Onko ihmisen vaikutus ympäristöönsä saanut aikaan siirtymisen uuteen geologiseen aikakauteen?
Tutkimushankkeeni ovat päässeet hieman sakkaamaan tässä viime viikkojen aikana.
Miten ulkomaisten kaivosyhtiöiden toiminnasta Suomessa voidaan keskustella vakavasti, jos edes kotimaassa ei ole selvyyttä, kenen omistukseen maankamaran aarteet Suomen lainsäädännön perusteella kuuluvat?
Kotimaisen kaivoskeskustelun osapuolilla ei tunnu olevan käsitystä edes siitä, mikä on malmi ja mistä sitä saadaan.
Havahduin selittämästä palloa joukolle, joka ei ymmärtänyt edes ympyrää.
”Onko väärin toivoa laakiobasalttia?” kysyy geologikaverini Facebookissa.
Mitä laitetaan tilalle, kun pakkoruotsi lopulta saadaan ulos opetussuunnitelmasta?
Aiemmin viikolla Beverly Hillsin Border’s -kirjakaupan muuten surullisen nuhjuisesta tietokirjahyllystä tarttui matkalukemiseksi skottigeologi James Huttonin biografia. Matkalla Grand Canyonin North Rimille voi tuskin keksiä parempaa tunnelmaan virittävää luettavaa.
Shell aikoo tuoreen uutisen mukaan aloittaa maakaasun etsinnät Skånessa. Pitäisikö Pro Karelia -liikkeen puuhamiestenkin ehkä harkita turhanpäiväisten valtaushakemusten sijasta öljynetsintää Suomenlahdella?
Rijksmuseumin kokoelmiin on päässyt livahtamaan väärennös. Onko suomalaisiakin kenties huiputettu samalla konstilla?
Dosentti Osmo Pekonen kirjoittaa tämänpäiväisen Helsingin Sanomien tiedepalstalla geologeista - ja vähän geologiastakin.
Yötöntä yötä, sääskiä ja Tenon maistuvaa lohta. Satojen kilometrien ajomatkoja seurakunnan laidalta toiselle, niukan talouden seurakuntatyötä ja kirkkoonsa sitoutuneita kristittyjä. Tätä kaikkea näin ja koin tutustumismatkalla kirkon työhön saamelaisalueella Utsjoella.
Kävin Beijingissä, jossa kohtasin hämmentävän ilmiön. En puhu Wangfujingin herkkukojujen skorpioneista tai meritähdistä vaan vierailustani paikallisessa kirkossa: sisään sai jonottaa, ja penkit täyttyivät pääosin nuorista aikuisista.