla olivat erilaisia. Kysymys on paljolti mausta ja arvostelukyvystä. Ne tahtovat olla Suomessa heikkoja asioissa, joissa etiikan ja oikeuden nyanssit tulisi hallita. Siitä kai tässä ensi sijassa on kyse, kuten on kysymys myös ihmisen ”sankariuden” laaduista ja rajoista yleensä. Mutta jos toveri sattui lahtaamaan siviilejä, se tulee mainita sankariuden määrittelijänä.
Sotilasta ei tee sankarksi tapettujen vihollissotilaiden lukumäärä tai viholliselle aiheutetun vahingon laajuus, vaan
omien tekojen avulla pelastettujen ihmishenkien määrä. Sotasankaruus on yksilökohtaista. Jollekin vaikka saksalaissotilas voi olla sankari, jos hän on pelastanut ihmisihenkiä. Suuri osa sotasankareista on kuitenkin propagandaa.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Reserviläinen kirjoitti:
Ei ole sodissa sankareita. Sodissa on vain häviäjiä. Erikoinen nekrologi Hesarissa, kieltämättä.