Suomalaisista vain pieni osa on rasisteja tai ennakkoluuloisia. Kaikki, jotka eivät ole, haluavat nyt nopeasti ja helposti tuoda paremmuutensa julki äänestämällä presidentinvaaleissa Pekka Haavistoa.
Jos sillä, että viitsii kirjoittaa yhden numeron oikeaan lappuun, voi ostaa itselleen hyvän omantunnon, oikeamielisyyden ja täydellisen suvaitsevaisuuden, niin miksi kieltäytyä?
Haavistoilmiöhän on suomalaisille kaiken kaikkiaan kuin tilaustyö. Haavisto on se toivontuoja, jota me olemme odottaneet ja jonka me olemme ansainneet, vihreiden pelastaja ja jättiläisen kaataja.
Kun James Hirvisaari (ps) sanoo äänestävänsä Haavistoa, hehkutamme, että on se meidän Haavisto niin diplomaattinen kansanyhdistäjä, osaa rakentaa siltoja ja puhua kaikille.
Mutta kun niin ikään perussuomalaiset Timo Soini ja Jussi Halla-aho ilmoittavat kannattavansa vastaehdokas Sauli Niinistöä, niin eikös Niinistöstä tule sekunnissa arvokonservatiivi sortaja ja se ahdasmielinen ehdokas. Näkeehän sen jo siitäkin, ketkä sitä äänestävät.
Kivaahan tämä ei ole - kyseenalaistaa Haaviston suosiota. Hän on niin kerrassaan mukava, avoin ja suvaitsevainen, että minulla on huono omatunto jo valmiiksi. Ehkä juuri siitä syystä se on jäänyt tekemättä muiltakin. Ainakin media ja äänestäjät ovat Haaviston suhteen jo kauan aikaa sitten jämähtäneet uutuudenviehätystasolle, viettämään kuherruskuukauttaan ja huutelemaan ohikulkijoita liittymään svengiin Pekka-jengiin.
Mutta jos joku kieltäytyy kutsusta, alkavat he huudella vähän toiseen sävyyn. Haavistolaisten täydellinen suvaitsevaisuus ei sitten kuitenkaan ole niin täydellistä, että se yltäisi Niinistön kannattajiin saakka.
Suomessa edes suvaitsevaisimman ja rauhaarakentavimman ehdokkaan kannattajat eivät mielestään osoita huonoa makua levitellessään vastaehdokkaasta netissä Yhdessä köyhiä turpaan -pilakuvia. Nämä idealistit ovat muutenkin maailmanparannuksensa kanssa liikenteessä todella omaperäisin asein; jaetaan netissä pilakuvien lisäksi herjaavia blogitekstejä ja väitetään kiven kovaa, että kaikki muut ovat väärässä, tyhmiä, ahdasmielisiä ja sulkeutuneita, ja näin saadaan aikaiseksi vaaleihin väkisinkin tarvittava vastakkainasettelu.
Koska totta ihmeessä Haaviston tasa-arvoisuuden ylistäminen väistämättä sisältää ajatuksen siitä, että vastapuolelta sitä puuttuu. Suomella juhlitaan Haaviston myötä olevan vihdoinkin edes vähän toivoa, ja samalla todetaan siis Niinistö lähestulkoon toivottomaksi.
Mutta ei auta. Jonkunhan se pahis pitää olla, eikä tällaisissa kahdenvälisissä vaaleissa nyt niin hirveästi valinnanvaraa ole. Yhtäkkiä Niinistön kannattajat alkavatkin olla niitä sorrettuja, jotka saavat selitellä ja väistellä. Yhdessä niinistöläisiä turpaan!
Moni muukin asia on kääntynyt näissä vaaleissa ylösalaisin; ette varmasti olisi vielä vähän aikaa sitten uskoneet, että kenellekään olisi politiikassa kovin paljon hyötyä siitä, että on homo. Mutta kyllä siitä nyt on - ja homoushan tietysti tekee Haavistosta automaattisesti suvaitsevaisemman kuin Niinistö.
Eikä Niinistö voi mitään. Vaikka hän mitä tekisi, ministerin ja puhemiehen ja muun johtohahmon hommia, ja pyrkisi presidentiksi, niin homo hän ei ole, ja sille ei mahda mitään.
Tietenkään seksuaalisen suuntautumisen ei pitäisi olla mikään kovin tärkeä kriteeri presidenttiä valittaessa. Mutta nimenomaan Haaviston kannattajat ovat parhaillaan sorvaamassa näistä vaaleista seksuaalisuvaitsevaisuusvaaleja.
Mediakin on hirvittävän viehättynyt Pekkaan, ja jos se saisi päättää, niin nämä vaalit olisivat vain ytimekkäästi Haavistovaalit.
Ylen vaalilähetyksessä viikko sitten sunnuntaina, kun äänistä oli ratkaiseva osuus julkistettu, seurasi kamera huomiota herättävän monta minuuttia pelkästään riemusaatossa Musiikkitalolta Tavastialle purjehtivaa Haavistoa. Haavistosta siis tehtiin presidentinvaalien mielikuvavoittaja jo ennen kuin hänen ensimmäisen kierroksen 19 % äänisaaliinsa oli edes laskettu loppuun.
