Miksi meillä on puolustusvoimat? Jotta suomalaiset miehet pysyisivät terveinä pidempään? Jotta suomalaisen kynnys tappamiseen olisi matalampi?
Armeijasta pääsevät tutut ja ystävät palaavat siviiliin suunnilleen samankokoisina ja näköisinä. Kokemukset armeijasta laitoksena ovat olleet melko huonoja.
On huvittavaa, että armeijan olemassaoloa perustellaan sillä mahdollisuudella, että Venäjä hyökkää Suomeen. Toisaalta puolustusvoimat yrittää antaa tietoa Venäjästä, vähentäen näin suomalaisten harhaluuloja Venäjään liittyen.
Kaikki eivät ilmeisesti pidä Venäjää hyvänä naapurina. Monilla netin keskustelupalstoilla mietitään onko Suomella mahdollisuus torjua hyökkäys idästä päin. Tämä puheenaihe tuntuu yhdistävän niin 13-vuotiasta kuin 70 vuotta sitten koulunsa käyneitä mummoja ja pappoja. Neuvostoliitto on hajonnut vuonna 1991 ja suuren sodan uhka on hälvennyt. Ovatko tälläiset Venäjän vastaiset puheet jo hieman vanhentuneita?
Pelot johtuvat yleensä tiedon puutteesta tai sen huonosta laadusta. Minusta tämän hetkinen Putinin vastustus kertoo siitä, että suuri osa venäläisistä haluaa muutosta mahtailevaan korruptoituneeseen maahansa.
Ennen Georgian sotaa ilmestyneessä Markku Salomaan artikkelissa: Ökyrikas Venäjä aseistautuu (Suomen Kuvalehti, 9/2007), kerrotaan kuinka Venäjä lisää pelottavuutta armeijan koulutuksilla ja uusilla aseilla. Kuitenkin korruptio ja inflaatio syövät ikävästi uusien tappovälineiden kehittelyä. Venäjän armeija on miesmäärältään suuri, mutta kun kutsuntojen aika tulee, käyttävät perheet viimeisetkin rahansa lääkärintodistuksiin, jotta armeijan voisi välttää. Valtion lupauksista huolimatta, ei upseerin palkalla vieläkään elä. Sotilailla on aseita, mutta ei rahaa ruokaan.
Olen varma, ettei moni suomalainen kunnolla tiedä, millainen maa nyky-Venäjä on. En tiedä minäkään. Venäjän valtavalle maaperälle mahtuu niin paljon erilaisia etnisiä vähemmistöjä, että raja hämärtyy - kuka oikeastaan on venäläinen? Loppujen lopuksi Suomen ja Venäjän välille piirretystä rajasta huolimatta, rajan takana on varmasti samanlaisia ihmisiä, samanlaisilla heikkouksilla ja vahvuuksilla, kuin täälläkin.
Venäjällä on tällä hetkellä paljon ongelmia, joihin mielestäni jopa suomalaisilla on oikeus ottaa kantaa, kuten kultuurivähemmistöjen ”venäläistäminen”, korruptio, köyhien köyhistyminen ja rikkaiden rikastuminen sekä ympäristöongelmat. Venäjän talous on täynnä haasteita. Mittavat öljy- ja kaasuvarat aiheuttavat myös omalta osaltaan edellämainittuja ongelmia, ja Venäjällä liiketoiminta uudistuu hitaasti tuoreempaan suuntaan.
Kaksi koiraa ystävystyvät, kun niitä taluttaa samassa hihnassa ja onneksi vanha koira voi oppia myös uusia temppuja. Yhteistyö ihmisten välillä olisi tärkeää, jotta suomalaiset pääsisivät Venäjä -peloistaan. Venäläiset muodostavat Suomen suurimman maahanmuuttajavähemmistön. Ehkä yhteisöllisyys venäläisten kanssa Suomessa, kunnon opetus kouluissa Venäjään liittyen, käyden läpi myös arvoisan naapurimme kulttuuria ja viikon oppilasvaihdot, lisäisivät ymmärrystä ja yhteistyötä.
