Suomen kuvalehti

24.3.2010 klo 20:06

Tiedeyhteisö on maailman suurin piraattijärjestö

Piraattiaktiivit Ahto Apajalahti ja Kaj Sotala vaativat maanantaina ilmestyneessä Jokapiraatinoikeus -pamfletissaan tieteen ja taiteen vapaata levitystä ja saatavuutta.

Piraattien visio edellyttäisi tiedon tuotannon ja - välityksen prosessien tiukkaa rajaamista omiksi järjestelmikseen. Tämä siksi, että laadukkaan tiedon tai taiteen tuotantoon tarvitaan resursseja - niitä samoja, joita ilman piraatit haluavat lopputuotteen välityksen toimivan.

Nykyisessä kulttuurinlevityskoneistossa järjestelmät ovat kytkeytyneet erittäin voimakkaasti toisiinsa. Käytännössä tuotannosta ja jakelusta koituvat kustannukset katetaan jakelujärjestelmän kautta kerättävillä tuotoilla.

Piraattien unelma on kaataa koko järjestelmä ja rakentaa tilalle ilmaisuuteen ja avoimeen saatavuuteen perustuva koneisto.

Tällainen järjestelmä on kuitenkin jo olemassa. Tiedeyhteisö toimii tiedon tuottajana eräänlaisten piraattiperiaatteiden mukaisesti.

Tutkija ei nimittäin saa tuottamastaan tiedosta tai sen julkaisemisesta suoraa korvausta. Hän joutuu miettimään päätyönsä - ja omien palkkakustannustensa kattamisen erillään tiedon tuotannosta, koska tieteellisestä tiedosta ei vastineeksi ole tarjolla suoraa materiaalista hyötyä.

Kukaan ei suoranaisesti maksa tieteellisestä perustutkimustiedosta senttiäkään!

Päinvastoin, tieteellisen tiedon julkaiseminen usein maksaa tiedon tuottajalle itselleen jotakin - painokustannuksia tai jakelumaksuja. Jopa tiedon ja työn tekijänoikeudet luovutetaan julkaisijalle. Yleensä vieläpä sellaisten ehtojen saattelemana, jotka saisivat levy-yhtiöiden pomot nauramaan itsensä hengiltä matkalla pankkiin.

Silti useimmille tutkijoille riittää leipää pöytään - toisille enemmän ja toisille vähän vähemmän. Kansainvälisten rock-tähtien liksoille ei tutkijan uralla tosiaan ponkaista.

Tieteellisen tiedon tuotanto kartuttaa kuitenkin toisenlaista pääomaa, tutkijan tieteellistä ”katu-uskottavuutta”. Tätä uskottavuutta käytetään puolestaan välineenä tulojen ja tutkimusresurssien hankinnassa. Sillä perustellaan apurahahakemuksia ja hankitaan näkyvyyttä.

Tutkimuksen resurssit maksetaan periaatteessa tietenkin yhteiskunnan kassasta, koska leijonan osa ainakin kotimaisen tieteen rahoituksesta katetaan julkisin varoin.

Prosessin tuloksena tuotettu tieteellinen tieto on kuitenkin piraattipoikien utopian mukaisesti, periaatteessa, vapaasti kaikkien saatavilla. Ilmaisuuden kanssa on tosin vähän niin ja näin, koska käytännössä jakelun ja toimittamisen kustannukset katetaan osittain maksullisilla julkaisuilla.

Malli vaatii siis vielä hieman kehittelyä, jotta sitä voitaisiin laajemmin soveltaa.

Olisi kuitenkin mielenkiintoista, jos esimerkiksi musiikkibisnes ottaisi mallia tieteellisen julkaisemisen ansaintalogiikasta.

Rokkarit vetäisivät ilmaiseksi keikkaa ja äänittäisivät levyjä omaan laskuunsa. Keikkabussin takapenkillä pitkätukat vääntäisivät sitten hiki hatussa apuraha-anomuksia ja sponsorisopimuksia seuraavan levyn kustannuksien kattamiseksi.