Sen jälkeenkin mediassa on leikitty monta päivää ajatuksella siitä, miten suunnattoman vinkeää ja jännittävää olisi, jos Haavisto olisi meidän presidentti - tarkemmin ajateltuna varmaankin niin maailmaan kuin kaikkiin sen asianlaitoihin tulisi täydellinen muutos.
Totta kai sellainen täyskäännöksen mahdollisuus kiinnostaa äänestäjiä. On nimittäin olemassa vielä yksi syy sille, miksi Haavistoilmiö on niin suosittu - ilmiöitähän ihmiset nimenomaan haluavat olla toteuttamassa. Kaikki haluavat olla ”yhtenä rintamana” osa jotain sellaista kuin ”kansannousu” tai ”vallankumous”, mikä kuulostaa tosi isolta ja upealta ja mistä voi sitten kertoa lapsenlapsille. Ei sillä itse asiassa ole niin paljon väliä, mitä siinä oikeastaan ollaan kumoamassa ja mitä sitten nostamassa valtaan, kunhan se on jotain uutta ja erilaista.
Tällaisia muoti-ilmiöitä sitä sitten ruokitaan, tykkäyksin, yhteiskuvin ja tekstipipoin. Mutta presidentin valintaa ajatellen ne ovat ilmiöinä valitettavasti aika paljon alle kuuden vuoden kestoisia. Jotain kannattajan uskollisuudesta kertoo se, jos hän etsiytyy poliitikon leireihin mielessään jotain sellaista kuin ”Robinin Frontside Ollie alkaa olla jo aika out, niin että mitähän sitä tällä viikolla hehkuttaisi?”
Kaiken tämän mediasimputuksen ja seksuaalisäntäilyn jälkeen onkin hyvä hetki pysähtyä miettimään sitä, mikä tällä hetkellä jätetään sanomatta. Vapautetaan sohvilla vesilasi edessään jo monta iltaa istuneet asiantuntijat vaivaamasta päätään ja kerrotaan heille, mikä on vastaus toimittajan esittämään kysymykseen: Mistä me nyt sitten äänestämme? Mitä eroa näillä ehdokkailla on?
Onhan mielipiteiden eroavaisuuksia löydetty, asevelvollisuuden järjestämisestä, verotuksesta ja kuntaliitostoimintatavoista. Mistään näistä ei presidentti tosin paljoa päätä.
Mutta on ehdokkaissa myös sellainen ero, että toista on tässä nyt jo (ainakin minun näkökulmastani) kokonainen elinikä seurailtu ja hän on aina ollut luotettava ja tasaisen varma suorittaja. Kun taas toinen, no hän on aika kiva. Niin ja monille uusi, ja sen takia aika jännä.
Niin että mitäs jos nyt lopetettaisiin se lietsominen ja keskityttäisiin olennaiseen.
Jokainen tietenkin saa lopulta ihan itse päättää, äänestääkö sen mukaan, mikä on järkevää, vai sen mukaan, mikä on omaatuntoa kohottavaa, kivaa, yhteishenkevää tai muodikasta.
Mutta se nyt ainakin on selvä, että presidentinvaalin arvokkaalle demokraattiselle luonteelle ei parhaimmalla mahdollisella tavalla tee oikeutta se, jos me käytämme sitä kansanäänestyksenä homoavioliitoista.
presidentinvaalit 2012 , Pekka Haavisto , Sauli Niinistö , media
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Tasa-arvo merkitsee sama kuin arvoton. Asiat voivat olla yhtä arvokkaita ja samanarvoisia, mutta arvo eo ole tasan, litran vetomitat voi olla tasan joskus,muttei arvot.
”Mutta on ehdokkaissa myös sellainen ero, että toista on tässä nyt jo (ainakin minun näkökulmastani) kokonainen elinikä seurailtu ja hän on aina ollut luotettava ja tasaisen varma suorittaja. Kun taas toinen, no hän on aika kiva. Niin ja monille uusi, ja sen takia aika jännä.”
Tuota noin. Haavistolla ja Niinistöllä on vain 10 vuotta ikäeroa. Ei siis paljon. Molemmat päätyivät eduskuntaan vuonna 1987. Ei Haavisto minun silmissäni niin uusi ole että olisi ”jännä”. Niinistö on ”tutumpi” siitä syystä että on ollut ministerinä useammin.
Se mikä tekee Haavistosta oikeasti jännän on tuo hyvin laaja
kansainvälinen kokemus YK:n kentältä ja sen antama diplomaattinen kompetenssi yhdistettynä oikeisiin kannanottoihin. Niinistön kannanotot ovat…no, ei niin kantaaottavia aina. Ja suoraan sanoen, en ymmärrä tätä hehkuttamista siitä että hän ”ajattelee itsenäisesti” ja on ”varma talousasioissa”. Miten niin? Eikö Valtiovarainministeri Niinistö ollut mukana päästämässä Kreikkaa Euro-alueeseen v. 2001? Ja kaikki kuulema tiesivät Kreikan talousongelmista. Kukaan ei vaan sanonut mitään ääneen ja toivoivat että ”kyllä se siitä”.
No, onneksi presidentti ei päätä talousasioissa.
Kärjistystä kehiin:
”Eräs tärkeimpiä rappeutuvan yhteiskunnan merkkejä on dekadenssin paljas ja röyhkeä esiinmarssi.
