Kuka saa esiintyä tieteen edustajana?
Olen aiemminkin kirjoittanut uudehkosta Long Play -sivustosta, joka julkaisee pitkiä reportaaseja ja haluaa profiloitua niinkutsutun hitaan journalismin edelläkävijänä.
Eilen Long Play julkaisi toisen juttunsa. Sen aiheena oli filosofi Pekka Himanen ja ennen kaikkea Himaselta tilatut, Suomen tulevaisuutta käsittelevät tutkimukset. Viimeksi kesällä 2012 Suomen valtio palkkasi Himasen johtamaan hallituksen tulevaisuusselontekoon liittyvää mittavaa tutkimushanketta.
Himasen tutkimusryhmän palkkio työstä on 700 000 euroa, joka maksetaan Sitran, Tekesin ja Suomen akatemian varoista. Hanketta ei kilpailutettu eikä Himasen tarvinnut käydä läpi esimerkiksi akatemian rahoitukseen yleensä vaadittavia pitkiäkin arviointiprosesseja.
Vaikuttaa siltä, että Pekka Himaselle junailtiin rahoitus valtioneuvoston kanslian ohjaamana ja Suomen akatemian hallituksella oli näytelmässä vain kumileimasimen rooli. Myös Himasen erilaiset professuurit joutuivat artikkelissa outoon valoon.
Suomalainen tutkimus, erityisesti perustutkimus kärsii monella alalla jatkuvasta rahapulasta, ja tuntuu oudolta, että tutkimusrahoitusta voidaan kuitenkin ohjata Pekka Himasen tulevaisuusprojektin kaltaisille, huonosti pohjustetuille hankkeille.
Valtion tilaaman tutkimusprojektin on käsittääkseni tarkoitus kestää kuluvan vuoden loppuun saakka, mutta siitä on jo julkaistu jonkinlainen väliraportti. Hieman yllättäen tähän Siniseen kirjaan on koottu yhä käynnissä olevan tutkimushankkeen johtopäätökset. Yleensähän johtopäätökset on tapana esittää lopuksi.
Johanna Vehkoon ja Anu Silfverbergin kirjoittama Long Playn artikkeli herätti paljon kysymyksiä muun muassa tutkimusrahan jako- tai professuurien myöntöperusteista.
Aloin kuitenkin pohtia ennen kaikkea sitä, mihin kaikkeen tieteellinen koulutus mandatoi ihmisen.
Pekka Himasta mainostetaan usein Suomen nuorimmaksi tohtoriksi. Hän väitteli 20-vuotiaana, vain kaksi vuotta yliopistossa opiskeltuaan.
Vehkoo ja Silfverberg väittävät, etteivät Himasen tieteelliset ansiot olekaan kaiken hehkutuksen veroisia. Hänellä ei nimittäin juurikaan ole varsinaisia tieteellisiä julkaisuja. Nimenomaan tiedemaailman sisällä päteväksi arvioitu julkaisutoiminta on tieteenteon kova ydin.
Samaan tapaan Himanen ei suostunut kertomaan haastattelijoille, millaista tutkimusta hän professorintyössään tekee. Himasella on osa-aikainen professuuri Aalto-yliopistossa.
Kerran tohtoriksi väitellyt saa toki aina titteliään käyttää, mutta kuinka vahvasti Himasen on muuten sopivaa tehdä selontekojaan nimenomaan tieteen edustajana?
Miksei hän voisi olla vaikka konsultti?
Mitä tieteelle lopulta tapahtuu, jos sen tehtäväksi jää vain jakaa vakuuttavia titteleitä rahakkaita, tieteeksi naamioituja konsultinhommia varten?
Eikös tämäntyyppinen hanke edusta oikein kauniisti uuden hienon huiputusyliopiston vahvuuksia? Rohvessorin uudet vaatteet tarjoituiltuna kansalle korkeimpien edustajiensa kautta!
Kannattaa odottaa tulevaisuusraportin lopullista selontekoa. Himasen työ käsittää hyvin laajan joukon poikkitieteellisiä analyysejä ja synteesejä, eikä siitä urakasta kovin moni kunnialla edes selviäisi tässä maassa, paitsi Himanen todennäköisesti. Voisi myös henkilökohtaisesti tutustua filosofi Pekka Himaseen vaikkapa kuuntelemalla häntä luennoijana. Oman kokemuksensa perusteella voi päätyä aivan eri näkemykseen hänen kyvyistään kuin vain uskomalla (kateellisia) panettelupuheita.
