Tiedetoimittaja Marko Hamilo kirjoitti tuoreessa artikkelissaan, että ”uskonto ei häviä ihmisestä”. Olin kovin eri mieltä monesta Hamilon kirjoituksen yksityiskohdasta.
Heti otsikossa Hamilo mainitsi ”tieteellisen ateismin”. Termi on tuttu lähinnä Neuvostoliiton virallisesta marxistis-leninistisestä valtiodogmista, eikä sillä ole mitään tekemistä ateismin tieteellisten tarkastelutapojen tai niin sanotun uusateismin kanssa.
Hamilon kirjoitus nojautuu pääasiassa Justin L. Barrettiin, joka on paitsi tunnettu psykologi, myös tunnettu kristitty.
Barrett edustaa kognitiivista uskontotieteen käsitystä, jossa uskonnollinen usko ja sen periytyminen sukupolvelta toiselle selitetään ihmismielen myötäsyntyisten ominaisuuksien pohjalta. ”Jo hyvin pienet lapset osaavat erottaa tavalliset fyysiset esineet ’toimijoista’. Vauvat tietävät intuitiivisesti, että palloja ja kirjoja pitää tönäistä saadakseen ne liikkeelle, mutta ihmisten ja eläinten kaltaiset toimijat voivat liikuttaa itse itseään. Ihmisillä on vahva luontainen taipumus tunnistaa toimijoita ja selittää ilmiöitä toimijoiden tarkoitusperillä. Nämä yleisinhimilliset piirteet tekevät jo lapset vastaanottavaisiksi uskonnollisille selityksille maailmasta, jonka jumala on luonut ja jonka kaikki yksityiskohdat palvelevat jotakin kokonaisvaltaisempaa tarkoitusta.”
Barrettin tästä johdettu ydinväite on, että ihminen on luonnostaan uskova, ei ateisti, ja ihmislapsi on synnynnäisesti taipuvainen uskomaan jumalaan.
Hamilo esittelee Barrettin kiistanalaisen väitteen sellaisenaan. ”Kognitiivinen uskontotiede on osoittanut, että uskonnon omaksuminen on lapsille yhtä luonnollista kuin kielen tai kävelemisen oppiminen. Lapsi oppii nopeasti mitä tahansa luonnollista kieltä, jota hän kuulee, eikä hänen tarvitse nähdä minkäänlaista vaivaa kasvuympäristönsä uskonnollisten ajattelutapojen sisäistämiseen. Kriittisen, tieteellisen ajattelutavan omaksuminen sen sijaan edellyttää taistelua luonnollisia intuitioitamme vastaan.”
Hmm. Jumaluskoa ei voi olla ilman käsitystä jumalasta. Lienee korostamattakin selvää, että lapsi ei syntyessään usko mihinkään jumalaan. Hän on a-teisti, ei teisti, ei jumalaan uskova. (Jumala pienellä, koska eri uskonnoissa on eri jumalat.) Barrett, tai Hamilo, myöntää tämän osittain: ”Lapset eivät synny varustettuina kristinuskon, islamin tai minkään muunkaan uskonnon uskomuksilla”, mutta jatkaa: ”Sen sijaan heidän mielessään on ikään kuin jumalan muotoinen aukko, jonka ympäröivä kulttuuri helposti täyttää.” Tekeekö siis taipumus omaksua ympäristön uskonto lapsesta jo valmiiksi uskovaisen?
Laajemmalti tarkastellen alan kirjallisuudessa ollaan enemmänkin ns. uusateistien kannalla: vasta uskomusten upottaminen ihmismieleen saa yksilön uskomaan, ja uskomaan juuri siihen jumaluuteen, joka hänen mieleensä tavalla tai toisella siirretään. Maailmassa on yli 10 000 uskontoa, valmiita jumalia siis riittää, ja toisaalta kaikissa uskonnoissa ei edes ole jumalaa.
Hamilo nostaa myös esiin vanhan tutun teesin, jonka mukaan yhteiskunnan koheesio ja moraali edellyttävät yhteistä uskontoa. ”Ihmiset elivät maanviljelyksen alkuun asti suhteellisen pienissä yhteisöissä, joissa kaikki tunsivat toisensa. Tällaisissa yhteisöissä altruismi perustuu joko sukulaissuhteisiin tai ystävien väliseen vastavuoroisuuteen. Suuremmissa yhteisöissä yhteistyö ei voi tukeutua näihin kahteen uhrautuvaisuuden muotoon, koska suurin osa vuorovaikutuksesta tapahtuu toisilleen tuntemattomien ihmisten kesken. Tarvitaan instituutioita, jotka rankaisevat vapaamatkustajia”, hän kirjoittaa.
Uskonnollisen vakaumuksen puuttumisen vaikutuksesta ”yhteisölliseen yhteistyöhön” on nykymaailmasta lähinnä päinvastaista näyttöä: ateistit ovat kyselytutkimusten mukaan moraalisempia kuin uskovat. Ateisteista tehtyjä tutkimuksia yhteen koonnut psykologi Benjamin Beit-Hallahmi tiivistää löytönsä näin:
”Voimme sanoa, että uskonnollisiin ihmisiin verrattuna ateistit ovat osoittautuneet vähemmän autoritaarisiksi ja vaikeammin taivuteltavissa oleviksi, vähemmän dogmaattisiksi sekä vähemmän ennakkoluuloisiksi. He ovat suvaitsevaisia, lainkuuliaisia, myötätuntoisia, tunnollisia ja korkeasti koulutettuja. Ateistit ovat älykkäitä ja monet ovat sitoutuneet älylliseen sekä oppineeseen elämäntapaan. Lyhyesti sanottuna he ovat hyviä lähimmäisiä.” (Löytyy teoksesta Ateismi, Vastapaino 2010.)
Jos uskonto olisi ihmiselle ja lapsille niin luontaista kuin Hamilo Barrettin teorioiden pohjalta esittää, useita tosiasioita olisi äärimmäisen vaikeaa selittää.
Suomessa uskonnottomien määrä on tasaisessa kasvussa. Esimerkiksi vuonna 2009 kirkkoon liittyi 12 195 henkilöä ja kirkosta erosi 43 650 henkilöä. Naisten määrä eronneiden joukossa on kasvanut.
Ruotsissa uskonnottomien määrä kasvaa vielä nopeammin. ”Ruotsin kirkkoa uhkaa jopa miljoonan jäsenen kato seuraavan kymmenen vuoden aikana”, kertoo Ruotsin kirkon tutkimusjohtaja Jonas Bromander.
Ilta-Sanomien mukaan ”75 prosenttia Ruotsin evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä ei usko Jeesukseen” ja kirkon jäsenistä ”15 prosenttia kertoo olevansa ateisteja”.
Norjalaisista vain 12 prosenttia uskoo taivaaseen ja helvettiin. Juuri ennen pääsiäistä julkaistiin kyselytutkimus, jonka mukaan ”48 prosenttia norjalaisista uskoo, että ihmiselämä kerta kaikkiaan loppuu kuolemaan. Mitään kuolemanjälkeistä elämää ei heidän mukaansa ole”.
Kaikille ihmisille uskominen ei ole yhtä helppoa. Yksilöiden välillä on myös suurta vaihtelua uskonnollisuudessa. Käyttäytymisgenetiikassa on havaittu, että uskonnollisuudellakin on geneettinen, periytyvä komponentti. Uskonnollisuuden heritabiliteetti eli periytyvyys on 0,50. Geneettisen muuntelun osuus tutkittujen populaatioiden kokonaismuuntelusta on siis noin puolet. Tietyn tyyppinen persoonallisuus on alttiimpi ”ryhtymään uskonnolliseksi” kuin muut.