Rappio, vähemmistöt ja perversiot marssivat traditioiden, enemmistön ja oikeudenmukaisuuteen perustuvan yhteisöllisyyden yli.
Tämän ohimarssin aikana dekadenssi pyyhkii takalistonsa lippuihin, lakeihin, perinteisiin arvoihin ja enemmistön oikeuksiin.
Tämä rappiosoittokuntamme huutaa ajoittain milloin mistäkin asiasta tasa-arvon nimissä. Yleensä näissä tapauksissa on todellisuudessa kyse kuitenkin oikeastaan epätasa-arvopyrkimyksistä. Projekteista, hankkeista sekä lainsäädännön muuttamisesta kohti yltiösuvaitsevaista kaaosta ja sekasortoa.”
Neuvostoliitto julkaisi suomalaisten poliittiseen käsittelyyn ohjeet. Olisi lietsottava syyllisyyden tuntoa. Halosen valinta tuli mahdolliseksi esittämällä vuosia hameen kantajat sorretuksi sukupuoleksi. Nyt on tehokkaasti kampanjoitu vuosia seksuaalisen vähemmistön sorron syyllisyyden luomiseksi. Sellaisesta sorrosta ei ole mitään havaintoa, koska seksuaalinen suuntautuminen on ollut ja pitää olla yksityisasia. Presidentti omaa paljon valtaa ja syyllisyysoletus ei ole lainkaan riittävä peruste presidentin valinnassa. Presidentti ei ole seksiasioiden hoitaja vaan valtionpäämies. Suvaitsevaisuuden
osoittaminen on myös heikko peruste, sillä äänestäminen on yksityisasia ja salaista. Vihreiden moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta toisinajattelevia kohtaan on yleensä vain kielteisiä arvioita. Presidentin valinnassa sukupuolisen suuntauksen arvottaminen keskeiseksi tai edes merkittäväksi on heikkoa ajattelua. Presidentin puolison mm. ulkonäkö on merkityksetöntä valtion asioissa. Presidentti johtaa valtion asioiden hoitoa, puolustusvoimia ja erityisesti ulkopolitiikkaa.
Kommunistivaltio perustuivat vähemmistön terroriin hiljaista vaiennettua enemmistöä kohtaan, joka sieti ja kärsi vouhottajien kohelluksista. Normaalin siveyskäsityksebn omaava ei ala mekastamaan toistuvasti viettioikeuillaan pitäen ne omana asianaan ja keskittyen yhteisiin asioihin ja niiden hoitotapaam. On presidentin arvon häpäisemistä tuoda esiin, että vietin suuntautumiskohde olisi vaalien tärkein pointti.
Haavisto-ilmiön kutsumisessa muodiksi on totta toinen puoli. Muodikas asiahan on sellainen, joka on ajankohtainen ja uusi. Kun meillä ei enää nykyään vuosikymmenten presidenttikausia ja muita kekkosia sallita, ei ajankohtaisuus ole ollenkaan yhdentekevää. On hankalaa, kun laahataan ajasta perässä turvallisuushakuisesti. Oikein hyvä presidentti maalle varmasti niinkin saadaan, mutta toisinaan pieni kunnianhimo ei olisi pahitteeksi näilläkään lakeuksilla.
Laumasieluiset ihmiset tarvitsevat samaistumiskohteita, ja niitähän sitten myös tehdään - vaikka väkisin. Hetken kestää humala, sitten tulee krapula!
Viikon päästä on huuma ohi.
Höperyyden kuvailma kyhäilmän tekijältä, mielipide tietenkin mielipiteiden joukossa?
Enpä voi muuta kuin hämmästellä Pekka Haaviston imelähköä äänten kosiskelua persujen suuntaan, kun ottaa huomioon kuinka alentuvasti ja mollaten vihreät suhtautuivat perussuomalaistolloihin ja -juntteihin eduskuntavaalien aikaan. Ivalla ja väheksynällä ei tuntunut olevan mitään rajaa.
Onhan se hölmöä äänestää jotakin vain osoittaakseen itselleen, miten suvaitsevainen on. Eikö olisi parasta äänestää mielestään mahdollisimman pätevää ehdokasta.
Olen oppinut elämässäni, mitä suulaampi henkilö on, sitä epärehellisempänä häntä pidän. Luikurit ja uuspeilit ja auervaarat puhuvat nopeasti, ettei heidän olematonta sanomaansa ehdittäisi ajatella. Se taas, joka puhuu harvakseltaan asiaa, on varmemmin luotettava. Eipä ole mitään vaikeuksia valita näistä kahdesta ehdokkaasta.
Ikävintä tässä on se, että nämä hurmos-haavistolaiset eivät ole ymmärtäneet sitä Pekka Haaviston kaikista hienointa ja kirkkainta sanomaa toisten ihmisten kuuntelemisesta ja erilaisten mielipiteiden hyväksymisestä. Hurmoskannattajat tuomitsevat ja haukkuvat persukonservatiiveja, mutta Haavisto käy pullakahveella Hakkaraisen luona. Haavisto ja Niinistö ovat molemmat vetäneet hienoa ja herrasmiesmäistä kampanjaa. Harmillista ettevät kaikki kannattajat ole kyenneet samaan.