Jokainen terveellä järjellä varustettu luettuaan Himasen Sinisen kirjan (luettavissa vapaasti mm. netissä) ja saatuaan nyt taustoiksi Long Playn artikkelin tajuaa, että kyseessä on suomeksi sanottuna yksinkertaisesti kusetus. Oikeuteenhan tuo Himanen kavereineen (Katainen?) pitäisi vetää, mutta eihän sitä selittelyn ja kiertelyn määrää viitsisi enää kuunnella Erkkikään. Helpommalla päästään kun annetaan olla. Koko tapaus on joka tapauksessa erittäin häpeällinen.
Mukava huomata, että Tiina Raevaara on uskaltanut käydä peräti kahdenkin tabun kimppuun, vieläpä samassa artikkelissa! Tällaista kansalaisrohkeutta arvostan kyllä korkealle.
Tarkoitan siis ”ihmetohtori” Himasen kuplan puhkaisemista sekä viittausta ylimmän valtiojohdon tapaan junailla tutkimusrahoitusta vähän miten sattuu, ajoittain hyvinkin köykäisin perustein ja mitä ilmeisimmin myös tutkijoiden pärstäkertoimia kriteerinä käyttäen.
Himanen väitteli Suomen nuorimpana tohtoriksi v. 1994, tämä pitää paikkansa, mutta on ovela tapa jättää kertomatta, että heti seuraavana vuonna 1995 joku sitten jo väitteli Himastakin nuorempana. Eli Suomen nuorimpana väitelleen ennätystä Himanen piti hallussaan vain noin vuoden verran, mutta siitä on jo 18 vuotta kun hänen ennätyksensä lyötiin.
Himanen ei kuittaamaan rahoja taatusti palauta, eikä Katainen tietenkään myönnä mitään, vaikka kuinka paheksuisimme. Puhallus on jo tehty (ja Himasen rahat ilmeisesti myös jo juotu). Kiitokset kuitenkin Long Play julkaisulle kunnon tutkivasta journalismista. Keep up the good work!
700 000 euroa olisi kolmessa normaalissa arviointiprosessissa hassattu arviointiin. Eiköhän Himasen pätevyys ole ihan riittävä, ei se tohtorius ilmaiseksi tule tässä maassa, jos muuallakaan. Toinen kysymys on, mikä tutkimuksen motivaatio on? Onko tämä Suomi-brändiryhmän kaltainen imagonnostatusyritys vai mitä? Kabinettikaverusten markkinointitaktiikoiden tuloksellisuudelle ei ole mittareita, mutta kokkarit voisivat hieman kyllä alkaa harrastaa itsekritiikkiä näistä keskenään sopiessaan. Gartnerilta saman konsultointimateriaalin olisi saanut halvemmalla ja johtopäätökset eivät ainakaan olisi olleet huonommat, imagollinen vaikutus olisi ollut ehkä parempi.
Kaikkien totalitarismien slogan ”tarkoitus pyhittää keinot” tuntuu hämmentävän hyvin toteutuneen Suomessa siten kuin Platon hahmotteli antiikin kolmijakoisessa ihannevaltiossa: filosofit ajattelevat, sotilaat - ja Suomessa poliitikot! - hoitavat turvapalvelut ja rahvas tuottaa ruokaa.
Long Play jutun keskeinen pointti oli kilpailuttamiseen liittyvien väärinkäytösten ohella kyseenalaistaa Himasen pätevyys. Julkisuudessa on aiemminkin esitetty kriittisiä arvioita Himasen meriiteistä, joita hän itse on eri yhteyksissä joko liioitellut tai suorastaan väärentänyt. Kyse ei enää tällöin ole painotuseroista tai makuasioita. Erityisen raskauttavaksi asian tekee, mikäli ylin valtiojohto ei asiaan vieläkään puutu - tai edes väärinkäytöksiä oikaise.
