Sumeaa laatupuhetta - siihen syyllistyvät myös journalistit

Profiilikuva
Alma Media
Teksti
Jarmo Raivio
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun sanaa riittävästi murjoo ja venyttää, se menettää merkityksensä. Journalismista puhuttaessa näin on käynyt sanalle laatu.

Tajusin tämän lopullisesti, kun luin tiedotetta Alma Median yt-neuvotteluista. Yhtiön paikallislehdissä siirrytään uuteen toimintatapaan, väkeä on tarkoitus vähentää 135 henkilötyövuoden verran.

Yksi muutoksen tavoitteista on “parantaa lehtien sisällöllistä laatua”.

Harvalla alalla irtisanovalla yhtiöllä on kanttia sanoa tuotteen laadun parantuvan, kun sitä tekevien työntekijöiden määrä vähenee. Irtisanomisia perustellaan yleensä tylsästi menojen leikkaamisella, harvemmin laadun parantamisella.

Sumeaan laatupuheeseen syyllistyvät taskulaskinosaston edustajien lisäksi myös journalistit itse.

Minulla on asiasta tutkittua tietoa.

Tein viime vuonna Oxfordin yliopistossa tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli selvittää, mistä journalistit puhuvat, kun he puhuvat laadusta. Toivoin löytäväni jonkinlaisen laadun kovan ytimen: yhteisymmärryksen siitä, millaista journalismin on ehdottomasti oltava, että sitä voi kutsua laadukkaaksi.

En löytänyt.

Haastattelin 12:ta toimittajaa ja päätoimittajaa yhteensä kuudessa lehdessä sekä Suomessa että Englannissa. Pyrin löytämään ominaisuuksia, joita lehtijutulla on välttämättä oltava, jotta sitä voi kutsua laatujournalismiksi.

Haastatteluista kertyi 22 000 sanaa puhetta laadusta. Välttämättömiä ominaisuuksia löytyi yksi: tietojen on pidettävä paikkansa.

Kaikkiaan laatujournalismin ominaisuuksia kertyi viitisenkymmentä. Kaikki 49 muuta ovat hyviä ja kannatettavia, mutta eivät välttämättömiä. Lisäksi haastateltavien laatukäsitykset olivat erittäin epäyhtenäisiä: yksi arvosti hyvää kirjoittamista, toinen yhteiskunnallisuutta.

Uskoani laatupuheeseen nakersi entisestään mies nimeltä Fergus Shanahan.

Haastattelin The Sun -iltapäivälehdestä toimittajaa sekä apulaispäätoimittajaa. Tabloidipomolla oli punnittuja ajatuksia laatujournalismista, muistaakseni hän nosti tietojen paikkansapitävyyden laadun keskeiseksi arvoksi.

Nimi jäi mieleen: Fergus Shanahan. Törmäsin siihen seuraavan kerran talvella uutisessa, jossa kerrottiin poliisin pidättäneen The Sunin journalisteja.

Laatujournalismihaastateltavani oli raahattu putkaan osana tutkintaa, jossa selvitetään, ovatko tabloiditoimittajat syyllistyneet poliisin lahjomiseen.