Eipä silti, kyllä sieltä vastapuoleltakin on tullut ihan hirvittävää loanheittoa Haavistoa ja hänen vihreyttään, sotilasarvoaan, seksuaalisuuttaan ja persoonaansa kohtaan. En soisi hänen kannattajiensa sortuvan samaan.
Kiitos kirjoituksesta, Reeta !
Sinussahan on ainesta vaikka seuraavaksi jukkaukkolaksi :-)
Media on vihervassareiden miehittämä. Niiden aate on halonismi. Sitä jatkamaan on valittu tämä Haavisto, jota on briiffattu toistamaan vaalikarjalle ”ulkopoliittisia” itsestäänselvyyksiä. Kovin harva äänestäjä kykenee arvioimaan vaikkapa Etelä-Sudanin prosessia ja tämän asiantuntijan sieltä saamia lopareita.
On toki saavutus, että hänet on saatu toiselle kierrokselle. Aivan omalla asteikollaan kuitenkin on se, että Niinistö on ollut gallup-ykkösenä kuluneet kuusi vuotta. Vaalipaneelit olisivat lyhyt
humaus, jos niissä käsiteltäisiin vain presidentin tehtäviä. Mielipidetiedustelujen huikeaa eroa toki vähätellään, että saadaan luotua jännittävyyden ilmapiiriä tähän kovin värittömään vaalistaistoon. Otsikot myyvät.
En nyt oikein jaksa uskoa tuohon väittämään, että monet kannattaisivat Haavistoa vain tai ensisijaisesti siksi, että hän on homo. Perustan epäilyni sille etten ole vielä nähnyt, kuullut tai lukenut yhtään kommenttia jossa joku olisi todella kertonut tehneensä näin (Haaviston homoutta vastaan äänestäneitä sen sijaan on näkynyt ja paljon).
Olen kyllä lukenut monia fb-kommentteja, foorumipostauksia ja tämän blogin kaltaisia kriittisiä kirjoituksia, joissa kivenkovaa väitetään näin tapahtuvan, mutta kun sitä varsinaista todistetta siitä, että näin myös ihan oikeasti tapahtuu ei ole toistaiseksi tullut esiin, olen taipuvainen uskomaan päinvastaiseen.
Kuinka kyyninen ja matalaotsainen kirjoitus!
En äänestä Haavistoa saavuttaakseni suvaitsevaisuussertifikaatin, vaan siksi että hän paras ehdokas Tasavallan Presidentin tehtävään.
En ole havainnut missään, että Niinistön kannattajaa parjattaisiin. Toisinpäin kyllä.
Alvar, ei sinne päinkään. Että osuikin naulan kantaa tämä kirjoitus.
Kiva nähdä, että Nuorten Ääni -toimituksesta löytyy järkeäkin. Ehkäpä tällä maalla ja kansalla on sittenkin vielä hitunen toivoa.
Kiero ja tarkoitushakuinen kirjoitus. Niinistö on sisäpoliittinen ammattipoliitikko, Haavisto kansainvälisesti kokenut ja tunnettu tekijä. Valinta näiden väliltä presidentiksi on nobrainer. Sehän ei haittaa lainkaan, että presidentti on samalla myös kiinnostava persoona.
Naurahdin tämän kirjoituksen loppuun lukiessani. Teksti lähti käyntiin ihan järkevällä argumentoinnilla ja olen samaa mieltä - vihapuhe ei johda mihinkään ja homous ei ole mikään syy olla puolesta taikka vastaan. Mutta miksi tähän loppuun piti sitten käytännössä leimata kaikki haavistolaiset tekopyhiksi omantunnonpuhdistajiksi, kun juuri tuolla alkupuolella valitit niinistöläisten haukkumisesta? Nyt järki käteen ja argumentointitaidot haltuun.
Minä niin toivoisin, että edes yksi vaalitentti käsittelisi vain ja ainoastaan ulkopolitiikkaa ja presidentin todellisia valtaoikeuksia. Nyt äänestäjiä johdetaan harhaan höpöttämällä ihan kaikesta muusta ja jättämällä oleellinen käsittelemättä.
Ainiin, anteeksi, unohdin. Ulkopolitiikka ja presidentti-instituutio ovat niiiiiiiin tylsiä ja toissijaisia asioita, ettei niitä jaksa. Who cares, kun puhetta riittää homoista, kotitöistä ja puolisoista. Varsinkin puolisoista.
Haaviston ja Niinistön taival (kotimaan)politiikassa alkoi samassa eduskunnassa ja samassa hallituksessa. Sikäli toki Niinistö on tässä vertailussa se Tuttu, että olihan hän häviämässä jo edellisiä presidentinvaaleja. :) Kansainvälisesti tunnetumpi näistä vaihtoehdoista on Haavisto, ei ehkä sinun näkökulmastasi, mutta mm. semmoisen pikkutekijän kuin YK:n näkökulmasta kyllä. Erojakin kyllä löytyy, erityisesti arvopuolelta, jos jaksaa pusertaa läpi Niinistön puuduttavan poliittisen jargonin.
Mitä tulee sitten näihin ”yhdessä köyhiä turpaan” ja vastaaviin juttuihin, niin aika rumaa tekstiä lentää
puolin ja toisin. Siinä osut kuitenkin harhaan, että kyseessä olisi kenenkään kannattajat, kun asialla ovat ennemminkin vastustajat, Niinistön ja Haaviston yhtä lailla. On eri asia olla jommankumman ehdokkaan puolesta kuin toista vastaan. Ihkutteluun sortuu blogisti itsekin, ja aika lapsellisella tavalla vielä. Ei siinä mitään, jos kannattaa Niinistöä, mutta senkin voi tehdä ihan reilusti ilman että esittelee ensin sylintäydeltä ”vääriä” syitä äänestää Haavistoa.