Hallituksen platonilaista valmistelukulttuuria vahvistamaan ovat demariministerit saaneet oman ajatuspoliisin:
http://www.demari.fi/politiikka/uutiset/10224-Jungneril le%20uusi%20teht%C3%A4v%C3%A4
Niinistö, joka niin kovin julkisuudessa vastustaa tuhlausta, voisi nyt kerrankin näiden ilmiselvien väärinkäytösten oikaisemiseksi korottaa äänensä ja vaatia herrat Himanen ja Katainen tilille toimistaan. Se olisi presidenttinä hänen suoranainen velvollisuutensa. Nimenomaan moraalinen velvollisuutensa.
Kuvalehti arvioi tämän kusetuksen tuotoksen jo kuukausia sitten
naulan kantaan:
” muutamia kymmeniä tyhjiä sivuja ja satakunta sivua tyhjiä sanoja”
Katainen otti veronmaksajien piikkiin 700.000 euroa lisää velkaa ja junaili sen
kaverilleen tyhjän toimittamisesta.
Kiinnostavaa olisi pohtia, miksi Himasen retoriikka vetoaa Kokoomukseen ja mihin se silloin oikeasti vetoaa ja miten Kokoomus-päättäjät on saatu tukemaan antieurooppalaista yya-henkistä projektia, jossa Suomen pitäisi ”irtautua Euroopan kasvu-uralta” ja kytkeytyä suoraan Aasian nouseviin talouksiin. Viime mainittu on suomalaisen filosofia pitkää linjaa, jossa taustalla häilyvät Ilkka Niiniluoto, G.H. von Wright, ehkä jopa Snellman suurin varauksin, mutta joka ei ole Kokoomuksen linja. Alex Stubb todennäköisesti kaveeraa ja skoolaa ”huippututkimusta” lukematta ja ottamatta huomioon, että tämä suomalais-kiinalainen huipputulos ja suositus on Suomen ero eurosta ja etääntyminen EU:sta. Kuka se tässä vedättää ketä?
Hra K,
niin hyvä kaveri, että ”Sinisen kirjan” tilauksessa Kataisen johtama
Valtioneuvoston kanslia ohitti kaikki normaalimenettelyt niin, että
Suomen Akatemiakin punastelee.
Tuotteen substanssista puheenollen, kannataa lukea Minna Lindgrenin
juttu Kuvalehdestä 18.11.2012.
Täsmennys edelliseen: Himanen esittää kaksoisstrategiaa aivan kuin 1970-luvun Suomessa idän ja lännen välillä tehtiin Kekkosen kaudella: ”Suomen kasvua on rakennettava kaksoisstrategialla: Eurooppa säilyy yhä merkittävimpänä vienti markkinana – laajennettuna sisämarkkinana – mutta lisäksi on tehtävä irtikytkentä Euroopan yleisen kasvun vauhdista ja kytkeydyttävä nykyistä huomattavasti voimakkaammin Euroopan ulkopuolisten nousevien markkinoiden kasvuun [–]
Koska nyt puhutaan Euroopan Unionin ulkopuolisista nousevista talouksista, joissa ulkopoliittiset suhteet ovat ylipäänsä merkittävämmässä
osassa, niin tässä presidentin johtajuudella on myös iso merkitys [–] ([toimintasuosituksista] tärkein on koota kaikki Suomen kansainvälistä vientiä edistävät erilliset toimijat yhteen toimivaksi “Team Finland”–‐verkostoksi”.) (Himanen 2012, 85.)
Tämä 1970-luvun ulkopoliittinen liturgia nyt ei oikein käy euromaalle Euroopan Unionissa. Siinä määrin kuin suomalainen hyvinvointi on talouskasvusta kiinni, siihen riittää mainiosti se, jos saavutetaan keskimäärin sama kasvu kuin Saksassa keskimäärin.
Onni Karilaiselle:
Olisi hyvä tietää, onko kyseisen menettelyn syynä nimenomaan kaveruus vai esimerkiksi väärinarviointi. Ja kuka itse asiassa on ohittanut mitäkin. Asiaa pitäisi tutkia syvällisesti ja virallisesti - jos siihen tarvetta nähdään.
