Miksi yksityinen vaalirahoitus herättää paljon suurempia tunteita kuin ammattiliittojen vasemmistopuolueille antama tuki?
Ylläoleva ajatus nousi mieleeni torstai-iltana. MTV3:n uutiset kertoi tuolloin, että kiinteistöpalveluyritys Nova Group oli antanut keskustalaiselle Menestyvä Suomi ry:lle 125 000 euroa vaalivuonna 2007. Jo viime vuoden kohu oli paljastanut, että Nova Group oli ojentanut 145 000 euroa Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:lle. KMS taas tuki pääasiassa keskustan ja kokoomuksen ehdokkaiden vaalityötä.
Maikkari kertoi ehdottomasti uutisen. Se oli skuuppi, kuten toimittajat sitä kutsuvat. Äänestäjien on syytä tietää puolueiden ja ehdokkaiden kytkökset rahoittajiinsa.
Sitten se toinen puoli. Mitä sitten? Mitä siitä, jos yksityinen firma jakaa rahojaan omaa arvomaailmaansa lähellä oleville ehdokkaille ja puolueille? Omiaanhan jakavat.
Vaalirahoitus ei ole laitonta. Ehdokkaan saama tuki tosin pitää rehellisesti julkistaa. Viime vuoden KMS-kohu paljasti, että monet vaalirahan vastaanottajat olivat rikkoneet julkistamissääntöä vastaan. Eivät olleet tehneet sitä, koska kyseisestä lakirikkomuksesta ei ollut säädetty rangaistusta.
Tämä nyt puheenaoleva, 125 000 euron summa olisi kai mennyt suoraan puolueelle, keskustalle. Tosiasia on, että puolueet eivät yleensä erittele rahoituksensa lähteitä. Laki ei sitä kai edellytä.
Mutta entä ammattiyhdistysliikkeen vaalirahoitus? Se ei jaa omia, vaan jäsentensä rahoja. Yllättävän pieni melu nousi keväällä Ylen uutisesta. MOT-ohjelma paljasti, että Sdp oli saanut vuonna 2007 sak:laiselta ay-liikkeeltä 400 000 euroa. Vasemmistoliittoon kirstuun kilahti samana vuonna 50 000 euroa ay-rahaa.
Ay-liike tukee vain vasemmistopuolueita. Liittoihin kuuluu kuitenkin kaikkien puolueiden jäseniä ja kannattajia.
Rakennusliiton toisen puheenjohtajan Kyösti Suokaksen (vas) äskeisten eurovaalien budjetti oli noin 117 000 euroa. Mies ei pannut tiettävästi likoon senttiäkään omaa rahaa. Suurimmat tukijat olivat ay-liikkeen piirissä.
Taisi silti perussuomalaisten Timo Soini saada enemmän raksamiesten ääniä kuin Suokas. Eli muutkin kuin vasemmistoliittolaisia äänestäneet rakennusmiehet tukivat rahoillaan Suokasta. Kakkospuheenjohtaja kävi heidän kukkarollaan.
Eniten kummastuttaa se, että ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia. Eli jokainen suomalainen subventoi demarien ja vasemmistoliiton rahoitusta.
Onko se oikein? Minusta ei.
Kenestä puhutaan? Tutustu kansanedustajiin ja heidän vaalibudjetteihinsa Suomen Kuvalehden interaktiivisella edustajakartalla.
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Unohtui edellisestä kiinnostava sattuma:
Oliko viime sunnuntaina kun YleTeema lähetti peräti kiinnostavan dokumentin Italian politiikan suuresta murroksesta 90-luvun alussa?
Muutaman juristin, median avulla, käynnistämä ”Puhtaat kädet”-prosessi johti todelliseen skandaaliin. Paljastui, että käytännössä kaikki puolueet olivat olleet paikallistasolla mukana jakamassa rakennusyhtiöiden osuuksia julkisten urakoiden sopimisessa.
Voitelurahoista oli vuosikymmenien mittaan muodostunut maan tapa.
Kaikki puolueet pyörivät veronmaksajien rahoilla, onko se oikein? Ei minusta. Jäsenkirjan omistaa murto-osa suomalaisista. Hankkikoot rahansa vaikka kerjäämällä. Puoluetuet pois, niin saataisiin kunnon poliitikkoja päättämään asioista, päästäs eroon noista broilereista, jotka eivät tuota mitään muuta kuin tekstiä lehtien ja virastojen palstoille.
