Lauri Tarastin johtaman vaali- ja puoluerahoitusrahoitusta pohtineen toimikunnan ehdotuksia on hehkutettu pari päivää. Hieman vähäisempi suitsutus olisi riittänyt.
Toimikunta oli varsin erimielinen. Keskustan Jarmo Korhosen mielestä toimikunta kuitenkin pyöräytti Suomen poliittisen historian ”uraauurtavimman” puolue- ja vaalirahoitusta ohjaavan paperin. Eero Heinäluoman (sd) mukaan ehdotusten pohjalta saadaan Euroopan ”tiukin ja modernein lainsäädäntö”.
Toimikunnan jäsenillä ei ole kuitenkaan perusteita antaa itselleen noin kiittäviä arvioita. Olisi toki epäreilua väittää, että Tarastin porukka olisi jäänyt työssään puolitiehen. Loppuun saakka se ei kuitenkaan urakkaansa vienyt.
Osa uutisoinnistakin on synnyttänyt vaikutelman, että toimikunta olisi ehdottanut kampanjoiden kokonaiskuluille kattoa. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Se ei todellakaan raamittanut puolueiden kokonaisrahoituskattoa eduskuntavaaleissa miljoonaan euroon, kunta- ja EU-vaaleissa 500 000 euroon tai presidentinvaaleissa miljoonaan euroon per äänestyskierros.
Toimikunta ei liioin määrittänyt yksittäisten ehdokkaiden kokonaiskustannuksiksi eduskuntavaaleissa 50 000 euroa, kuntavaaleissa 10 000 euroa, EU-vaaleissa 80 000 euroa tai presidentinvaaleissa miljoona euroa kierrosta kohden.
Kyse on vain mediakuluista.
Ehdotuksethan koskevat vain vaalikampanjoiden kuluja sanoma-, aikakaus- ja ilmaisjakelulehdissä, radiossa, televisiossa, internetissä, mainosten suorajakelussa, maksullisessa ulkomainonnassa ja muussa maksullisessa mediassa.
”Nyrkkisääntönä voi sanoa, että kun mediakuluihin lisätään 40 - 50 prosenttia, saadaan kampanjan kokonaiskulut”, laskee lukuisia puolue- ja ehdokaskampanjoita suunnitellut ja toteuttanut poliittinen toimihenkilö.
Mediakulujen päälle tulee kuluja muun muassa matkoista, majoituksista, tilavuokrista, juontajapalkkioista, erilaisen vaalikrääsän tuottamisesta.
Ei tarvitse olla kovin vainoharhainen, jos epäilee, että ehdokkaille ja kampanjantekijöille voi tulla tiukassa vaalitilanteessa ylikäymätön kiusaus tiliöidä katon ylittäneitä mediakuluja ”muiksi” kampanjamaksuiksi.
Siinä voi olla tulevien vaalirahaskandaalien siemen.
On perusteltua ihmetellä, miksi Tarastin toimikunta rajoittui vain mediakuluihin, eikä ehdottanut kattoa kampanjoiden kokonaiskustannuksiin.
Ja muuten, onko 50 000 euroa yksittäisen eduskuntavaaliehdokkaan mediakuluiksi jonkun mielestä pieni summa?
Kenestä puhutaan? Tutustu kansanedustajiin ja heidän vaalibudjetteihinsa Suomen Kuvalehden interaktiivisella edustajakartalla.
SK:n politiikan toimittajat raportoivat vallasta ja sen käyttäjistä.
Lue kaikki PolKom.fi -jutut
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut
Seuraa tätä blogia Facebookissa
Naurattaa kirjoitti:
Kylläpä huvittaa, tähän saakka media on uutisoinut päivittäin, kuinka ”hirveitä rikoksia” vaalirahoituksessa on tehty.
Nyt sitten kun kohu on johtamassa vaalimainonnan rajoittamiseen, media kauhistuu. Sanomalehtien liiton mielestä mainonnan rajoittaminen vaarantaa demokratiaa.
Tosi asiassa media ei välitä demokratiasta hevon häntää, mutta omista mainostuloistaan se välittää.
Naurettavaa!!!