Suomi ja sen kulttuuri on valitettavasti - reaalitermein - ohut ja heiveröinen otus. Sen kasvua, vahvistumista, ei edistä, että esikuvia etsitään mm. Ruotsista, joka elää samassa perustilassa, vaikka enemmän krääsää on koottu vuosisatojen kulussa verhoamaan raihnaista rankoa. Tilanteen näkeminen ei vaadi ylisuuria lahjoja. Sen uskominen todeksi, julkistaminen, on vaikeampi asia. Mistä syystä tämä Himasen sanojen ja käsitteiden helistelyn kritiikki on tosi aiheellista.
Sillä siltähän se näyttää, että hra ”tutkija” - mitä ja missä hän onj tutkinut? - on jonkinlainen humpuukkimaakari, joka
on löytänyt Suomen politiikan surkeasta tasosta tulojen lähteen. Eli hän mainiostaa itseään kuten imagoaan pystyttelevät, jotenkin tyhjä tynnyri, eli tavanmukainen poliitikko. Toinen juttu sitten on, että tässä ja muissakin yhteksissä Suomen ”valtio” osoittaa sille jotenkin tavanmukaista tyhjän humpuukin hyväksymistä.
Asian voi, se ehkä tulee määritellä myös tyhmyyden hyväksymisenä. Tai sen idean hyväksymisenä, että maan kansalaisille voi syöttää mitä puppua tahansa lähes mistä tahansa. Jos he eivät reagoi, juttu tulkitaan ”menestykseksi.” Eli seuraava puppu on vielä pahempaa. Tätä politiikkaa ovat edustaneet mm. maan presidentit Paasikivestä alkaen ja tähän päivään. Tilanteen on muututtava, jos EU:ssa esimerkiksi halutaan jatkaa. Tyhmyys on kallista kansainvälisissä yhteyksissä!
Himanen ei ole ensi kertaa lypsämässä tätä lehmää.
Helsinkin Sanomat kertoo oikein kuvien kanssa tänään
miten Katainen otti vastaan edellisen tilaustyön
”Kukoistuksen käsikirjoitus” kolme vuotta sitten.
Onni Karilaiselle:
Se lypsää, joka osaa ja se maksaa, joka tilaa.
Mutta tuossa edellä on entiten syyllistetty pääministeriä, jonka osuus kuitenkin pitäisi selvittää luotettavasti ennen ”tuomioiden” langettamista. Näin yleensäkin on tutkittava ennen hutkimista.
Himanen on meidän Sibelius ja Gallen-Kallela sekä Juhani Aho.
Yhtä hyvin kuin metsäteollisus säätiöineen rahoitti silloin kansallisen kulttuurin kukoistusta, tukee se nyt Himasta.
Katainen lyö valtion kaksikielisen leiman papereihin.
Edellä on tuotu esiin Pekka Himasen töiden kyseenalainen laatu sekä kokoomusjohtoisen hallituksemme kova hinku tuhlata satoja tuhansia euroja veronmaksajien rahaa noiden töiden rahoittamiseen; siitäkin huolimatta että niiden anti ilmiselvästi on varsin mitätön.
On silti hyvä muistaa, että Himanen ei ole ainoa tapaus. Toinen hiukan samankaltainen suojatti on Teija Tiilikainen. Hänenkin tieteelliset ansionsa ovat sangen mitättömät, mutta siitä huolimatta hänelle järjestettiin näyttäviä virkoja mm. Ilkka Kanervan ja Alexander Stubbin poliittisena valtiosihteerinä sekä Ulkopoliittisen instituutin
johdossa.
Valtio-opin professori Matti Wiberg on todennut jo Tiilikaisen väitöskirjan (1997) olleen tieteellisesti hyvin heikkotasoinen. Siinä ei ollut juuri minkäänlaista tieteellistä otetta, eikä työssä saavutettu oikeastaan minkäänlaisia tutkimustuloksia. Sisältö oli vain ympäripyöreää selittelyä ja asioiden kuvailua, johon moni tavallinen uutisia seuraava rivikansalainenkin pystyisi.