Ehkä myös puolustusvoimat, joka ei tunnu täyttävän tehtäviään Suomen yleiskunnon ylläpitäjänä, tekisi itsensä näin turhaksi ja maailma olisi asteen rauhallisempi paikka. Vaikka moni upseeri menettäisi työpaikkansa ja lentäjiä ja palomeihiä jäisi kouluttamatta, he voisivat kouluttaa itsensä Venäjän-asiantuntijoiksi. Näin myös poliisi, joka vastaa myös Suomen turvallisuudesta, saisi lisää rahaa, jolla porskuttaa. Paras puolustus on olla puolustautumatta lainkaan ja lisätä ymmärrystä, yhteistyötä ja avunantoa.
Lisätietoa Venäjän aiheuttamasta vaarasta saa puolustusvoimien selonteosta: Haasteiden Venäjä
Suomen Kuvalehden artikkeli: Ökyrikas Venäjä aseistautuu
Lienee syytä lueskella jokunen historiankirja ja selvittää mistä suunnista Suomeen on yleensä hyökätty. Suunnilleen 9/10 -osaa maahantunkeutujista on puhunut joko venäjää tai karjalankieltä. Perinteisellä ryssänpelolla on siis tilastollisesti hyvin vahvat perusteet, vaikka kaikki ennakkoasenteet venäläisiä ja venäläisyyttä kohtaan jätettäisiin pois. Armeijan tarpeellisuus kannattaa ottaa tapetille heti jos keksitään tilalle joku muu halvempi ja tehokkaampi tapa pysäyttää panssarivaunuja ja häätää maahantunkeutujia. Hyviä vaihtoehtoja vaan kehiin!
Armeijan käyneistä huonoja kokemuksia saavat käytänössä kaikki. Maanpuolustaitojen opettamisen lisäksi on hyvin tärkeää kartoittaa yksittäisen varusmiehen stressinsietokyky kriisiaikaisen tehtävän kannalta. Osa ymmärtää tämän jo inttiin mennessä ja on niitäkin joille asia ei avaudu koskaan. En ole mitenkään hämmästynyt siitä ettei artikkelin kirjoittajan lähipiiriin näitä ymmärtäjiä ole osunut.
Suomessa vähätellään Venäjän asevarustelua. Uskon enemmän Putinia ja Makarovia kuin esimerkiksi tätä SK:n kolumnia.
Mikäli kolumnin kirjoittaja ei hallitse venäjää laitan oheen käännäksen englanniksi Putinin agendasta.
www.bsr-russia.com/en/politics/item/2166-being-strong-n ational-security-
guarantees-for-russia.html
Kaikenlaisia utopioita on aina nuorten toimesta kirjoitettu. Tämä hakee kuitenkin taas vertaistaan lapsellisuudessaan. Olen itse toiminut liikemaailmassa yli 30 vuotta ja siitä suuren osan Venäjällä. En silti katso olevani mikään asiantuntija mitä tulee Venäjään ja venäläisiin. Kolumnin kirjoittanut nuori mies on selvästi pyrkimässä vihreiden vaikuttajahenkilöksi, sen verran heikosti hän tuntee historiaa ja elää kuvitelmien ja harhojen varassa. Hän ei myöskään tunne maailman raadollisuutta, mikä ei yllätys olekaan. Miten hän edes voisi ? Muutaman vuosikymmenen päästä häntäkin on maailma ja kanssaihmiset
opettaneet, vaikka kaikki eivät silti opi.
On tietysti hienoa, että nuori mies on hyvä kynäilijä. Suosittelen kuitenkin perehtymistä historiaan ja oleskelua Venäjällä. Muutama kuukausi riittää. Aloittaa kannatta vaikkapa vain Viipurista. Pietari, Moskova ja muut suurkaupungit ovat karuja paikkoja, mutta pudottavat kyllä nuorukaisen maan pinnalle. Sitten vain maaseudulle, missä monikaan asia ei ole muttunut kommunistivallan jälkeen. Pohjois-Ossetia on mielenkiintoinen paikka ja kunhan välttelee toreja ja millisiasemia sattaa välttyä suuremmilta pommi-iskuiltakin. Ennen kuin nuori mies lähtee tutustumaan ystävälliseen naapuriimme, suosittelen venäjän opettelemista. Muuten on kyllä suurten kaaupunkien ulkopuolella melko kuutamolla.