Levyn, jonka yleisö saa sitten lopulta imeä ilmaiseksi kotikoneidensa kotilevyille.

Ehkä tämä nyt on kuitenkin sen verran korkealentoinen idea, että kulttuuriministerin on siirrettävä sitä koskevat ratkaisut seuraavan hallituksen käsiteltäviksi. Lisäselvitykset ovat myös todennäköisesti paikallaan.

Aiheesta lisää:

Jokapiraatinoikeus -pamfletti on luettavissa ilmaiseksi täällä.

Asiat

Jokapiraatinoikeus , Ahto Apajalahti , Kaj Sotala , tiedontuotanto

Katso myös

Joko olet tilannut Suomen Kuvalehden uutiskirjeen?

Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.


Tilaa Suomen Kuvalehti

Kommentit (6)

25.3.2010 klo 11:17 JiHuu

JiHuu kirjoitti:

Heh heh, hyvä pointti. Ei muuta kun pääkallolippu Kumpulan kampuksen salkoon…

28.3.2010 klo 17:48 Pekka Raukko

Pekka Raukko kirjoitti:

Melko omituinen käsitys, että perustutkimuksen tekijät eivät saisi tutkimuksesta mitään itselleen. Pääosin he kuitenkin ovat hyvää palkkaa nauttivia virkamiehiä tai työntekijöitä.

Friikkuna toimiva tutkija voi elää käytännössä vain patenttioikeuden turvin.

Luulen että moni musiikintekijä olisi valmis tekemään työtä pysyvässä työsuhteessa, mutta olisivatko veronmaksajat valmiita heidät kaikki elättämään?

29.3.2010 klo 20:02 Aku Heinonen

Aku Heinonen kirjoitti:

Vaikka perustutkijoiden virkasuhteet ovatkin (ainakin Helsingin yliopistolla) historiaa ja yhä suurempi osa perustutkimuksesta tehdään apurahojen varaisina pätkinä (en tästä osaa tähän hätään tarkempaa tilastoa osoittaa, mutta vaikutelmani asiasta on tämä), en siltikään väitä, etteivätkö tutkijat saisi korvausta työstään. Perusajatukseni oli vain se, että tutkijan tulo tai tutkimuksen kustannusten kattaminen eivät perustu lopputuotteen (tieteellinen tieto) tekijänoikeuteen.

Piraattiliikkeen päätavoite, sikäli kun nyt asiasta jotain ymmärrän, on juuri tekijänoikeusperustaisen ansaintajärjestelmän

purkaminen. ”Suuri oivallukseni” liittyy siihen, että on jo olemassa tietoa tuottava järjestelmä, jonka ansaintalogiikka toimii ilman tekijänoikeuksiin suoraan kiinnitettyä tuloa. Kuten tekstin lopussa kuitenkin totean, analogia esimerkiksi musiikkiteollisuuteen ontuu melko pahasti. Jos vakavissaan pyritään piraattiporukan vaalimiin tavoitteisiin, olisi hyödyllistä tarkastella jo olemassa olevia ratkaisuja ennen kuin lähdetään keksimään pyörää uudestaan.

Käsittääkseni piraattiliikkeellä on monien mielestä hurjista ideoistaan huolimatta kuitenkin ihan järjissään olevaa jäsenistöä, joka todennäköisesti on perehtynyt tähänkin mahdollisuuteen.

Freelance-tutkijan toimintamahdollisuuksista ei itselläni ole kokemusta, mutta monilla tieteenaloilla (kuten omallani) patenttien tehtailu tuntuu intuitiivisesti kyllä aika marginaaliselta tulonlähteeltä.

30.3.2010 klo 10:20 Pekka Raukko

Pekka Raukko kirjoitti:

Piraattiliikkeenpäätavoite on todellakin tekijänoikeusperustaisen ansaintajärjestelmän purkaminen, vaikka mitään todellista vaihtoehtoista ansaintalogiikkaa ei useimmille tekijänoikeuksista eläville ole tarjota tilalle. Erilaisia vapaaehtoiseen taiteilijan elättämiseen ja kerjäämiseen perustuvia malleja on toki esitetty, mutta pääosin ne ovat minusta ihmisoikeuksia loukkaavia ja tuskin edes toimivia.