Itse kukin voi sitten pohdiskella sitä, mitä kokoomus hyötyy tällaisesta B-luokan tutkijoiden kanssa veljeilemisestä. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen imagotemppu, eli puolue pyrkii akateemisestakin maailmasta haalimaan ympärilleen sopivia jees-miehiä ja -naisia. Siitähän on puolueelle selvää etua, että se voi perustella ”vähemmänkin fiksuja” ehdotuksiaan julkisuudessa toteamalla, että ”kuten tohtori se ja se on todennut, tässä asiassa on nyt syytä toimia näin.”
Iso osa suomalaisesta toimittajakunnasta on niin auktoriteettiuskoista porukkaa, että mielessä mahdollisesti orastaneet kriittiset kommentit ja vastakysymykset tyssäävät heti alkuunsa, kun he saavat kuulla että ihan ”arvostettu tutkijakin” on Kataisen tai Stubbin näkemyksen takana. Eipä siis kannatakaan heittäytyä poikkiteloin ja ruveta tekemään ”tyhmiä” kysymyksiä… Parempi vain nyökytellä tyytyväisenä ja kirjoittaa sitten lehteen hyvin myötäsukainen juttu…
Nyt kun asian oikeudellisuuden selvittäminen on päätetty aloittaa, ei sovi unohtaa myöskään tutkia, oliko Himasta ylipäätään perusteltua valita tuota tulevaisuusstrategiaa kirjoittamaan. Koska hän ei nyt ilmi käyneiden seikkojen myötä tiedeyhteisössä hankittujen meriittiensä riittämättömyyden takia ei alun pitäenkään ollut työhön pätevä, pitää myös selvittää, kuka tai mikä taho on muut tehtävään mahdollisesti pätevämmät perusteitta sivuuttanut.
Timo Raunion viittaamaa arvovaltaa löytyy Kataisen tueksi omasta takaa:
www.toivoajatuspaja.fi/saatio/tieteellinen_neuvotteluku nta/
Taas on saatu uusi kappale kirjaa: ”Pinokkio ja polvihousupoikien ihmeelliset sekoilut”.
Jälleen kerran tulee mieleen Bertrand Russellin essee ”Älyllisen hölynpölyn pääpiirteet”. Siinä hän arvostelee filosofeja, erityisesti metafyysikkoja. Russellin mukaan filosofin ei kannata julkistaa tietämyksiään ellei myös itse ymmärrä omia sepustuksiaan. Oivallinen neuvo paitsi filosofeille myös kaikille muille kirjoittajille. Itse lopetan varmuuden vuoksi tähän.
Jälleen kerran tulee mieleen Bertrand Russellin essee ”Älyllisen hölynpölyn pääpiirteet”. Siinä hän arvostelee filosofeja, erityisesti metafyysikkoja. Russellin mukaan filosofin ei kannata julkistaa tietämyksiään ellei myös itse ymmärrä omia sepustuksiaan. Oivallinen neuvo paitsi filosofeille myös kaikille muille kirjoittajille. Itse lopetan varmuuden vuoksi tähän.
Onkohan kukaan ehtinyt ajaa Sinistä kirjaa plagiaattianalysoijan läpi. Niitähän taitaa jo yliopistoilla olla käytössä.
Tutustuttuani tämän päivän Iltalehden artikkeliin haastatteluineen Pekka Himasesta tulin vakuuttuneeksi siitä että hän on todella ns ”kova jätkä”…jopa siinä määrin etten oikein ymärrä mistä hänelle kilpailija löytyisi, miksi siis kilpailuttaakaan? Sekin maksaa.
Täällä näyttävät eräät keskustelijat pätevöityneen kateuteen joka purkautuu monisanaisina panettelupurkauksina. Näiden ”huuhaafilosofien” mielestä ilmeisesti Einsteinkin oli pelkkä tyhmä patenttivirkailija. Säälittää. Suomi näyttää silloin tällöin tuottavan ”neroja” ja taas vastapainoksi saman määrän jonkinlaisia ”epäneroja” joilta ei sitten muuta tulekaan kuin katkeruuden purkauksia.
Nipotan:
Jokainenhan on kova jossakin. Himanen ei minusta ole kova ainakaan siinä, mistä on nyt tahkonnut rahaa eli kansakunnan tulevaisuuden suunnittelussa. Ainakaan ”Sinisestä kirjasta” ei ole siinä apua. Siitä ei yleisluontoisuudessaan ja periaatteellisuudessaan saa käytännön toteuttaja mistään kiinni.