Uskontososiologi Phil Zuckerman päätyy mittavan kansainvälisen tilastodatan pohjalta seuraaviin ajatuksiin:
”Nykyään 500-750 miljoonaa ihmistä ei usko Jumalaan. Tämän suuruusluokan luvut tekevät ilmeisen kestämättömiksi käsitykset, joiden mukaan teismi on synnynnäistä tai neurologiaan perustuvaa. Maihin, joissa on korkeimmat määrät orgaanista ateismia, kuuluvat useimmat Euroopan valtiot, Japani, Kanada, Australia, Uusi-Seelanti, Taiwan ja Israel. Kuitenkin ateismia ei ole juuri lainkaan suurimmassa osassa Afrikkaa, Etelä-Amerikkaa, Lähi-itää ja Aasiaa. Suurimmassa osassa niistä maista, joille on ominaista yksilöllisen ja yhteiskunnallisen turvallisuuden korkea taso, ilmenee eniten orgaanista ateismia ja vastaavasti maissa, joille on ominaista yksilöllisen ja yhteiskunnallisen turvallisuuden matala taso, ilmenee vähiten orgaanista ateismia ja eniten uskonnollisuutta. Orgaanisen ateismin suuri määrä korreloi vahvasti yhteiskunnan hyvinvoinnin korkeaan tasoon, esimerkiksi vähäiseen köyhyyden määrään ja sukupuolten tasa-arvoisuuteen. Monissa yhteiskunnissa ateismi lisääntyy; kuitenkin suurimmassa osassa muuta maailmaa - erityisesti köyhimmissä maissa, joissa on korkein syntyvyys - ateismia on tuskin lainkaan havaittavissa.”
(Orgaaninen ateismi on siis yksilöstä itsestään lähtevää ateismia, ei yhteiskunnan pakotettua ateismia, kuten esimerkiksi Neuvostoliitossa.)
Tässä valossa on mielenkiintoista pohtia, miksi vaikkapa suomalaiset tai norjalaiset eivät näihin ihmismieleen niin luontaisesti iskostuviin uskomuksiin enää näytä uskovan. Evoluutio meihin tuskin on näin nopealla aikataululla vaikuttanut.
Uskonnollisuuden väheneminen on yhteydessä korkeaan elintasoon ja yhteiskunnan turvallisuuteen. Tieteellisellä maailmankuvalla on asiassa varmasti osansa. Ehkäpä onkin niin, että kasvava, utelias lapsi kaipaa ennen kaikkea maailmanselityksiä, ja hänelle on yhtä luontaista kasvaa tietoisuuteen, että Maa pyörii auringon ympäri, kuin uskoon, että jumalolento ajaa aamuisin taivaalle tulisilla vaunuillaan.
Marko Hamilo esittää ajatuksen ihmisen luontaisesta taipumuksesta uskonnollisuuteen uutena ja käänteentekevänä. ”Viime vuosina on ilmestynyt paljon luonnontieteelliseen ajattelutapaan perustuvia uskontokriittisiä kirjoja. Muun muassa Richard Dawkinsin, Daniel Dennettin, Sam Harrisin ja Christopher Hitchensin uusateistisia teoksia on käännetty 2000-luvulla suomeksikin. Nyt eletään englanninkielisessä tiedekirjallisuudessa jo vastareaktion aikaa. New Scientist -lehti esitteli maaliskuisessa Jumala-teemanumerossaan kirjallisuutta, joka kyseenalaistaa monien uusateistien hellimät ajatukset lasten luonnollisesta uskonnottomuudesta ja uskontojen haitallisista vaikutuksista.”
”Uutuuden” ja ”kyseenalaistamisen” korostaminen tieteen yhteydessä saa aina aikaan vaikutelman siitä, että yleinen konsensus olisi kääntymässä ja että tieteenalalla elettäisiin suurta muutoksen aikaa. Näinhän ei tässä tapauksessa ole. Kognitiivinen uskontotiede on jo pitkään tarjonnut pohjaa uskonnollisuudelle ja yliluonnollisille uskomuksille ihmismielen toiminnasta.
Esimerkiksi Suomen kansainvälisesti arvostetuin kognitiivisen uskontotieteen tutkija Ilkka Pyysiäinen on useassa teoksessaan kartoittanut uskonnollisten uskomusten taustalla olevia mielen mekanismeja. Viimeisimmässä englanninkielisessä teoksessaan Supernatural Agents - Why We Believe in Souls, Gods, and Buddhas (Oxford University Press 2009) Pyysiäinen osoittaa, miten erilaiset meille luontaiset mielenvalmiudet helposti johtavat käsityksiin yliluonnollisista toimijoista. Pyysiäisen teosta on käsitelty mm. täällä.
Jos ”uskonnon omaksuminen on lapsille yhtä luonnollista kuin kielen tai kävelemisen oppiminen”, on hämmentävää, kuinka moni muuten normaalisti kehittyvä lapsi jää kokonaan ilman tätä luonnollista taitoa tai menettää sen aikuistuessaan.
Kannattaa lukea se New Scientistin alkuperäinen artikkeli, josta Hamilon juttu on referaatti, jos vaikka siten aukeaisi tuo asia paremmin. Tällaisenaan kirjoitus on oikeastaan huti, sillä synnynnäisen ”uskonnollisuuden” argumentti on käsitetty ilmeisen väärin.
Kun niin harvoin tulee mitään tänne kirjoitettua, niin pistetään ruusutkin samaan viestiin: Yleisesti ottaen bloggauksesi ovat erittäin laadukasta ja mielenkiintoista luettavaa.
Kannattaa lukea se New Scientistin alkuperäinen artikkeli, josta Hamilon juttu on referaatti, jos vaikka siten aukeaisi tuo asia paremmin. Tällaisenaan kirjoitus on oikeastaan huti, sillä synnynnäisen ”uskonnollisuuden” argumentti on käsitetty ilmeisen väärin.
Kun niin harvoin tulee mitään tänne kirjoitettua, niin pistetään ruusutkin samaan viestiin: Yleisesti ottaen bloggauksesi ovat erittäin laadukasta ja mielenkiintoista luettavaa.
Kannattaa lukea se New Scientistin alkuperäinen artikkeli, josta Hamilon juttu on referaatti, jos vaikka siten aukeaisi tuo asia paremmin. Tällaisenaan kirjoitus on oikeastaan huti, sillä synnynnäisen ”uskonnollisuuden” argumentti on käsitetty ilmeisen väärin.
Kun niin harvoin tulee mitään tänne kirjoitettua, niin pistetään ruusutkin samaan viestiin: Yleisesti ottaen bloggauksesi ovat erittäin laadukasta ja mielenkiintoista luettavaa.
Tämä nyt ainakin tulee ilmi, että uskonvakaumuksen omaavat tieteilijät eivät pysy objektiivisina vaan tekevät johtopäätöksiä jotka parhaiten miellyttävät. Ja sellainenhan ei ole tieteen tekemistä. Ja muutenkin tähän kirjoitukseen on kerätty käsityksiä lähteistä eri paikoista. Tieteessäkin tehdään kotiläksyt kunnolla ennenkuin ruvetaan esittämään vaikkapa väitteitä ”jumalusko ei lähde ihmisestä”. Tärkeä on myös pointti että lapsen väitetty ”jumalan kokoinen aukko” ei täyty jos ei sitä jumalselitystä tarjota mistään, esim. uskonnottomassa perheessä ja yhteisössä.
Ihmisen mielikuvituksen osuuteen
uskonnollisuudessa tarvitse tieteellisiä todisteita, vaan ihan puhdasta kaupunkilaisjärkeä. Voi myös järkeillä, että tieteen edistys on ajanut uskontoja nurkkaan jo vuosisatoja ja tuskin tämä kehitys on pysähtymässä.
Moi,
Joo, Luin tuon edellisen tekstin jota tässä kritisoitiin ja se oli aika sekava. Tämä yllä oleva artikkeli on reaktio siihen ilmeisesti, ja siinä pointti.
Laajempi keskustelu on tietysti se jota tässä kaarreellaan ja kierellään lillukan varsia tieteellisesti analysoiden, eli onko olemassa Jumalaa vai ei? Se on kiva tuoda esiin näin pääsiäisenä, koska uskovat ärsyttävät ja koko pääsiäinen ärsyttää. Samalla saa aikaa reaktioita. Eikö totta?