Muuten kiva, mutta tokavika kappale:
Jokainen tietenkin saa lopulta ihan itse päättää, äänestääkö sen mukaan, mikä on järkevää, vai sen mukaan, mikä on omaatuntoa kohottavaa, kivaa, yhteishenkevää tai muodikasta.
Pilaa osoittelevuudellaan koko kirjoituksen. Kirjoittajan mielipide olisi tullut selväksi ilman tätäkin.
Suomi on jo nämä vaalit voittanut, osittaen ettei perhesuhteella ole vaikutusta kuka tulee valituksi. Suvaitsevainen Suomi ja hyvä niin.
Kysymys kuuluu mitä tehdään kun presidentti joutuu Malesian matkalla pidätetyksi perhesuhteidensa vuoksi? Mitä tehdään kun presidentiltä evätään matkustus oikeus esim.Saudi Arabiaan? Entä kun Kosovo ei voikkaan pyytää presidenttiä valtion vierailulle, peläten väkivaltaisiksi yltyviä protestja?
Se että Suomi on suvaitsevainen maa ei tarkoita että muu maailma olisi.
Pienen ihmisen pieniä kysymyksiä, mutta kuitenkin niin oikeutettuja, vaiko?
Kirjoittaja veti itse maton jalkojensa alta leimaamalla toiseksi viimeisessä kappaleessa Haaviston kannattajat omaa järkeään käyttämättömiksi, hurmoshenkisiksi massaliikkujiksi. Kiitos tästä!
Yksisilmäinen teksti, joka sivuuttaa myös täysin Haavistosta levitetyt perättömät juorut ja työtehtäviä vähättelevät kuvat. Ehdottaisin myös huomioimaan sen, että kaikki toisen ehdokkaan vastustajat eivät suinkaan ole toisen ehdokkaan kannattajia.
”Niin että mitäs jos nyt lopetettaisiin se lietsominen ja keskityttäisiin olennaiseen.”
Jep jep.
Haavisto on kokemukseltaan aivan ylivoimainen hoitamaan presidentille kuuluvia kansainvälisiä suhteita.
Niinistön kokemukset Suomen rajojen ulkopuolelta eivät ole aivan vaatimattomat, mutta rajoittuvat lähes kokonaan Eurooppaan ja finassimaailmaan, joista kumpikaan ole presidentin toimivaltaan kuuluva asia.
Nimimerkki ”Ajatuksia maailmalta”: Haavisto on jo tehnyt ison osan kansainvälisestä urastaan ko. uskonnollis-konservatiivisissa maissa. Kai haluamme, että suomalaiset saavat itse päättää, kenet valitsevat presidentiksi? Huomauttaisin myös, että presidentti ei johonkin maahan matkustaessaan muutu automaattisesti ko. maan rikoslain alaiseksi.
”Haavisto on kokemukseltaan aivan ylivoimainen hoitamaan presidentille kuuluvia kansainvälisiä suhteita.”
Toki Haavistolla on enemmän kokemusta kansainvälisistä rauhantehtävistä, mutta ne eivät liity suoraan presidentin ulkopoliittisiin tehtäviin. Mitään ylivoimaista eroa ei kummankaan hyväksi ole, ja valitettavasti molempien ulkopoliittinen kokemus on turhan kevyttä.
Rutto vai kolera,
Mitä ovat presidentin tehtävät, jos ne eivät ole kommunikointia Euroopan ulkopuolisten valtioiden kanssa?
Haaviston ylivoimaisuus ja gloria ulkopolitiikan rintamalla tuntuu perustuvan läsnäoloon paikoissa joissa on ammuskeltu ja räjäytelty pommeja. Läheltä piti -tilannekin on jo moneen kertaan hehkutettu. Kovalla haloolla esiintuotu pesti Sudanissakin keiteltiin kasaan kaikessa hiljaisuudessa. Ulkopolitiikka on muutakin kuin työn puolesta tunkeminen paikkoihin joissa on säpinää. Samassa keitossa ovat uineet lukuisat toimittajat, rauhanturvaajat ja tietenkin sotanäyttämöiden väestö, joista heistäkään ei samalla taustalla tule uskottavia ulkopolitiikan ammattilaisia. Nyt yritetään kadunmiestä ja naista
viilata piilolinssiin oikein kunnolla. Haaviston nimen omaan Suomen asioitten hoitoa koskeva meriitti on määräaikainen työ jokseenkin värittömänä ympäristöministerinä. Mediahypetyksen varassa kelluva Haaviston kannattajaväki on viikossa kaventanut kannatuseroa vain prosentilla. Miten näin hyvä ehdokas voi saada niin heikkoja tuloksia?
Nuoren Reetan analyysii Haavistohuumasta pureutui juuri median tekemän ”ilmiön” ytimeen. Kirjoitus myös osoitti, että ainakin osa nuorisostamme kykenee ajattelemaan ja analysoimaan ympäröivää yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä rationaalisen kriittisesti ilman vaipumista joukkohysteriaan.