Pitäisi keskittyä johonkin yksittäiseen asiaan tai elämänalaan ja laatia siitä selvä realistinen, yksityisjkohtainen ja selkeä suunnitelma ja ohjelma, jota sitten pitäisi viivyttelemättä, päättäväisesti ja vesittämättä ryhtyä toteuttamaan. Tosin tuollainen ohjelma voitaisiin yleisten periaatteiden
pohjalta virkamiestyönä edelleen kehitellä. Kenties työ on jo meneillään.
Tosin siitäkään tuskin olisi paljon apua, sillä politiikan vaikutusta ei voi monipuoluejärjestelmässä edeltäkäsin tietää. Politiikkaahan on peliä ja taidetta, jossa tilanne voi lopulta kaupankäynnissä ja vetkuttelussa kääntyä miten tahansa.
Toiseksi tulevaisuus tahtoo mennä suunnitelmista piittaamatta omia menojaan, etenkin Suomen, joka on niin riippuvainen ulkoisista vaikutteista ja kehityksestä. Ajan rientokin käy yhhä rajummaksi.
hra K on asian ytimessä. Poliittinen apparaatti on ratkaisuissaan pääsääntöisesti aina myöhässä, ja varsinkin Sinisen kirjan kaltaiset ”tulevaisuusstrategiat” ovat suoranaista itsepetosta, sen tietävät niin Himanen kuin Katainenkin. Sietämättömäksi tämän nimenomaisen tilanteen tekee se, että projektin kilpailuttaminen laittomasti sivuutettiin, ja mikä pahinta, on osoittautunut, etteivät Himasen meriitit, so. tiedeyhteisössä ansaittu pätevyys, alkuunkaan edes riitä koko hankkeen läpiviemiseen. Bluffi on bluffia, ja rikos on rikos - molempiin on syyllistytty. Älkäämme tätä nyt keskustelun rönsyillessä unohtako.
Tämä on selvä ”kupla”! Tiedättehän tyypin, joka puhuu kaikki ”pökerryksiin”? Ensin ihastutaan ja vasta myöhemmin aletaan tajuta, että missä oli ”pihvi” vai oliko sitä lainkaan. Kun nimet ovat paperissa, aletaan häpeillen hyssytellä, peitellä ja selitellä. Käviköhän tässä näin?
Pihvi on kovin vanha ja sitkeä. G.H. von Wright antaa Dostojevskin esittää oman Eurooppa-näkemyksensä, jota Helsingin yliopiston filosofit (Niiniluoto, Saarinen, Himanen) ovat sittemmin alatasoisemmin toistelleet: ”Tahdon matkustaa Eurooppaan. Tiedänhän minä, että matkustan vain hautausmaalle, mutta kaikista rakkaimmalle hautausmaalle, siinäpä se! Siellä makaa rakkaita vainajia, jokainen kivi heidän päällään kertoo [–] – samalla koko sydämestäni vakuuttuneena siitä, että tämä kaikki on kauan ollut vain hautausmaa eikä mitään muuta.” (Dostojevski, Feodor, sit. von Wright 1961 102, alkup. Nya Argus 1947-48.)
Tuon ”Sinisen” myönteinen piirre on että siitä mykytermejä termejä ja näkemystapoja, uusia raameja vanhalle - jos ei ole pariinkymmeneen vuoteen näitä juttuja lukenut. Samalla se lojuu jo tunnettujen asioiden päällä, on hiukan eteerinen käytännön oppaaksi. Vastaavaa olisi saanut kirjakaupasta halvemmalla ja paremmin kohdistettuna.
Kun Suomen Tasavallan hallitus maksoi siitä mitä se maksoi, se ei ehkä pysty pureutumaan tosissaan todellisiin ongelmiin. Kaiken olisi voinut sanoa lyhyemmin, selvemmin ja yleistajuisemmin, jos tarkoitus on valistaa tai kasvattaa. Luku tuotti kysymyksen: mihin tarkoitukseen juttu on tehty? Rakentaako se imagoa hallitukselle?