Puhutaan asioista suoraan ja tehdään perusasioita selväksi: Kristillinen uskonnollisuus ei ole sama asia kuin uskominen Kristinuskon Jumalaan. Jumalan
olemassa olo voidaan todistaa vain kokemuksella, ja se tapahtuu uskomalla ja hakeutumalla yhteyteen Jumalan kanssa, joka on elävä yliluonnollinen olento joka on ylivertainen kaikilla tavoin ihmiseen nähden. ( Hankalaa mutta loogisesti yksinkertaista on hyväksyä, että Jumala on fiksumpi kuin sinä, muuten ei olisi Jumala.) Näistä kokemuksista on miljoonittain todisteita ja todistajia joka päivä koko historian läpi. Myös fyysisiä todisteita kuten ihmeparannuksia, totetutuneita ennusteita ja kuoleman lähellä käyneiden aukottomia todistuksia on lukemattomia. Jostain syystä kaikki nämä fyysiset todisteet Raamatun ulkopuolelta tässä päivässä syntyvät kokemuksista yhteydestä Jumalaan. Sattumaa, vai olisiko asiat järjestetty ehkä tahalleen näin firman puolesta, jotta korostettaisiin sitä, että yhteys Jumalaan on ainoa tie tuntea Jumala? Jumalan olettaisi olevan parempi viestintäjohtaja, kuin paras maanpäällinen johtaja.
Ateismi on epärationaalista ja perustuu tunteeseen. Se on halua uskoa tunteeseen. Se sopii hyvinvointivaltion asukkaille. Kristillinen uskonnollisuus on valitettavaa, ja aiheuttaa suuren osan tästä kirkosta eroamisen liikkeestä. Kirkko pohjoismaissa on myynyt ja vesittänyt itsensä ja saarnaa jotain lutuista höttöä, ja kiertelee asian ydintä samalla tavalla kuin nämä artikkelit. Pointti on siinä, että Jumala on olemassa nyt, ja jokaisella ihmisellä on mahdollisuus saada oikea ja todellinen kokemuksellinen yhteys häneen jos tahtoo ja uskoo.
Igu
Minusta kirjoitus oli johdonmukainen ja hyvä. Olennaista on ymmärtää, että ihmisten luontaiset valmiudet omaksua uskontoja ovat eri yksilöillä erilaiset. Osalla ihmisistä on voimakas geneettinen taipumus uskonnollisuuteen, osalla se on heikko tai olematon. Tämän vuoksi näennäisesti vastakkaiset väittämät ihmisen ”luontaisesta” uskonnollisuudesta voivat molemmat olla tosia.
Kun eletään vakaissa ja turvallisissa oloissa, heikon perinnöllisen taipumuksen omaavien ”fenotyypiksi” tulee ateisti, vaikka se epävakaissa oloissa olisi ollut uskova.
Dawkinsin raju hyökkäys uskontoja vastaan on
minusta vähän kohtuuton, koska Dawkinsin pitäisi ymmärtää uskonnollisuuden geneettinen luonne. Hyökkäys uskovia ja uskontoja vastaan onkin minusta rinnastettavissa hyökkäykseen homoseksuaaleja tai tummaihoisia vastaan. Ihmistä ei tulisi tuomita tai syrjiä minkään synnynnäisen ominaisuuden perusteella.
Kyllä huomaa, että on kirkolliset juhlapyhät ja syömäviikot menossa, kun kaksi kolumnistia yhtä aikaa kiistelee tai väittelee uskonasioista. Sympatiani ovat Hamilon puolella.
Tulee mieleen vanhan kannakselaisisännän tokaisu, kun hän tuli naapurista körttiläisellä Pohjanmaalla : ”A se kun on tuo Huoskais Anttikin herent uskovaiseks!”
Tulee uusi viikko ja uudet aiheet ja arki painaa päälle, mutta kaikkien on leipänsä tienattava, vaikka kuinka pieninä palasina tässä maailmassa.
A123 kirjoitti:
”Laajempi keskustelu on tietysti se jota tässä kaarreellaan ja kierellään lillukan varsia tieteellisesti analysoiden, eli onko olemassa Jumalaa vai ei?”
Minusta on kokonaan eri keskustelu, kun väännetään onko jumalaa olemassa, ja jos on, niin mikä niistä tuhansista jumalista on se oikea.
Tässä keskustellaan minun käsittääkseni oman lajimme uskonnollisten ominaisuuksien luonteesta.
Termiä ”uskonto” on ilmiselvästi käytetty joko termin ”moraali” tai termin ”yhteisöllisyys” synonyyminä, jos väitetään vakavasti:
”Kognitiivinen uskontotiede on osoittanut, että uskonnon omaksuminen on lapsille yhtä luonnollista kuin kielen tai kävelemisen oppiminen.”
Jos tuossa lukisi ”moraalin” eikä ”uskonnon”, voisin olla samaa mieltä. En ole ihan samaa mieltä Etzionin ja kommunitaristien kanssa siitä, että yhteiskunta voi olla olemassa vain arvoyhteisönä, mutta ymmärrän kyllä, että uskonnosta sosiologisena ilmiönä emme pääse eroon.
Kaikki aikuisetkin tarvitsevat toteemin, jonka ympärillä
hyppiä. Mutta hassua olisi kuvitella, että ”ihmistä suuremman” pitää aina ja ikuisesti olla ”yliluonnollista”.
Kaikki tutkimukset todellakin osoittavat, että ne, jotka eivät usko yliluonnolliseen, ovat eettisesti vakaampia kuin ne, jotka uskovat. Asia ei välttämättä ollut näin vielä silloin, kun kuviteltiin, että maailmankaikkeus on olemassa Maan ja Ihmisen vuoksi; mutta monimutkaisessa nyky-yhteiskunnassa näin on oltava.
Pekka kirjoitti: ” Minusta on kokonaan eri keskustelu, kun väännetään onko jumalaa olemassa”.
Relevanssiltaan ovat kyllä aivan eri luokkaa. Sitä juuri halusin tuoda esiin. Kun tuodaan tieteellisiä uskonnollisuutta käsitteleviä kysymyksiä esiin ( juuri pääsiäiseen ajoitettuna sattumoisin )on epäuskottavaa sanoa, ettei muka haluta ottaa kantaa tähän isompaan kysymykseen. Reilua toimintaa olisi rehellinen disclaimeri vaan tekstin oheen, ettei usko Jumalaan, tai mihin uskoo. Muuten toiminta on lapsellista näsäviisautta tai manipulointia journalistilta. Leipä pitää tietysti tutkijan ja journalistinkin
tienata. Uskovan silmissä kirjoittelu on häkellyttävää. Vähän niin kuin homona lukisi homouden genetiikasta rikkiviisasta näperteltyä homouden päivänä valtamediasta. Häkellys tulee siitä kokemuksellisen todellisuuden ja teoreettisen saivartelun ristiriidasta. Capiche? Ja vielä tähän tieteelliseen keskusteluun laitahuuto: uskonnollisuus on siis eri asia kuin usko Jumalaan. Uskonnollisuus on usko kulttuuriin, tapoihin ja sääntöihin. Uskovan näkökulmasta se on jopa ristiriitaisempi näkökulma kuin ateismi.
Aika samoilla linjoilla Igun kanssa.
Hamilon artikkeli saattoi olla aika suora referaatti New Scientistin artikkel(e)ista, mutta tämä kolumni on kyllä paljon suurempi yliveto toiseen suuntaan! Kolumnisti ilmeisesti kokee niin suurena asiana Hamilon 'tutkimattoman' journalismin että itseltä katoaa kaikki objektiivisuuden rippeet iskiessään takaisin. Eikä suurimpaa uuteen tulokseen hän edes vastaa mitenkään eli siihen että ihmis(laps)en on helpompaa käsittää maailma jossa on syyt ja seurakset ja tekijät ja tekemisen kohteet. Ja kolumnisti osoittaa lainauksillaan hyvin sen 'tieteellisen ateismin'
minkä olemassaolonkin hän itse niin kiivaasti kiistää.
Tuntuu kolumnisti ottavan monet asiat hieman liian henkilökohtaisesti. Ja tieteellisyyden ja kriittisyyden samaistaminen uskonnon vastaisuuteen menee minusta aika usein vähän yli. Tieteellisen näkemyksen esiintuominen tai tieteen krittinen käsittely ei ole sama asia kuin omien mielipiteiden edistäminen.
Yksi lähde, jossa ateistien mainitaan olevan suvaitsevaisia, voidaan saman tien mitätöidä. Suvaitsevaisuus on määritelmän mukaan kulttuureiden, ilmaisutapojen ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Tämä pitänee ateistien keskuudessa hyvin pitkälle paikkansa, kunnes aletaan puhumaan uskovaisista. Ja tämä sama pätee monien teistien kohdalla mm. silloin, kun puhutaan homoista.