Ajatuksia maailmalta,
En tiedä varmasti, mutta olettaisin valtioiden päämiehiä koskevan diplomaatisen koskemattomuuden.
Sen tähden meillä ei siis ole mitään tarvetta kumartaa ”ajatollahille” ja pyllistää ihmisoikeuksille. Jos sellainen tarve on, niin se on jokaisella sisäsyntyistä perua.
Ultra bra -analyysi,
Minusta Reetta kehoitti muita keskittymään olennaiseen, mutta ei vaivautunut sitä itse tekemään, vaan ainoastaan vastusti hysteerisesti hysteriaa. ;)
Hyviä miehiä molemmat, kympillä. Eikä se homouskaan syntiä ole, enää. Mutta on se häpeä.
Bruno,
Häpeä on henkilökohtainen tunne, josta pääset kyllä eroon kun vain asennoidut oikein.
Valitettavasti näistä blogeista, joiden aiheena on näiden kahden ehdokkaan erinomaisuus, puuttuu usein ehdokkaiden meriitit ja ominaisuudet soveltua presidentiksi. Haaviston seksuaalinen suuntautumus antaa enemmän aihetta äänestää Niinistöä kuin Haavistoa itseään, kun ottaa huomioon ihmisten homofobisuuden. Itse äänestin Haavistoa myös huolimatta siitä että hän on siviilipalvelusmies. Hänen työnsä kriisialueilla on täysin eri kaliiperia kuin Niinistön sotilasarvo. Nimimerkillä Reservin upseeri
Tämä vaikuttaa juuri sellaiselta Niinistö-propagandistiselta tekstiltä, jota SK:n aikuiset toimittajat eivät uskalla/kehtaa julkaista omissa nimissään, vaikka kuinka olisivat koko kampanja-ajan halunneet.
Sitten vain lapsi asialle.
Ahneutta vastaan,
Olihan tämä selkeää Niinistön propagoimista, mutta minusta toimittajilla on oikeus ja jopa velvollisuus näin blogissa ottaa kantaa asioihin.
Nyt kun Reeta on itsensä asemoinut, voimme jäädä odottamaan sitä asian ytimeen pureutumista, eli argumentoivaa perustelua julki tuodulle kannalle.
Nimimerkki ”Ahneutta vastaan” on väärillä jäljillä. NÄT ei propagoi SK:n poliittisia kantoja, eikä ollut ainakaan aikanaan minkään yhden poliittisen kannan äänenkannattaja.
En kuitenkaan oikein ymmärrä, mitähän mediaa Reeta on seurannut - ei ehkä Suomen, vaan vain sitä omaa someaan. Suomalainen media on ollut näissä vaaleissa tulkintani mukaan aika reilu ja tasapuolinen, kuitenkin valitettavasti haastamatta ehdokkaita kummemmin. Varsinkin Sauli pääsi varsinkin ensimmäisen kierroksen turhan helpolla, sillä hänen annettiin istua hiljaa.
Kunkin omassa sosiaalisen median kuplassa vaalit voivat
näkyä aika yksipuolisina - esimerkiksi itselläni, kuten todennäköisesti Reetallakin, on Facebook sen verran täynnä punavihreitä tai niin ajattelevia ihmisiä, ettei parin joukossa olevan kokoomuslaisen Pahvi-Saulin jakaminen siinä paljon paina.
Reetan some-kuplaan siivilöityvät medioista pääosin vain ne Haavisto-myönteiset. Esimerkiksi siihen, että Haavistoa seurattiin vaali-iltana on sekä käytännön että uutiskriteereihin perustuvia syitä:
Ensinnäkin Sauli hyppäsi taksiin, kun Pekka sen sijaan käveli matkan Musiikkitalolta Tavastialle (jossa itsekin odottelin, paljastettakoon, kun itse preferoisin läpinäkyvämpää toimittajuutta).
Toiseksi Pekan tulos oli yllätys - siis uutinen. Saulin tiedettiin toiselle kierrokselle joka tapauksessa menevän.
Lopuksi: Reetan sanailu on loistavaa! Tekstin argumentaatiosta, tiiviydestä ja rakenteesta en ihan samaa sanoisi.
Nonissimon kanssa tekstistä täsmälleen samaa mieltä - sujuvaa sanailua, mutta sisällöltään verkkaisesti etenevää pintavaahtoa.
Ihmettelen samaa kuin muutama muukin, kuinka teksti lähtee miellyttävästi käyntiin, mutta päätyy lopulta tuomitsemaan Haaviston kannattajat samalla tavalla kuin tekstissä mainitaan heidän tuomitsevan Niinistöä. Lokaa lentää molemmin puolin, ei vain Niinistön suuntaan. Todellakin typerää on äänestää vain sen takia, että onpas hauskaa saada homopresidentti, mutta yhtä typerää on jättää äänestämättä Haavistoa, koska hän on homo, jonka seurauksena Niinistö kerää haaviinsa yhtä lailla ääniä. Haavisto ja Niinistö ovat molemmat kokeneita politiikassa ja mielestäni ulkopolitiikka on nyt tärkein, jolloin
Haaviston näytöt puhuvat puolestaan. Myös puhe siitä, kuinka Haavisto on saanut median innostumaan homosta presidenttinä, on melko turhaa. Muistellaan viime kesää kun media hehkutti viikkotolkulla Sauli Niinistön päätöstä ryhtyä vaalitaistoon. Media on molempia hehkuttanut täysin tasapuolisesti. Myös keskustelu äänten kalastelusta muista puolueista tuppaa olemaan täysin turhaa, sillä se on tässä tilanteessa normaalia, varsinkin kun kyseessä on henkilövaali eikä puoluevaali. Nyt valitaan virkaan pätevintä ei suosituimmasta puolueesta tulevaa ehdokasta. Niin tai näin, Suomi tulee saamaan osaavan ja fiksun presidentin kumpi tahansa virkaan valitaan.