Toimittaja Simula on uskomattoman oikeistohenkinen ja ammattiliittojen vastainen lärvääjä. Turha puhua ammattiliittojen tuesta, jos porvarit töpeksivät.
taitaa olla suurin osa kommentoijia puolueitten jäseniä ei ne omiaan hauku!!!!!! on se kumma juttu????? punaveristä porukkaa.
Ammattijärjestöt ajavat jäsentensä etuja. Jos järjestö katsoo, että jäsenten etua ajetaan parhaiten samoja asioita ajavia puolueita ja ehdokkaita tukemalla niin siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Ihmeellistä olisi jos ne tukisivat porvaripuoleita sillä silloin ne toimisivat jäsentensä etuja vastaan. Tosin demarit ja vasemmistoliittokin ovat viimeaikoina pahasti porvarisoituneet ja a-järjestöjen jäsenet voisivat vetää siitä johtopäätöksensä ja sitä kautta tukensa pois niiltä.
Mikäli meno ei jäsenistöä a-järjrstöissä tyydytä niin jäsenistö voi vaihtaa johtonsa ihan demokraattisesti.
Jostakin kumman syystä jäseneistö on vain harvoissa tapauksissa päätynyt porvarijohtoon. Eli jos jotakuta pitää syyttää siitä, että porvarit eivät johda a-järjestöjä niin silloin pitää syyttää jäsenistöä.
Kirjoittaja arvostelee Kyösti Suokkaan tukemista. Minusta olisi ihmeellistä, jos järjestö ja sen jäsenistö ei luottaisi pujheenjohtajaansa. Minusta kyseessä on puhtaasti edunvalvonta-asia.
Kirjoittaja myös puolustelee yritysten tukea rahojen yksityisyydellä. Minusta niin olisi jos yritysten omistajat jakaisivat omaa yksityistä, yrityksestä ulos otettua rahaa. Niin kauan kuin se on yrityksessä niin se on yrityksen rahaa ja yritys on yhteiskunnallinen toimija. Mutta ei tämä ensimmäinen kerta ole kun porvareilta menee yrityksen ja omat rahat sekaisin.
Miksi ei puhuta siitä että vaalirahasotkussa myös kyse työeläkerahastojen rahoista joilla pitää maksaa eläkkeitä eikä jakaa vaalitukeen. Työeläkerahastojen toiminta on vihdoinkin tehtävä julkiseksi ja läpinäkyväksi ja arvioitava uudelleen. Nykyisellään ne edustavat varsinaista lumedemokratiaa.
Nimimerkki Myyryläinen: ”Ammattijärjestöt ajavat jäsentensä etuja. Jos järjestö katsoo, että jäsenten etua ajetaan parhaiten samoja asioita ajavia puolueita ja ehdokkaita tukemalla niin siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.”
Hups!
Yritykset ajavat omistajiensa etua. Jos yritys katsoo, että omistajien etua ajetaan parhaiten yritysten asiakkaiden johtoa tukemalla, niin siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä! Eikö totta Myyryläinen?
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
SK:n politiikan toimittajat raportoivat vallasta ja sen käyttäjistä.
Lue kaikki PolKom.fi -jutut
Seuraa tätä blogia Facebookissa
Hetkinen tilausta käsitellään.
Ihmisluonne kirjoitti:
Jos Matti olisi perinyt kartanon Espoosta, hän huomaisi, että maan myyntihinta riippuu sen käyttöoikeuksista. Mitä enemmän rakennusoikeutta, sen enemmän rahaa omalle tilille.
Elämänsä tilaisuuden toteuttamiseksi Matti voisi pyrkiä valtuustoon, jolla on kaavoitusmonopoli. Se tie on kuitenkin tuskallisen pitkä ja sitä paitsi julkinen, siksi houkutus on suuri auttaa sopivia poliitikkoja.
Mutta jos Matti olisikin tavallinen rakennusmies, hän maksaisi ilomielin jäsenmaksussaan puoluetukea liitolle, jotta em. sopiminen kabineteissa estyisi.