Jälleen megafonista kärkäs mielipide vailla tuoretta näkökulmaa. Mitenkä sinne onkin valikoitunut näitä provoja, mutta ei pidä vieläkään provosoitua. Kannattaisi matkailu aloittaa varovasti kehä kolmosen pohjoispuolelta, tutustua vaikka aluksi Suomeen ja suomalaisiin. Sitten varovasti opiskella venäjän kieltä ja tutustua Venäjään. Ehkä siten mielipiteet vähän syvenisivät ja laajenisivat.
Armeijan ei pidäkään olla mukavaa. *tutuksen kautta testataan henkinen kunto, sisu. Ja olisihan se vähän sairasta, jos tappotouhujen opettelusta hauskaa tehtäisiin. Tuntuu välillä unohtuvan pojilta se, että ei sotaväki ole heidän huvikseen olemassa.
Miksi Venäjällä on armeija,kun se voisi opetella kolumnistin esittämä tavan hoitaa asioita?
Onko Venäjä joskus ollut muuta kuin imperialisti?Miten se on laajentunut niin monien eri kansojen alueille ja hävittänyt sukupuuttoon useampia etnisiä ryhmiä kuin Amerikan asuttajat tai britti-imperialistit?
Välillä tulee näitä megafonikerhon juttuja lueskellessa miettineeksi onko Helsingin nuorisoasiainkeskuksesta tullut jonkinlainen punaviherpoliittinen järjestö, jota astinlautana käyttäen ponnistetaan edelleen muihin tehtäviin? On toki hienoa että nuoret saavat mahdollisuuden kokeilla siipiään, mutta kovin tuntuu olevan yksipuolista tämän megafonin toitotus.
Tässä Nuutti Sinisalon kolumnissa on paljon hyviä ja nykyaikaisia näkökantoja. Joitakin muitakin näkökohtia voisi kuitenkin painottaa.
Suomalaisethan eivät pelkää venäläisiä niinkään ihmisinä, vaan Venäjän valtiota, koska sitä johdetaan edelleenkin karkean valtapolitiikan epädemokraattisin ja osin arvaamattomin keinoin. Tilanne muuttuisi, jos Venäjän valtio asettuisi rajanaapuriensa positiiviseksi ymmärtäjäksi ja yhteistyön tekijäksi, ja luopuisi doktriinistaan jopa tarvittaessa sotavoimallaan puolustaa kansalaisiaan rajojensa ulkopuolella. Sehän jo suorastaan ylläpitää vastenmielisyyttä tuollaista
valtiota kohtaan, vaikkei herättäisikään varsinaista pelkoa. Karjalan Sanomiakin lukemalla voisi Nuutti Sinisalo valaistua hieman lisää siitä miten esim. karjalaisväestölle on rajan takana käynyt suuren Venäjän
monikansallisessa sulatusuunissa: kohta saa etsimällä etsiä alkuperäistä karjalaista Karjalan tasavallassa.
Ystävyyden olemukset ja muodot ovat niin hienovaraisesti toimivia tunneasioita, että pitäisi toimia pieteetillä niitä vaalien isojenkin valtioiden. Aito ystävyys kyllä aistitaan.
Ja sellaista tapaa kyllä monilta Suomeen muuttaneilta venäläisiltä yksilöiltä monin tavoin. Me suomalaiset pakkaamme vain olemaan monesti liian tosikkoja venäläisten seurassa, tai pilaamme huonolla viinapäällämme iloisen ilonpidon naapureiden kanssa, tai olemme muuten vain huonoja seuranpitäjiä heidän kanssaan
Puolustusvoimia on kuitenkin syytä ylläpitää nykyisessä maailmassa, koska koskaan ei ole tiedossa miten nopeasti maailman uhkatilanteet saattavat eskaloitua, ja globaalissa maailmassa kriiseille ei pysty antamaan porttikieltoa maahan saapumisesta. Ja asevelvollisuushan on nuorten miesten kunnia-asia maataan ja veteraanejaan kohtaan, jotka ovat moninverroin tuskallisemmissa pakkotilanteissa joutuneeet puolustamaan maata ja uhrautumaan sen edestä. Tässä yhteydessä on ymmärrettävä, että myös jatkosota oli osaltaan puolustussotaakin maan valloitusta vastaan.
Venäjää ja venäläistä yhteiskuntaa tuntevana, venäjä-pelolla ratsastaminen (omaa henkilökohtaista etua sillä suojellen) suomessa näyttää vähäjärkisten tollojen pelottelulta vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa.