Myös moraalista voidaan olla montaa mieltä, sekä teistien, että ateistien kohdalla. Esim. kristityllä on hyvä omatunto kun hän on tunnustanut syntinsä Jumalalle.
Miksei hän sen sijaan pyydä anteeksi niiltä, joita kohtaan on tehnyt väärin? Keskiverto suomalainen ateisti puolestaan väittää eronneensa kirkosta kirkon ”homovastaisuuden” vuoksi, vaikka todellisuudessa hän on eronnut kirkollisveron vuoksi. ”Haluan itse päättää hyväntekeväisyyskohteen” on usein ollut peruste, mutta loppujen lopuksi hän pitää säästöt itsellään ja käyttää ne mieluummin viinan juontiin. Eikä ole sen homomyönteisempi kuin Päivi Räsänenkään.
Mitä synnynnäisellä uskonnottomuudella tarkoitettiin artikkelissa? Tarkoitettiinko sillä sitä, että lapsi synnynnäisesti tietää, ettei jumalaa voi todisteiden valossa olla olemassa vai sitä, että lapsi tietää synnynnäisesti, että todisteita jumalan olemassaolon puolesta ei ole? Jokin näkemyshän hänellä täytyy maailman synnystä olla, ja jos se on tieteellinen, niin onko se mahdollisesti jokin supersäieteorioista vai jokin muu aistiemme ulottumattomissa olevista uskonvaraisista tieteen teorioista?
Jumalan olemassaolohan on filosofisesti todistettu paikkaansapitäväksi, ja jos kukaan filosofiaa tieteenä pitää, niin miksi nykytietämyksen valossa on niin perhanan vaikeaa olla uskovainen tulematta loukatuksi joka käänteessä?
Lapsielle on turvallista omaksua uskottava uskonto auttajaksi ja eräänlaiskei näkymättömäksi valvojaksi tottelevaisen käytöksen syntymiseksi eli yli-isäksi. Uskovat lapset ovat koulussa kurinalaisia ja myös ahkeria.
A123,
Keskustelu jumalan/jumalien olemassaolosta on tieteellisestä näkökulmasta melko mielenkiinnotonta. Osalle ihmisistä jumala on olemassa, osalle ei. Minulle jumalaa ei ole olemassa.
Tieteellisestä näkökulmasta mielenkiintoisia ovat ne biologiset ja evolutiiviset mekenismit, jotka ovat luoneet ja ylläpitävät uskonnollisuutta ihmispopulaatiossa.
Kun monet uskonnot määrittelevät jumalansa niin, että niitä ei voi ihmisen ymmärryksellä tavoittaa, tämä määritelmä tekee jumalien olemassaolon tutkimisen mahdottomaksi.
Mitä tulee homoihin tai tummaihoisiin, niin heillä hyvin harvoin on mitään
ristiriitaa kokemuksellisen todellisuutensa ja ilmiön tieteellisen taustan välillä. Siksi homoudestakin loputonta debattia käyvät lähinnä ne, joiden ”kokemuksellinen todellisuus” rajoittuu pyhien kirjojen selailuun.
ericmeister kirjoitti: ”Jumalan olemassaolohan on filosofisesti todistettu paikkaansapitäväksi,”
Minä olen sen verran heikosti perehtynyt filosofiaan, että toivoisin pientä referaattia siitä, kuinka Allahin olemassaolo on filosofisesti todistettu?
Jos siis väitetään, että maissa, joille on ominaista yksilöllisen ja yhteiskunnallisen turvallisuuden matala taso, ilmenee vähiten orgaanista ateismia ja eniten uskonnollisuutta. Orgaanisen ateismin suuri määrä korreloi vahvasti yhteiskunnan hyvinvoinnin korkeaan tasoon, esimerkiksi vähäiseen köyhyyden määrään ja sukupuolten tasa-arvoisuuteen niin Yhdysvallat täytyy hyvinkin uskonnollisena länsimaana kuulua matalan yksilöllisen ja yhteiskunnallisen turvallisuuden maihin vai mitä? Väitteestä voidaan päätellä myös, että mitä nopeammin hyvinvointiyhteiskuntaa puretaan, sitä nopeammin uskonnollisuus
alkaa uudelleen vahvistua myös orgaanisen ateismin maissa? Maailmalla nopeimmin leviävä kristinuskon muoto on tällä hetkellä karismaattinen helluntailaisuus eri versioineen. Se leviää nyt niin nopeasti Euroopan ukopuolella, että liikkeen johtavat teologit arvioivat tulevaisuudessa kristillisen maailman keskuksen siirtyvän Aasiaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan. Nähdäkseni tämä prosessi on globaalisti kiintoisampi kuin se onko taloudellisesti hiipuvassa Euroopassa paljonkin jäljellä orgaanista ateismia. Ainakaan maahanmuuttajat eivät näy olevan siihen kovin taipuvaisia vaan kantaväestöä uskonnollisempia.
Minä en keksi kuinka ihmisen luontainen taipumus yrittää löytää asioiden välille syy-yhteyksiä saadaan muutettua uskonnoksi (tai oikeammin uskoksi yliluonnolliseen, sillä uskonto on organisoitua). Hamilon tekstin perusteella tämän todisti kreationistisen luomiskertomuksen ”uskottavuus” lapsilla suhteessa tieteelliseen teoriaan. Se on kuitenkin aika köpöinen selitys. Tottakai kreationistinen selitys on kivemman kuuloinen ratkaisu, koska siinä on vedetty mutkat suoksi, eikä lapsen tarvitse ajatella sitä monimutkaisuutta, mikä yliluonnollisen luojan olemassaoloon liittyy. Sama pätee vielä aikuisillakin.
Syy-yhteyden löytämishalu johtaa tiedon puutteen vuoksi yliluonnolliseen selitykseen. Humen giljotiini on kuitenkin jo lapsilla käytössä, vaikka tietotaito ei välttämättä riitäkään oikean päätelmän tekemiseen.
Kulttuurien vertailu osoittaa, että ihmisillä yleensä on jokin uskomusjärjestelmä, johon elämänkatsomuksessa nojaudutaan ja joka sanelee ihannenormit silloinkin kun näitä normeja ei kovinkaan hyvin noudateta. Uskonnottomiksi itseään luonnehtivia ihmisiä on vain ns. länsimaisen kulttuurin piirissä. Euroopassakin tämä on kovin uusi ilmiö. Useimat perinteisten uskontokuntien ulkopuolella olevat ovat kuitenkin omaksuneet uskonnon korvikkeita. Tällaisena korvikkeena voi olla jokin poliittinen ideologia (selvimmin kommunismi ja natsismi), luonnonsuojeluaate, terveydenhoito-oppi (esim. kasvissyönti, homeopatia)
tai suoranainen taikauskoisuus (horoskoopit, tarot- kortit yms.). Jopa ateistien etujärjestöt markkinoivat omia korvikerituaalejaan, kuten nimiäisiä, Prometheus-leirejä ja siviilihautajaisia, jotka on suoraan kopioitu valtakirkon rituaaleista jättämällä vain pois kaikki ns. hengellinen sisältö.
Olen ysahaman kanssa samaa mieltä siinä suhteessa, ettei ihminen nähdäkseni tahdo luopua tärkeistä siirtymäriiteistä. Lisäisin kuitenkin, että myös kristilliset rituaalit ovat korvikkeita aiemmille tavoille. Pyrittäessä juurruttamaan uutta maailmakatsomusta laajoihin kansanjoukkoihin on tärkeää, ettei siirtymä ole liian raju: vuotuisjuhlien paikat eivät sattumalta ole samoja kuin tuhansia vuosia sitten. Se ns. hengellinen sisältö ei niistä katoa, se vain muuttaa muotoaan. Jos nykyateismi joskus nousee länsimaissa hallitsevaksi maailmankatsomukseksi, tullaan sekin aikanaan hylkäämään vanhanaikaisena.
Mutta veikkaanpa, että syntymärituaalit (nykyään ristiäiset ja nimiäiset), aikuistumisjuhlat (rippikoulu, Prometheus-leiri) ja kuolemarituaalit (vainajan siunaus, siviilihautajaiset) ovat osa yhteisöjen elämää vielä silloinkin.