Kirjoittajan oma kiihkoon perustuva suhtautuminen tulee itseasiassa aika hyvin esille. Hän itse syyllistyy siihen, mistä muita syyttää.
Ja sitten, todella jäätävän kylmä analyysi ehdokkaista ja heidän kyvyistään… hohhoijaa.
”Mutta on ehdokkaissa myös sellainen ero, että toista on tässä nyt jo (ainakin minun näkökulmastani) kokonainen elinikä seurailtu ja hän on aina ollut luotettava ja tasaisen varma suorittaja. Kun taas toinen, no hän on aika kiva.”
Kirjoitelman viimeiset lauseet alkavat jo olemaan aika säälittävää tekstiä. Todellisuus tulee olemaan kuitenkin se, että Haavisto häviää vaalit seksuaalisen suuntautumisensa takia. Suuri osa miehistä tulee äänestämään Niinistöä VAIN siksi, että hän on hetero. Se on vaan kylmä totuus.
”Todellisuus tulee olemaan kuitenkin se, että Haavisto häviää vaalit seksuaalisen suuntautumisensa takia.”
No tulihan se viimein, olenkin jo odottanut, milloin ne homopuolustelut häviölle alkavat. Millään muullahan ei sitten ollutkaan merkitystä kuin homoseksuaalisuudella…ei näin. Muutaman kymmenen tuhatta ääntä Haavisto menettänee homoseksuaalisuden takia, mutta ei mitenkään koko äänieroa.
Molemmat hyviä ehdokkaita, eipä siinä mitään, mutta on kyllä melko helppo ymmärtää kirjoittajaa.
Mediassa haavisto on kerännyt positiivista palstatilaa melko reilusti viimeisen viikon aikana ja kun siihen yhdistää sosiaalisen median pöhinät, ovat nuo relevantit asiakysymykset jääneet vähän jalkoihin ja ilmassa on ollut vähän samaa kuin lätkähuuman ja lordin voiton aikoihin. Kun vielä vähän tuntuu siltä, että kansaa jaettaisiin väkipakolla suvaitsevaisiin ja ei-suvaitsevaisiin. Kehtaavatko niinistön äänestäjät edes kertoa niinistöä äänestävänsä, vaikka eroja on melko vähän?
Hyvä analyysi, kiitos.
Keskitytääs olennaiseen:
Olemme äänestämässä presidenttiä presidentin työtä hoitamaan. Luonnollisesti työhön valitaan usein henkilö joka vaikuttaa ammattitaitoiselta, kokeneelta ja motivoituneelta, henkilö jonka uskotaan selviytyvän työstä parhaiten.
Haavisto:
Ymmärtääkseni makuuhuoneessa tapahtuvat asiat eivät kuitenkaan vaikuta pahemmin itse presidentin työhön. Tosin presidentti hoitaa myös Suomen ulkopolitiikkaa ja suuri osa maailman väestöstä pitää vielä homoutta sairautena, niin eipä se suuri homouden mainostaminen plussa pisteitä ainakaan saa.
Niin ja sitten se apua Haavisto on
sivari keskustelu päättyy aina samaan toteamiseen, että niinhän oli Halonenkin. Onhan se aina plussaa jos on käynyt armeijan ja on suomen armeijasta kokemusta niin oletettavasti voisi paremmin hoitaa puolustusvoimien ylipäälikön virkaa. Saattaahan olla niinkin että presidentti toimii tietynlaisena roolimallina nuorille kansalaisille jotka ovat siinä vaiheessa että tekevät päätöksen menevätkö armeijaan vai suorittavatko siviilipalveluksen, mutta uskoisin ehkä kuitenkin että mallia otetaan jostain lähempää. Ja kyllä Haavisto on hankkinut vankan kokemuksen kriisialueilla, osaa neuvotella ja onhan hänellä myös kokemusta ulkopolitiikankin hoitamisesta. Taitanee ollakkin eniten miinakentillä pyörinyt sivari.
Joten
en minä sitä sano etteikö Haavisto olisi ihan hyvä vaihtoehto presidentiksi, mutta miksi tyytyä hyvään kun voi saada myös parasta.
Niinistö:
Pitkä lista kirjotettavaksi joten kannattaa tsekata http://www.niinisto.fi/
Minusta on kyynistä kirjoittaa: ”Jos sillä, että viitsii kirjoittaa yhden numeron oikeaan lappuun, voi ostaa itselleen hyvän omantunnon, oikeamielisyyden ja täydellisen suvaitsevaisuuden, niin miksi kieltäytyä?”