No niin. Kerrataanpa vielä: miksi 700 000 euron selvitys tilattiin epäpätevältä (= ei pätevöitymiseen edellyttäviä meriittejä tiedeyhteisössä) Pekka Himaselta, kilpailuttamatta? Tähän kysymykseen on pääministeri Jyki Kataisen vielä tällä viikolla vastattava.
Nyt (12:21) ne selitykset sitten saatiin. Katainen melko tympääntynein ja lakonisin sanakääntein kuittasi koko asian. Muita kiinnostuneita ei selvityksen tekoon kuulemma ollut. Himasella sattui oman ilmoituksensa mukaan olemaan sopiva tutkijaporukka valmiiksi koossa. Ketään ei johdettu harhaan. Rahat saatin joka taholta ilman sanelua tai painostusta. Voiko enää taitavammin kiemurrella muutamalla lauseella koko jupakasta ulos?
Asian voi tulkita myös näin: Himanen ja Katainen tapasivat ensin vain kahden. Himasen projekti (=700 000 euroa) lyötiin salassa lukkoon kilpailuttamatta ja siitä edes kunnolla tiedottamatta. Sen jälkeen lähestyttiin rahoittajia joille viestitettiin ikään kuin asia olisi jo laillisesti päätetty. Kukaan ei tässä vaiheessa tiennyt, missä juridisesti mennään. Ei omien sanojensa mukaan edes Katainen itse! Kevyen viileästi hän vierittää rivien välissä koko syyn Himasen niskaan, joka ilmeisesti sitten junaili rahat itselleen Kataiselta saamillaan olemattomilla valtuuksilla.
No kun Lontoossa EU-asioita opiskellemassa olleesta Jyrki Kataisesta ei omasta mielestään pitänyt mitään poliitikkoa koskaan tullakaan, kunnes kaksi Sipoon leidiä otti yhteyttä ja pyysi naisellisesti turvaamaan rakenteita, jotka ovat aina taanneet ”kukoistuksen katetussa pöydässä”.
Tämähän alkaa käydä aidosti kiinnostavaksi! Olenko ymmärtänyt oikein, kaikki hyvä veli -viritelmät ja muu yleinen välistäveto aiotaan ihan aikuisten oikeasti suitsia?
Nyt on sitten julkistettu nimeltä 28 instanssia, jotka jäivät jalkoihin, koska tulevaisuusselonteko ohjattiin Kataisen ja Himasen kahdenkeskisellä sopimuksella kilpailuttamatta suoraan Himaselle.
Mihin on menossa päättäjien, -jän arvostelukyky? Jos ko. ”sanasepot” vetää näin, niin kuinka paljon se maksaa sinulle ja minulle? Mikä on meidän hallituksemme ja ministereidemme arvostus? Tämä ko. farssi ei kohota luottamusta. Selitellään ja tutkitaan. Kun pm. sanoo jotakin, niin ei tutkija voi olla eri mieltä? Vetääkö joku johtopäätöksen? No ei varmasti, sehän ei kuulu meidän poliittiseen kulttuuriin. Olisiko aika katsoa länteen ja muuttaa tapojamme? Saavutetus edusta ei haluta millään luopua! Jos muu ei auta, vedotaan poliittiseen ajojahtiin? Virheet maksatetaan muilla!!!
Pöyristyttävintä tässä kaikessa on Suomen Akatemian, Sitran ja Tekesin selkärangattomuus. Jos keskeiset tutkimuksen rahoittajat eivät tunnista epäkelpoa tutkimussuunnitelmaa eivätkä uskalla sanoa, että tutkimuksen toteuttaja on tieteellisessä mielessä viheliäinen, niin heidät pitäisi erottaa välittömästi. Tällainen porukka ei kykene johdonmukaisiin päätöksiin tieteen rahoituksessa. Arvaanpa, että tällä alikvalifioituneella porukalla on muitekin kriteerejä projektien rahoitukseen kuin pääministerin pelko. Mieleen tulee aluepoliittiset ja sukupuolipoliittiset näkökulmat.
http://iihminen.blogspot.fi/ tsekatkaa toi. jos tekkee rahajuttuja nii vois kertoa kans kai se kunnon raportin kirjotti kans jonnekin eikö ne tue aika hyvin filosofia talousjuttuja nykyään kun eivät tee mittään kunnon juttuja tekis suurellista logiikkaa tai jotain kunnon totuutta jos olevinaan filosofi..