Olen samaa mieltä Raukon kanssa siitä, että uskonto nyt on geneettinen ominaisuus ja jokseenkin varmaa myös on, että eri ihmisten aivojen rakenteetkin ovat siten muovautuneet että osa ihmisistä on alttiimpia uskonnollisuudelle kuin toiset.
Hiukan kyllä kiusaamaan on jäänyt näissä ”jumala-geeni”-keskusteluissa ja tieteellisten löytöjen uutisoinnissa juuri tuo uskonnollisuus: lieneeköhän niin, että kyseessä lopultakin olisi yleisempi ideologia-alttius?
Ajattelen durkheimilaisittain, että primitiivisessä korkeintaan parinsadan hengen yhteisössä koko todellisuus on yhtä ja samaa SOSIAALISTA todellisuutta. Asiat tapahtuvat, koska niitä suunnitellaan ja toteutetaan.
Maailmankuvan avartuessa syntyy taju LUONNOSTA, joka voi toimia kulttuurista riippumatta. Ahdistusta aiheuttaa, että niin paljon jää selittämättä, jolloin tarvitaan ajatus YLILUONNOLLISESTA.
Lopulta selviää, että Linnunratakin on häviävän pieni hyttysenpaska galaksien joukossa. Durkheimillakaan tätä tietoa ei vielä ollut. On enää äärimmäisen vaikea ajatella, että koko valtavan luonnon
todellisuuden ulkopuolella pitäisi olla jotakin, tai että se jotenkin vaikuttaisi todellisuuteen.
Yhteisöllisenä ilmiönä uskonto kuitenkin säilyy, koska siinä yhteisö edelleen palvoo itseään. Kaikkien mielestä jokin nimenomainen perinne on erityisen kiva verrattuna muihin perinteisiin.
Aika ongelmallista on myös vetää yhtäläisyysmerkit kirkkoon kuulumattoman ja uskonnottoman välille. Siitä että joku ei kuulu kirkkon ei voi päätellä yhtään mitään hänen maailmankatsomuksestaan.
Pekka,
”Keskustelu jumalan/jumalien olemassaolosta on tieteellisestä näkökulmasta melko mielenkiinnotonta”
Mitä luulet, että olen tuon lausuman perusteella mieltä tieteellisestä näkökulmasta? Ja voitko ystävällisesti kääntää sen näkökulman mielummin johonkin muuhun kuin uskontoon, uskoon tai uskonnollisuuteen, jos mielestäsi Jumala ei olennaisesesti liity niihin mitenkään. Koska eikö rehellisesti voida sanoa, että jos on jotain mieltä, niin silloin tieteellisen näkökulman omaava henkilö pyrkii todistamaan sen väitteen toteen. Tieteellisen ajattelun perustahan on, että esitetään väite, ja
sitten pyritään kaikin keinoin todistamaan se. Eli sinun tavoitteenasi on todistaa, että Jumalaa isolla J:llä, niin kuin minä sen kirjoitan, ei ole, on vain uskonnollisuutta ja sekin on geneettinen lajin ominaisuus.
Tutkisit mielummin onko tieteellisen näkökulman omaksuminen geneettisesti perinnöllistä. Alkaa siltä vaikuttaa tämän keskustelun perusteella ;)
A123,
Ei tarvita mitään lausumaa ymmärtämään, että et ole vähääkään kiinostunut tieteelisestä ajattelusta.
Tieteellisen ajattelun perusta ei ole, että ”että esitetään väite, ja sitten pyritään kaikin keinoin todistamaan se.”
Tieteellisen ajattelun perusta on , että esitetään hypoteesi ja sen jälkeen pyritään osoittamaan se joko oikeaksi tai vääräksi.
Minulla ei ole mitään tarvetta todistaa, että jumalaa/jumalia ei ole olemassa. Minusta ei ole mielekästä edes esitää hypoteesia, että on olemassa jotain, jonka olemassaoloa ei voida mitenkään osoittaa todeksi.
Tieteellisen näkökulman omaksuminen
on mitä ilmeisimmin perinnöllistä, ja on jopa oletettavaa että se on uskonnollisuutta aiheuttavan geenin/geenien eri alleeli.
Kysehän on vastapareista:
Ihossasi on runsaasti pigmenttiä / ihossasi ei ole runsaasti pigmenttiä.
Olet homoseksuaali / olet heteroseksuaali.
Uskot yliluonnolliseen / et usko yliluonnolliseen.
Ei ole loogista ajatella, että näistä vastapareista vain toinen muoto olisi seurausta perimästä.
ysahama kirjoitti:
”Useimat perinteisten uskontokuntien ulkopuolella olevat ovat kuitenkin omaksuneet uskonnon korvikkeita. Tällaisena korvikkeena voi olla jokin poliittinen ideologia (selvimmin kommunismi ja natsismi), luonnonsuojeluaate, terveydenhoito-oppi (esim. kasvissyönti, homeopatia)”
Melko erikoinen tapa ajatella, että kyse olisi korvikkeesta.
Silloinhan kiristityllä ihmisellä ei voisi olla poliittista aatetta, eikä hän voisi välitää pätkän vertaa luonnonsuojelusta tai omasta ruokavaliostaan.
Itse olen aktiivinen luonnonsuojelija ja myönnän että koko ”ideologiani” perustuu luonteeltaan
uskonnolliselle perusoletukselle - uskon että elämän säilyttäminen maapallolla on tavoittelemisen arvoinen päämäärä.
En voi tätä ajatteluni perustan muodostavaa dogmia jäännöksettömästi ja rationaalisesti perustella, joten se on luonteeltaan uskonnollinen ja estää järkevän keskustelun niiden kanssa, joilla tätä samaa perusoletusta ei ole. Niiden kanssa, joilla on tämä sama dogmi, voi normaaleja logiikan sääntöjä ja tunnettuja tieteellisesti perusteltuja näkemyksiä käyttäen hakea oikeita ratkaisuja.
Raukko: 'Tieteellisen ajattelun perusta ei ole, että ”että esitetään väite, ja sitten pyritään kaikin keinoin todistamaan se.”'
Täsmälleen. Sen sijaan uskonnollisen ajattelun perusta on juuri tuollainen. Väite pyritään ”todistamaan”, vaikka logiikan laeille väkivaltaa tekemällä.
Kiitokset tohtori Raevaaralle hänen kirjalinkeistään. Mielestäni tämä on myös hyvä kirja: http://amzn.to/InJmQd
Pekka,
Täytyy myöntää, että tein virheen termien kanssa. Hypoteesi ei ole sama kuin väite. Täytyy myös myöntää, että väittely kanssasi on ollut paikoitellen hyvin hauskaa. Toivottavasti sinullakin on ollut välillä hauskaa.
Mutta se hempeilystä ja back to business: Hypoteesin valinta, millä perusteella tieteellisen näkökulman omaava henkilö tekee sen? Älkää tulko selittämään, että valitsitte hypoteesinne ihan ilman mitään tunnetta, tai olette to-della tylsiä tyyppejä. Näissä alkuperäisissä kirjoitteluissa tai niiden lähteissä mihin olemme kommentoimassa, olen aistinut yliluonnollisilla intuition
aisteillani agressiivisyyttä ja henkiseen etniseen puhditukseen viittaavaa tarkoitusperää hypoteesien valinnassa. Kysymys on varmaan myös matematiikasta. Olenhan nyt vähemmistössä ensi kertaa elämässäni.
Geneettistä teoriaa voisin häiritä hieman uskoon tulon prosessilla. En aina ole ollut uskossa tällä tavalla, vaan kosketus Jumalaan on syntynyt aikuisiällä voimakkaasti ja kohtuullisen nopeasti. Keskustelen Jumalan kanssa päivittäin, eikä keskustelu ole yksisuuntaista. En olisi ikinä uskonut se olevan mahdollista joitain vuosia sitten. En käy evl. kirkossa aktiivisemmin kuin keskimääräinen suomalainen siellä käy tai joutuu käymään. Pystyn uskostani huolimatta tuottamaan ihan kohtuullisen järjellistä tekstiä, vain muutamiin terminologisiin virheisiin sortuen pitkän työpäivän jälkeen.