Mielestäni kirjoittajan maailmakatsomus on kapea ja kyyninen, jos hän ajattelee, että on kyse siitä että joku haluaa Haavistoa äänestämällä hyvän omantunnon ja taivaspaikan. Eikö se kerro ennemmin siitä että kirjoittaja itse ajattelee ennakkoluuloisesti, että jokainen Haaviston kannattaja pitää Niinistön äänestämistä moraalisesti jotenkin vääränä? En todellakaan usko, että asia on näin. Jokainen äänestää ketä äänestää sen mukaan mitä sydän sanoo.
Se, mikä näissä vaaleissa on uutta ja kivaa on se, että kansa on lähtenyt uudella tavalla keskustelemaan ja kiinnostumaan politiikasta. Erityisesti nettinatiivi sukupolvi on ottanut vaalit omakseen, koska kampanjatoimistot ovat viimein alkaneet osata hyödyntää nykyisiä kommunikointimuotoja. Nähtävästi nyt on niin, että medianlukutaito on kuitenkin ihmisillä puutteellista. Onhan se hirveän vastenmielistä, kun omista kolmekymppisistä urbaaneista ystävistä, jotka aikaisemmin eivät osanneet nimetä hallituspuolueita, mutta Flow-festivaalin esiintyjät aakkosjärjestylsessä kyllä, nyt alkaa kuoritua poliittisesti
ainakin puoliaktiivisia ihmisiä, helposti lähesyttävän poliittisen persoonan myötä? Polittisen vaikuttamisenhan piti olla jotain, jota näiden ihmisten vanhemmat tekevät sättiessään TV-ruudulle A-studion tai Ajankohtaisen kakkosen aikana. Me, ainakin metropoli-suomessa, ehkä osaamme suhtautua jo homoseksuaalisuuteen, mutta me emme siihen, että joku kommentoi iloisena sellaista asiaa, jota hänen kaltaisensa eivät aikaisemmin tehneet. Se kääntyy sitten äärimmillään aivan torveloksi ”En äänestä sitä koska kaikki muut äänestää sitä” -argumentoinniksi. Niin on käynyt tässäkin semi-intellektuelliksi puetussa kritiikissä. Kirjoittaja tosiaan syyllistyy lopulta aivan samaan kuin mitä tässä juuri kritisoi. Ehkä tilanne paranee vasta kun tämän blogin kaltaiset julkaisut kielletään äänestyksen ajaksi joissain tulevissa vaaleissa?
Suomalaisista vain pieni osa on rasisteja, mutta Haaviston kannattajat ovat muoti-ilmiöhin hurahtavia homoliittojen fanaatikkokannattajia.
Jos suvaitaan hetki tilastoja miettiä, niin aika iso joukko heteroita on tässä nyt riehaantunut homoliiton puolesta äänestämään. Epäilyttävää ja outoa. Tai epäloogista.
Olisiko kuitenkin mahdollista, että Haavisto on nostanut esiin asioita, jotka suuri jouko ihmisiä kokee tärkeiksi ja tavalla, joka herättää ihailua. Maailma muuttuu, kun sitä muutetaan.
Kirjoittaja kyllä tuppaa itsensä tässä nolaamaan. Hän on oikeassa siinä, että oman ehdokkaan kampanjointi onnistuu aina paremmin, jos tuo oman ehdokkaansa hyviä puolia esiin, eikä päinvastoin toisen ehdokkaan huonoja puolia tai pilaile niillä. Surullista on, että näimpä juuri kirjoittaja itse taisi tehdä. Molemmat ehdokkaat ovat hyviä, ja kyllä, päteviä kumpainenkin presidentin tehtäviin. Tämä kirjoitus on mielestäni ala-arvoinen, piikittelevä ja puutteellinen.
Niin ja selvennys vielä, että itse olen Niinistön kannattaja, mutten missään nimessä halua osallistua moiseen solvaamiseen. Olen myös
pistänyt merkille, että lähinnä Niinistön kannattajat itse nostavat Haaviston homouden jalustalle. Syy on joko moraaliset periaatteet (tämän ymmärrän, joskin ei omaan päätökseen ole vaikuttanut) tai Haaviston kannattajien syyttely siitä, että nämä äänestävät Pekkaa vain nimenomaan homouden takia. Antakaa nyt jo olla.
Ihmiset, niin Saulin kuin Pekankin kannttajat, ottakaa nyt järki käteen! Ei nyt ruveta tekemään hallaa omalle ehdokkaalle, moisilla teksteillä. Sauli on mielestäni sopiva arvojohtaja Suomelle, mutta turha aloittaa ”likaista” peliä. Suomen kansa valitkoon visaasti, ja paras mies voittakoon!
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Nuorten Ääni -toimituksen blogi on täynnä tuoreita näkökulmia ja kärkkäitä mielipiteitä polttaviin aiheisiin. Kirjoittajat ovat pääkaupunkiseutulaisia nuoria.
Lue kaikki Megafoni -jutut
Kirjoittaja on yksi Megafoni -blogin kirjoittajista ja kuuluu Nuorten Ääni -toimitukseen, joka on Helsingin nuorisoasiainkeskuksen ja Opetusministeriön rahoittama hanke.
Lue kaikki kirjoittajan jutut
Seuraa tätä blogia Facebookissa
Hetkinen tilausta käsitellään.
Kiitos kirjoitti:
Hyvin analysoitu ja viisasti kirjoitettu.