Tieteiden puolella perustutkimus on katsottu niin tärkeäksi, että sen rahoitus on järjestetty pääosin yhteiskunnan toimesta, tai sitä rahoittavat erilaiset yleishyödylliset säätiöt. Muuta vaihtoehtoa

on vaikea keksiä, koska tutkimustuloksilla ei yleensä ole välittömästi kaupallisesti hyödynnettävää arvoa. Kuitenkin tieteissäkin soveltava tutkimus toimii suurelta osin patenttioikeuden turvin.

Piraattiliikkeessä on mukana järjissään olevaa jäsenistöä, mutta oletus perehtyneisyydestä on vähintäinkin rohkea, minusta jopa perusteeton. Ideologian perusta on halu saada itselleen ilmaiseksi kaikki heti nyt. Siis puhekielellä ideologia voidaan ilmaista yhdellä sanalla - ahneus.
Tätä ideologista perustaa on sitten tuettu retorisella argumentaatiolla ja suoranaisella semanttisella kikkailulla.

30.3.2010 klo 14:22 Otto Laitinen

Otto Laitinen kirjoitti:

Ilman enempiä selittelyitä taikka kielioppia, tässäpä muutama jo muualla kiertänyt ajatus: Mitäpä sitä suotta keikkaa ilmaiseksi heittämään. Eikös festivaalit ja konsertit toimi vallan mainiosti. Lisäpalveluilla avoin lähdekoodikin elää. (tai kituuttaa menemään).

Peleissä ladattava sisältö ja yhteisöt kannustavat ostamaan. Jos peliä pelatessani huomaan kellon olevan aamuyön puolella, ostan kyseisen pelin. (tietenkin sen pitää olla saatavilla steamista tms. palvelusta kohtuulliseen hintaan) Kaikki eivät näin tee, mutta useimmat tuntemani piraatit tekevät ja loputkin ovat käännytettävissä jos

tarjonta kohtaa kysynnän (drm).

Spotifyn kaltaiset palvelut ovat oiva tie pois piratismista. Itse kuuntelen kaiken musiikin nykyään (saa arvata mistä ennen) Spotify premiumin kautta. Spotifysta luovun (liikaa isoja ahneita firmoja pelissä) kunhan Peter Sunden flattr palvelu aukeaa. Rahat suoraan sisällön tuottajille ja olen tyytyväinen. Jos tuote on mielestäni hyvä, edullinen ja helposti saatavilla (ilman drm:ää yms), ostan.

Eipä tässä muuta. Singaporesta moi o/

13.4.2010 klo 17:19 Geosofi

Geosofi kirjoitti:

Tälläkin asialla on kääntöpuolensa. On valtaisa joukko tärkeätä ja nopeastikin vaikuttavaa tutkimustyötä tekeviä tieteilijöitä, jotka aniharvoin pääsevät nauttimaan kommunikoinnista tiedeyhteisössä, julkaisuista tai osallistumisesta keskusteluun. Tämä joukko palvelee teollisuutta joko kiinteänä osana rattaistoa tai konsultteina. Heitä sitoo vaitiolovelvollisuus. He saavat työstään palkan tai palkkion, toki, mutta varsinaiset hedelmät, usein tieteelliset meriititkin, kerää tietenkin sponsori eli työnantaja. Tieteen vapaus on tästä kaukana.

Ilmoita asiaton viesti
Toimitus

Toimitus

Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.

kirjaudu sisään

Totta vai tiedettä

Geologi Aku Heinonen seuraa tieteen ilmiöitä ja niiden taustoja.

Lue kaikki Totta vai tiedettä -jutut

Kirjoittaja

Aku Heinonen

Aku Heinonen

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden avustaja ja tohtorikoulutettava. Lue kaikki kirjoittajan jutut

Tuoreimmat

Tuoreimmat kuvat