Myönnän avoimesti pyrkiväni todistamaan oman hypoteesini, sen että Jumala on olemassa. Koska tiedän sen itse omasta kokemuksesta, ja tiedän sen olevan totaalisen positiivinen asia. Valitsen hypoteesini, sen todistamisen ja sen esiin tuomisen rakkaudesta teitä ja itseäni kohtaan. Etsin omaan käyttööni täysin puolueellisesti vain todisteita, en kumoavia todisteita. Minulle se on järkeä. Pekalle +1 omasta uskosta ja omistautumisesta luonnonsuojeluun. Öitä.
Lapsi uskoo mihin vaan mita tyrkytetaan, tonttuihin, peikkoihin jne. Uskonnolla ja tieteella ei ole mitaan yhteista, eivatka ne voi tutkia toisen aluetta.
A123,
Hypoteesi valitaan luonnollisesti oman mielenkiinnon perusteella, mutta lähes poikkeuksetta sen taustalla on jokin uusi havainto tai ongelma. Jumalasta ei ole havaintoja eikä ongelmia. Kun nämä nurkkaan maalatut jumalat on vielä määritelty niin, että he voivat olla loppuun asti maalatun huoneen nurkassa, ilman että heistä jää tuoreeseen maaliin mitän jälkiä, eivät jumalat sovellu tieteellisesti tutkittaviksi.
Uskonnon geneettisyydellä ja kokemallasi uskoon tulon prosessilla ei ole minusta mitään ristiriitaa. Monet perinnölliset sairaudetkin puhkeavat vasta aikuisiässä tai jopa vanhuudessa.
Myöskään subjektiivinen kokemus jumalan kanssa keskustelusta ei ole kovin vakuuttava näyttö jumalan olemassaolosta, sillä ”näkymättömien ystävien” kanssa keskustelevia ihmisiä löytyy meiltä erilaisista suljetuista laitoksista satoja tai tuhansia, eikä kukaan vakavissaan väitä tämän keskustelun olevan todiste ”ystävien” todellisesta olemassaolosta.
Uskonnolisen kokemuksen on osoitettu olevan luonteeltaan lievä aivojen otsalohkon epileptinen kohtaus. Se voidaan myös kokeellisesti aikaansaada esimerkiksi sähkömagneettisella kentällä, mikäli ihmisellä on (geneettinen) taipumus näihin kohtauksiin.
Omasta mielestäni en suhtaudu agressiivisesti uskonviin tai uskontoihin. Koska pidän uskonnollisuutta ihmisen synnynnäisenä ominaisuutena aivan kuten seksuaalista suuntautumistakin, en hyväksy ihmisten syrjimistä minkään uskonnon tai uskonnottomuuden perusteella. Pidän myös selvänä, että uskonnollisuudella on ihmisen evolutiivista kelpoisuutta lisäävä vaikutus, koska muuten se olisi vuosituhansien kuluessa karsiutunut luonnonvalinnassa. Tai oikeastaan ihmisellä on uskonnon suhteen kaksi evolutiivisesti vakaata strategiaa, jotka jonkin palauteketjun avulla pitävät keskinäiset runsaussuhteet populaatiossa kohtalaisen vakaina, aivan kuten homoseksuaalisten ihmistenkin osuus pysyy vakaana sukupolvesta toiseen.
Uskonnot olivat hyödyllinen työkalu massojen hallintaan ajalla jolloin ihmiset elivät tietämättömyyden syvässä suossa, valmiina uskomaan lähes mitä tahansa.
Tiedon ja sivistyksen kulttuurissa uskonnot ovat eri roolissa, tapakulttuuria vailla syvempää merkitystä.
Luonnollisesti marginaaliryhmiä löytyy joille ”mystinen taruolento” on arkipäivää ja ohjaa elämää, eikä heidän elämäntyyliään muiden väheksymän pidä, sivistys on suvaitsevaisuutta tiettyjen rajojen sisällä (historia ja raadollinen todellisuus kertoo nuo rajat).
Ajatuksena uskontojen oleminen luontaista, kaukaa on ajatus haettu.
Tarkoittanee alitajunnassa olevien tapasidonnaisuuksien seuraaminen myöhäisempinäkin vuosina ihmiselle joka on kasvatettu uskonnollisten teesien mukaan, tuo teoria olisi looginen, ja ainut järjellinen.
Itse väitän ettei lapsi ole varsinaisesti teisti sen enempää kuin ateistikaan. Vastaustakin vaikeampaa on itse asiassa esittää oikea kysymys, mitä se jumala tarkoittaa mihin uskotaan? Usein käydään väittelemään aiheesta ilman että edes kunnolla tiedetään mistä väitellään.
Kysymys on vaikea aikuisellekin joten epäilen että lapsi (alle 12v.) ei sellaista kykene ymmärtämään, vaan hän uskoo jumalaan samalla tavalla kuin joulupukkiin jos uskoo. Hän siis uskoo että jeesus nousi kuolleesta ja taivaaseen kirjaimellisesti jos on uskoakseen. Jos lapselle ei ole opetettu että nuo asiat ovat tosia, todennäköisesti
uskonkysymykset ovat hänelle yhtä epäselviä kuin valtion budjetti, hän siis ei ole ateisti sikäli että hän sanoisi uskonnollisten asioiden olevan epätosia (Tämäkin on olennainen asia, jos ateisti on yhtä kuin ei-teisti eli kaikki jotka eivät nimenomaan usko tiettyihin asioihin olisivat ateisteja. Mielestäni kuitenkin ateisti on sellainen joka erikseen ottaa kantaa että tietyt asiat ovat epätosia)
Oletettavasti varsinaiseen uskontoon (siis sellaiseen joka ei ole sidottu minkään uskonnon kertomuksiin) liittyvistä kysymyksistä eniten lasta kiinnostava on kysymys kuolemanjälkeisestä elämästä. Helpointa on varmasti monelle vanhemmalle sanoa että kuollessa mennään taivaaseen.
Miljoonien ihmisten subjektiivinen ”todistus” jumalasta ei tarvitsee osoittaa muuta kuin sen että ihmisten geeniperimän luoma aivojen kyky nähdä sen mitä halua nähdä, on melko samanlainen näillä kaikilla ihmisillä. Toiset osaavat ehkä paremmin havaita sen, mikä on kuviteltua ja mikä ei.
Tässä lopksi pari linkkiä mistä lähteä jos uskonnollisuus ei enää kiinnosta, mutta usko kiinnostaa. Suosittelen tosiaan välttämään uskonnollisuutta. Sen tunnistaa Suomessa usein siitä, että se on ihan kivaa, sisäsiistiä ja täysin vaaratonta, vähän niin kuin partiolaiset. Maailmalla on paljon ikävämpiä, mutta kuitenkin aika ennustettavia uskonnollisuuden ilmentymiä. ( En tarkoita näitä linkin takaa löytyviä maailman parhaita kirkkoja) Usko muuttaa kaiken. Se on yllättävä ja loputon matka. Uskokaa jos uskallatte.
http://feeds.feedburner.com/gateway-church
http://www.ibethel.org/podcast
A123,
Uppoamme ilmeisesti loputtomaan semantiikan suohon, mutta itse käsitän asian niin, että uskoa ei voi olla ilman uskonnollisuutta. Uskonnollisuus ei siis ole mikään ”kevytuskoa”, vaan ainoa mahdollinen ”alusta”, jolla usko voi olla.
Jos ihmisen uskonnollisuus, ja sen seurauksena usko, on erityisen voimakasta, tulee se usein esiin juuri alentuvana suhtautumisena muihin uskoviin, kuten minusta sinun kommenteistasi voi havaita.
Vaikka uskaltaisin, niin en voisi uskoa yliluonnolliseen. Uskonollisuus ja uskonnollinen usko eivät ole ihmisen vapaassa tahdossa.
Eräs uskonnollinen ihminen
ehdotti minulle kerran, että eikö kannattaisi uskoa jumalaan edes varmuuden vuoksi. Jos kuoleman jälkeen ei olekaan mitään, niin eihän siinä häviä mitään.
