CMX-yhtyeen keulahahmo avautui perjantain Metro-lehden haastattelussa bändin uudesta levystä ja elämän menosta yleensä. Fiksun miehen havainnoille maailmasta oli työmatkalla helppo nyökytellä - kun niitä kerrankin oli tarjolla selkokielisenä.
Juttu oli nostettu ilmaislehden Live-liitteen kanteen osuvalla otsikolla: ”Tutkija Yrjänä”.
Kotimaisen runorokin apostolien tuorein albumi, Iäti, julkaistiin viikolla. Hommasin lätyn eilen ja olen ehtinyt kuunnella sen nyt muutamaan kertaan. Levy on erilainen mutta taattua CMX:ää, niin hyvässä kuin pahassakin.
Olen aina miettinyt, mihin CMX:n suosio oikeastaan perustuu. Olen diggaillut bändiä jo kymmenisen vuotta, mutten oikein vieläkään ymmärrä miksi.
Monet kaverinikin pitävät CMX:n musiikista. Erityisesti sellaiset, jotka jotain musiikista tajuavat. Heiltä kuitenkin kuulee usein kritiikkiä bändin biisien sanoituksista - niitä kun ei tunnu kukaan oikein ymmärtävän.
Kryptisistä lyriikoista huolimatta suosio ei ole osoittanut hiipumisen merkkejä. Monet lienevät mielissään sanoituksien tarjoamasta haasteesta. Ongelma on kuitenkin Metron haastattelun perusteella bändissäkin huomattu.
Yrjänä purkaa muun muassa turhaumaansa vuonna 2005 julkaistusta Pedot-levystä:
Siinä oli meidän yhteiskunnallisimmat tekstit, mutta kritiikeissä ei sanottu niistä mitään. Ajattelin, että on sananvapauden kääntöpuoli, kun voi huutaa mitä vain, eikä kukaan kuuntele.
Tutkija Yrjänän angsti kummunnee samoista lähteistä kuin monen muunkin tutkijan, tieteilijän ja taiteilijan.
Kukaan ei ymmärrä…
”Omapa on häviönsä, jos eivät vaivaudu tajuamaan” -asenne, jolla myös monet (eivät kuitenkaan välttämättä enää useimmat) tutkijat suhtautuvat omaan työhönsä ja sen laajempaan ymmärrykseen saattaa pidemmän päälle olla kuitenkin tuhoisa.
Mystiset levyt kyllä myyvät, mutta tylsää tutkijaa ei kuuntele kukaan. Ei se kuuluisa Erkkikään.
Integriteetistä ei kuitenkaan mielellään tingitä. Tekstejä ei haluta ”tyhmentää” tai selittää auki.
”Tästä häviää se pointti, jos tämän sanoo yksinkertaisemmin”, perustellaan.
Ja sitten kun joku sen tekee, ollaan närkästyksissä ja osoitellaan virheitä, tohistaan kahvihuoneessa.
En tiedä miten Yrjänä työnsä selityksiin suhtautuu, mutta hänellä olisi kyllä varaa olla närkästyksissäänkin. Levyt tuntuvat käyvän kaupaksi, vähintäänkin kohtalaisesti, vaikka sanoitukset hankalia ovatkin.
Taiteessa on kuitenkin useimmiten kyse tulkinnasta, ainakin enemmän kuin tutkimuksessa. Useimmilla tutkijoilla niin tulkinnan kuin närkästymisenkään varaa ei ole - vaikka monet heistä saattavat niin kuvitella.
Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikön johtaja Pirjo Hiidenmaa kiteyttää yhden näkökulman tilanteeseen perjantaisen Suomen Kuvalehden henkilökuvassa:
Hiidenmaa kaipaa tutkijoita, jotka pystyvät kirjoittamaan sellaista tekstiä, jota voi lukea ilman tohtorintutkintoa. ’Jos ihminen on verovaroilla koulutettu tutkijaksi, hänen pitäisi osata myös tulkita tuloksensa ymmärrettävästi.–’
Allekirjoitan.
Minkähänlainen tutkinto tutkija Yrjänän tekstien tulkintaan tarvittaisiin?
CMX , Iäti , A.W. Yrjänä , tutkijat , Pirjo Hiidenmaa , Metro
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Geologi Aku Heinonen seuraa tieteen ilmiöitä ja niiden taustoja.
Lue kaikki Totta vai tiedettä -jutut
Hetkinen tilausta käsitellään.
Toimitus
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
kirjaudu sisään