Nyt se selittely ja kiertely on sitten toden teolla alkanut. Kovin mielellään ei Katainen kylläkään sanaparia Sininen kirja näytä käyttävän. Ilmeisesti itsekin häpeää koko tekelettä. Joku voisi nyt kysäistä, onko pääministeri itse kirjan jo lukenut, ja kykeneekö hän poimimaan ainuttakaan rakentavaa konkreettista esimerkkiä, miltä osin se Suomen hyvinvointia tulevaisuudessa mahdollisesti edistää.
Kimmo Sasi sanoo, että hanke olisi pitänyt kilpailuttaa. Koko 700 000 euron projektin todelliseksi arvoksi hän arvioi muutaman kymppitonnin. Jopa Kataisen omat kokoomuskollegat myöntävät, että kyseessä on kusetus.
Jos asiassa halutaan eteenpäin, uusi kirja olisi tarpeen. Kun valtio tai sen hallitus haluaa pestä kätensä eli vapautua vastuusta, pestä kasvonsa eli puhdistaa imagoaan, se yleensä julkaisee ”Valkoisen Kirjan.” Nyt siis sellainen on tarpeen, jos ”Sinisestä” halutaan eroon. Sen voi nyt kilpailluttaa kaikkien hallinnon sääntöjen mukaan - selittäjille siis.
Toinen innoitus olisi ”Maon Pieni Punainen.” Ensin tulee ratkaista, kuka tekee ja mistä ideologiasta. Mutta jos kansan raivoa asiassa halutaan käyttää, niin ministereitä voisi alkaa raahata näyttämölle selittävät laput kaulaan ripustettuina. Valkoinen vai Punainen siis? Siinä se hyvä kysymys!
Penttijuhanille:
”Mutta jos kansan raivoa asiassa halutaan käyttää…”
Täällä Suomessa ei esiinny raivoa ainakaan kansan mitassa - päät eivät pääse kuumenemaan tässä ilmastossa.
@ hra K ###
Yritin vain olla sarkastinen. Se on vaikeaa. Mutta olihan meilläkin ”nuijamiehet” sotineen. Eli ns. ”toimeen osattiin” tarttua, kun argumentit loppuivat. Muistan jonkun laulunkin kouluajoilta, jossa joku - taisi olla hämäläisiä - voi olla hyväkin, ”jos” tarttui toimeen.
Mielestäni noita valkoisia kirjoja olisi Suomessa tarvittu, koska maassa on paljon asioita, joita ei ole alkuunkaan selitetty, vielä vähemmän selvitetty, ”kunnolla” - faktoin, ei hiihto- tai juoksukilometreillä. Tämä HImas-meteli on (liian) maksamisesta tyhjästä, maan tavasta.
Hra K kyseli minulta, miten hyviä kavereita Himanen ja Katainen ovat.
Katainen vastasi itse televisiossa toimittajan hiillostamana.
Niin hyviä, että vieraillaan toistensa kodeissa.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.
Lue kaikki Tarinoita tieteestä -jutut
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.
Lue kaikki kirjoittajan jutut
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut
Seuraa tätä blogia Facebookissa
KeramilaII kirjoitti:
Hankesuunnitelman mukaan ”vain johtuen Sofos Oy:n [Himasen firma] investoinneista ja verkoston käytöstä kansainvälisesti huipputason selvitystyö saadaan aikaan poikkeuksellisen alhaisilla kustannuksilla ja poikkeuksellisen korkeatasoisella tuotosten profiililla, verrattiinpa mihin tahansa suomalaiseen tai kansainväliseen hankkeeseen”. Ei tällaista uskottaisi muualla kuin Suomessa, eikä tällaista kirjoiteta itse silloin kun se pitää jossakin määrin paikkansa. Retoriikka kuuluu filosofian alaan, ja jos filosofi löytää hallitsijaan (Kokoomusväki) vetoavan, vaikka sitten alkeellisen retorisen tyylin, turha häntä on siitä syyttää.