Montaa kertaa ei ole tullut vastaan yhtä monitasoisesti omituista ajatusta. :)
Blogistihan mainitsi avauksessaan Ilkka Pyysiäisen. Kyllä häneltä mainioita tekstejä löytyy suomeksikin, esimerkiksi:
Ilkka Pyysiäinen: Jumalten keinu. Kiertoajelu uskontotieteessä. Gaudeamus, 2006.
Viime vuosien englanninkielisestä kirjallisuudesta mainittakoon:
Nicholas Wade: The Faith Instinct. How Religion Evolved & Why It Endures. The Penguin Press, 2009.
En nyt malta olla piikittelemättä sitäkään, että jotkut meikäläiset tähtitieteen ja kosmologian popularisoijat, jotka kirjoissaan joko kritisoivat uskontoja tai pitävät niitä lähtökohtaisesti mielenkiinnottomina kuitenkin itse näkyvät suhtautuvan esim. kapitalismiin ja etenkin sen nykyiseen vaiheeseen melko kritiikittömästi. Etten sanoisi ”uskonnollisesti.”
Tämä uskonnollisuus, tai oikeammin syy-yhteyksienlöytämishalu, on vietti. Kuten kauniin naisen nähdessä miehen ”takaraivosta” tulee viesti ”tuota voisi vaikka kiksauttaa”, samoin ”uskonnollisuusvietti” puskee erilaisia teorioitaan asioista, joihin tiedot eivät riitä tuomaan varmuutta. On sitten impulssikontrollin tehtävä rajata niistä pois hölmöt ja muut epäsopivat. Sellaiset kuten, että varattu mies ei käy kiksauttamassa sitä pimua, ja voitin lotossa satasen, koska laitoin aamulla kahviin kolme sokeria kahden sijaan.
Tuo nivoutuisi hyvin yhteen sen kanssa miksi rikollisuus ja erilaiset riippuvuudet johtavat helposti uskovaisuuteen. Muiden viettien kontrolloimiseen jää enemmän voimavaroja, kun niistä yhden jättää valtoimeksi.
Terve Pekka,
Pahoittelut että kesti vastata, mutta tämän tiedoston etsimiseen meni jonkun verran aikaa.
http://www.gatewaychurch.com/Portals/0/messages/01%20Th e%20Bible.mp3
Kuuntele ( jos uskallat ) tuo tieteellistä näkökulmaa edustava viesti alkaen kohdasta 14 min 15 s. ja palataan sitten asiaan. ( yhteensä 35 min tiedosto, joten n. 20 minuuttia kuunneltavaa) Voin vastakauppana tutustua johonkin sinun valitsemaan lähteeseesi.
Kuuntelin ja lyhyt arvioni on:
Kohtalaisen puisevaa ja tasapaksua uskonnollista hölynpölyä ilman yhtää koukkua, johon voi tarttua ilman oikeaa alleelia VMAT2 geenistä. En ymmärtänyt vihjailuasi, että hölynpölyllä voisi olla jokin yhteys tieteeseen, tai tieteeliseen ajatteluun.
Minä en myy mitään, enkä etenkään käy bilateraalikauppa, joten en tarjoa vastakauppaa. Dawkinssia kannattaa aina lukea, mutta en suosittele ”Jumalharhaa”, koska se on minusta aavistuksen liian kaunainen. Suosittelen ”Itsekäs Geeni” teosta, jonka lukemalla voi saada jonkin käsityksen siitä, mitä on tieteellinen ajattelu. Se auttaa minusta ymmärtämään elämää enemmän kuin Raamattu ja Koraani yhteensä.
Hamilo kirjoitti ”Usko jumalaan ei siksi Barretin mukaan edellytä mitään indoktrinaationa, kuten esimerkiksi Richard Dawkins ajattelee.”
En saanut selvää onko viittaus Dawkinsiin Hamilon (huolestuttavaa) vai Barretin (vähemmän vakavaa) väite, mutta se on joka tapauksessa väärä.
Dawkins ei missään kirjoituksissaan väitä että usko jumalaan välttämättä edellyttää indoktrinaatiota. Dawkinsin mielestä uskolla yliluonnolliseen ja muilla hallusinaatioilla on mitä todennäköisimmin vankat evolutionääriset juuret ja juuri siitä syystä uskonto on suurelle osalle populaatiota yhtä luontevaa kuin hengittäminen,
enegiapitoisen roskaruoan syönti tai seksi.
Eivät uskontokriitikot kritisoi tätä ihmisen itsestään selvää luontaista taipumusta, Dawkins ja kumppanit yrittävät päinvastoin ymmärtää sen syitä. Uskontokriitikot kritisoivat tiettyjä tahoja, kuten esimerkiksi organisoitunutta kirkkoa tai uskonnollisia lahkoja, jotka pystyvät manipuloimaan ja hyväksikäyttämään ihmisiä nimenomaan tämän ”luonnollisen” uskonnollisuuden takia. Samalla tavalla elintarviketeollisuus käyttää hyväkseen ihmisten luonnollista mieltymystä energiapitoiseen ravintoon (so rasva ja sokeri)
Rautalangasta: Se, että ihmisillä on luontainen taipumus uskonnollisuuteen ei uskontokriitikoiden mielestä anna kirkoille tai lahkoille oikeutta käyttää tätä ominaisuutta väärin esimerkiksi kehottamalla ihmisiä räjäyttämään itsensä tai ajamaan lentokoneilla päin seiniä. Samoin roskaruoan luontainen himo ei anna ruokatehtaille oikeuttaa ladata kaikkea valmistamaansa ravintoa epäterveellisellä rasvalla ja sokerilla.
Moi,
Hienoa Pekka! Tutustuin Itsekkään geenin ajatuksiin jonkin verran internetin ja Wikipedian avulla. Mielenkiintoisia ja fantasiaa herättäviä ajatuksia. Tieteiselokuvalle olisi inspiraatiota tästä, ja eiköhän kohta joku nappaa tuosta aiheesta kiinni. Yhtäläisyyttä erityisesti kristinuskon kanssa voi havaita ajatuksesta, että ihminen on ikäänkuin astia ja ”kulkuväline” geenille, joka on oikeastaan se ikuinen toimija, tai siis ilmeisesti voittajageenit ovat. Samalla tapaa kristinuskossa uskoon tullut kantaa Kristusta sisällään ja toteuttaa Jumalan tahtoa kaikessa elämässään ja olemuksessaan,
ikään kuin automaattisesti, jos vain pysyy yhteydessä Jumalaan. Kristinuskon mukaan Jeesuksen kuolema on merkittävä käänne ihmiskunnan olemuksessa, koska vasta juuri tuon n. 2000 vuotta sitten tapahtuneen tapahtuman hetkellä tämä Kristuksen suorittama ”bodysnatching” tuli sitä haluaville ihmisille tarjolle. Itse olen ollut tyytyväinen tähän järjestelyyn. Terveisiä Isältä.
P.S. Toivottavasti sinulla ei ole kovin intiimiä kiintymyssuhdetta tuohon tieteellisen puolen alleeliin uskonnollisuudesta, sillä me uskovaiset olemme kovia lisääntymään ;) Vitsi, vitsi. Kaikki alleelit kelpaavat Jumalalle, ovathan ne hänen omaa tekoaan, ja ehkäpä olet oikeassa ja ne ovat hänen järjestelmässään jollain tapaa syvällisen olennainen ohjausmekanismi.
A123,
”Itsekkään geeni” ajatus on minusta luonnontieteen mekittävin oivallus sitten Darwinin. Minulle se ei tuo mieleen tieteisfantasioita, vaan se saa loksahtamaan kauniisti paikoilleen kaikki ne ilmiöt, joita me jokainen voimme elävässä luonnossa havaita. Se paikkaa melko täydellisesti ne aukot, jotka evoluutioteoriassa aikaisemmin oli.
Uskontoon perustuvilla luonnselityksillä emme voi selittää tai ennustaa mitään. Ne ovat korkeintaan kuvailevia ja usein eivät siinäkään onnistu kovin hyvin. Itse en keksi kereationismille tai ID:lle mitään järkevää käyttöä.
Ei niin pientä pilaa, että
ei totta toinen puoli.
Uskonnollisuuteen liittyy valitettavasti tuo taipumus silmittömään sikiämiseen, jonka vuoksi ihmiskuntakin tulee ilmeisesti noudattamaan rajallisessa tilassa toteutuvaa rottapopulaation populaatiodynamiikkaa. Tämä on minusta yksi hyvä syy pyrkiä muuttamaan uskontojen rituaaleja ja dogmeja, ilman että pyritään murtamaan uskonnollisuutta.
Jos esimerkiksi maailman johtaviin uskontoihin saataisi ympättyä ajatus rajattoman kasvun mahdottomuudesta rajallisessa tilassa, voisivat uskonnot muuttua elämää tuhoavista voimista sitä ylläpitäväviksi. Juuri nyt ei näytä tässä suhteessa hyvälle.
Pääsiäinen on jo ohi. Arkijärki käyttöön ja hurskastelu taskuun.
Moi Pekka,
Joo pyydän anteeksi jos loukkasin tunteitasi Itsekkään geenin suhteen. Tarkoitus olikin vähän koetella miten suhtaudut asiaan. Kuten arvelin, vaikuttaa sinulla olevan myös kiintymyssuhde omaan uskoosi.
Kristinuskon puolesta vielä sen verran, että se vapauttaa luonnonselityksestä. Luontoa ja Jumalaa ei tarvitse yrittää selittää vaan kokea, olla siihen yhteydessä ja suhteessa. Suhde kehittyy ja syventyy koko ajan, mikä on hyvin palkitsevaa ja haastavaa. Esimerkiksi dinosauruksia ei tarvitse yrittää selittää, vaikka niitä ei raamatussa mainita, vaan niillä voi esim. leikkiä. Paitsi
jos on töissä tutkijana, joka on aivan yhtä arvostettava ammatti kuin muutkin.
Kristinusko perustuu rakkauteen kaikkia kohtaan ja siksi voin lohduttaa, että lisääntyvät uskovat eivät ole läheskään niin kuluttavia luonnon suhteen kuin henkistä aukkoaan luonnovaroja tuhlaamalla täyttävät ”järkiuskoiset” perheet, joiden tarvitsee hankkia jatkuvasti lisää tavaraa, autoja ja kiinteistöjä, jotta elämä olisi tyydyttävää. Uskoon rakkauteen kuuluu ajatus luonnovarojen säästämisestä ja toisten huomioon ottamisesta, uskontokunnasta huolimatta. Ja kohta on jo vappu.
Et sinä minun tunteitani mitenkään loukannut, joten tarvetta pyydellä anteeksi ei todellakaan ole.
Kun katsotaan sitä kiihkoa, jolla kristityt rakentavat ja puolustavat erilaisia luontoa selittäviä malleja, ja kuinka jumala on katsonut tarpeelliseksi niitä raamattuunkin sisällyttää, niin ei todellakaan uskoisi kristinuskon vapauttavan luonnon selittämisen tarpeesta. :D
Myöskään sitä ei käytännön kokemusten valossa ole kovin helppo uskoa, että uskovat olisivat jotenkin erityisen luontoa säästävää väkeä. Pelkkä vilkaisu niihin prameisiin rakennuksiin, jossa jumalaa palvotaan, saa kyllä epäilemään
väitettäsi. Varmuus tulee viimeistään silloin, kun lähtee kulkemaan seurakuntien omistamiin metsiin, tai oikeastaan loputtomille hakkuuraiskioille.
Ja tosiasia on, että jokainen syntyvä lapsi lisää vanhempiensa aiheuttamaa ympäristörasitusta ja luonnonvarojen kulutusta 50-100%. Lestadiolaisuus on yksilön ympäristörikoksista keskimäärin selkeästi suurin. Sinkut ja dinkyt ovat tuhlaavaisellakin elämäntavalla luonnon kannalta paras ratkaisu.
Okei, Pekka. Ehkä olit vähän ärtyneellä päällä viime kommenttiasi kirjoittaessasi, ja homma meni pääsosin yleistämisen puolelle. Uskovia ja uskonnollisuutta ( jälkimmäistä pidän siis negatiivisena asiana) on kristinuskon piirissä ja nimissä paljon ja erilaista. Ei ole järkevää tai ainakaan rakastavaa poimia sieltä vain negatiivisia esimerkkejä ja tuomita koko aihea-aluetta sen perusteella. Samalla logiikalla voisin tuomita esim. tieteen täydeksi potaskaksi sinun tai jonkun muun tieteellistä näkökulmaa edustavan ihmisen tekemän virheen perusteella. Kaikki tekevät virheitä.
Yksityiskohtaisella
tasolla meidän dialogi tuntuu hyvin haastavalta, koska olennaisin osa ristiriitaa, eli se onko Jumalaa olemassa, sivuutetaan. Toivoisin, että et ignoroisi asiaa, vaan lähtisit aidosti selvittämään sitä ihan omasta rehellisestä näkökulmastasi käsin ja puolueettomasti. Aseta vaikka ehto itsellesi, että jos en tällä itse määrittämälläni kohtuullisella selvityksellä löydä mitään viitteitä Jumalan olemassa olosta, asia on sitten loppuun käsitelty. Jos luotat vain muiden tekemiin tulkintoihin olet ihan samassa veneessä niiden kanssa jotka sanovat, että koska noin lukee raamatussa ja pappini sanoi, että se tarkoittaa tuota, se on totta.
A123,
Yleistäminen on välttämätöntä, kun asioista keskustellaan yleisellä tasolla. Emmehän voi käsitellä esimerkiksi kristinuskoa jokaisen kristityn näkökulmasta. Ja vaikka voisimme, olisi lopuksi vedettävä jokin yleistävä johtopäätös, että hommassa olisi mitään mieltä. Yleistäessä on vain pidettävä tiukasti kiinni siitä, että poikkeuksen tai vähemmistön ominaisuutta ei yleistetä enemmistön ominaisuudeksi, vaan että yleistys todellakin kuvaa ryhmän merkittävän enemmistän ominaisuuksia.
Tarkoitatko kysymykselläsi jumalan olemassaolosta juuri omaa jumalaasi, vai jumalaa ylipäätään?
Minun
on hyvin vaikea lähteä jumalan olemassaoloa selvittämään, koska en löydä jumalalle mitään käyttöä tai tarvetta, enkä ole havainnut mitään pieniäkään merkkejä jumalan olemassaolosta. En siis oikein tiedä mistä asiaan tarttuisin ja etsisinkö Allahia, Jumalaa, Lentävää Spagettihirviötä vai Ukko Ylijumalaa.
Uskomisessa tahi ei-uskomisessa johonkin käsittämättömään tai salattuun ylivertaiseen voimaan tai olentoon on kahdenlaisia ihmisiä: toisia joilla on läppä auki uskomisen suuntaan, ja toisia joilla se ei ole auki omasta kieltämismekanismista johtuen. Vaikka sanotaankin että hyväuskoisia jymäytetään, voi uskonnottomakin tulla pahemman kerran jymäytetyksi itsensä taholta oman psykologisen kieltämismekanismin kautta, koska eihän meidän ihmisten vajavaisella tietämisellä voi poissulkeakaan (muuten kuin keinotekoisesti) esim. Jumalan ta jumaluuden olemassaoloa. M.o.t.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.
Lue kaikki Tarinoita tieteestä -jutut
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.
Lue kaikki kirjoittajan jutut
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut
Seuraa tätä blogia Facebookissa
Igu kirjoitti:
Hmm… Toteat, että ”Jos ”uskonnon omaksuminen on lapsille yhtä luonnollista kuin kielen tai kävelemisen oppiminen”, on hämmentävää, kuinka moni muuten normaalisti kehittyvä lapsi jää kokonaan ilman tätä luonnollista taitoa tai menettää sen aikuistuessaan.” Mutta juuri sitä ennen lainaatte Ilkka Pyysiäistä:”Pyysiäinen osoittaa, miten erilaiset meille luontaiset mielenvalmiudet helposti johtavat käsityksiin yliluonnollisista toimijoista. ” Eikö molemmissa sanota, että ihmisillä on valmius uskoa jumaliin. Sekavaa. Muutenkaan jutussa ei ole tieteellisiä todisteita Hamilon kirjoitusta vastaan, vain lukuja uskonnottomuuden noususta. Mitä tämän tekstin pointti on, kun ei ainakaan kumota tutkijan tekemään tutkimusta? Todistaa, että uskonnottomuus on nousussa?