Todellisuudessa venäjää ja venäläisiä kiinnostaa suomi yhtä paljon kuin suomea ja suomalaisia kiinnostaa kookossaaret, näin se nyt vaan todellisuudessa asianlaita on, tykkäävät asiasta suomalaiset eli ei.
Kuten kaikki tiedämme, aina löytyy ”mörkö” jolla tolloja pelotellaan ja ohjaillaan sopivaan ajatusmalliin, kunhan vaan osaa manipuloinnin jalon taidon … yhdistäen sopivia paloja historiasta, tavoitteeseen sovittaen.
Mitenkähän tämä nuorisopulju on joskus saanut nuo tunnetut PISA-tulokset. Hyvähän se on, jos on halua osallistua keskusteluihin. Mutta niille tulee löytää ensin aihe, jopa määritellä se jotenkin. Onko tämäkin teksti siis todella ns. ”ajatustoimintojen” tulos. Tai siis ”aivotoimintojen?” Käyttääkö tuo ”Helsingin Nuorisoasiainkeskus” verovaroja?
Ja antaako esimerkiksi SK:n toimitus koskaan mitään juttua takaisin uudelleen kirjoitettavaksi? Jos ei, olisi aika ottaa tuo vanha ja hyvä tapa käyttöön. Jos tämmöisillä perusteilla edetään virkoihin ja verovarojen käyttöön, maassa on jotakin aivan pielessä. Jos tervettä tai muutakaan järkeä ei enää ole, eikö sitä voisi yrittää tuottaa jostakin?
Totteri: ”onko Helsingin nuorisoasiainkeskuksesta tullut jonkinlainen punaviherpoliittinen järjestö,”
Tähän asti ainakin oikein.
Just. Suomalaisillahan sitä on aiheettomia Venäjä-pelkoja ja niitä pitää vähentää aloittamalla kouluissamme kunnon opetus Venäjään liittyen. Puolustusvoimammekin siitä ajan myötä viisastuisi.
Me emme voi lapsellisesti luottaa Venäjän hyväntahtoisuuteen vaan meidän pitää varautua pahimpaan, emme myöskään saa antaa minkäänlaista viestiä että tänne kannattaa edes yrittää hyökätä.
Tottakai kaikki meistä toivoo, että Venäjä muuttuisi parempaan suuntaan, mutta mistä me tiedämme ketä maassa on vallassa vaikkapa 10 vuoden päästä.
Penttijuhani ja kumppanit ovat oikealla asialla. Nämä nuoret miehet pitää laittaa oikeisiin töihin kuten Nallekin ehdotti. Kirjoitus ei kuulu laatulehteen.
Voi voi sentään. Venäjä ja Putinin Venäjä ovat kaksi eri asiaa.
Putinin Venäjältä puuttuu riippumaton oikeuslaitos, vapaa lehdistö ja vapaat…rehelliset vaalit! Siellä myös vallitsee kaiken kattava korruptio ja poliittinen murhakulttuuri. (Nykyään ei murhista enää uskalleta kertoa).
Sellaisen (kehitys)-maan naapuriksi meidät on kohtalo määrännyt ja sitten joku pikkupoika tulee ehdottamaan että ollaan vaan onnellisia ja rauhallisia. Työnnetään päät pensaaseen ja uskotaan että huolet ovat väistyneet. Samaa ”ruususen unta” nukkuu myös osa poliitikoistamme, vaikkei se uutta ole…samaa asiaa päivitteli jo marsalkka Mannerheim aikoinaan.
Miten niin kaikki kärsivät armeijassa? Minusta siellä oli ihan mukavaa, kovakuntoinen ja motivoitunut porukka, opimme kaikkea kivaa räjäyttelystä kätköjen tekoon, radiotoimintaa, metsissä piileskelyä, aseitten käyttöä ja miinoitusta, oli valovahvistimet ja laserkiikarit ja untuvamakuupussit. Sai vielä 20 vuotiaana koltiaisena johtaa omavastuullisesti 160 hengen komppaniaa, missä muualla annetaisiin moinen vastuu? Nämä ”armeija tylsistää” marisijat ovat huonokuntoisia pulloharteisia nössöjä, joista ei ole miesten hommiin eli ryssiä lahtaamaan, kun tarvis tulee. Mutta ei hätää, kyllä teitäkin tarvitaan sitten aikanaan miinanraivaukseen, joskin lankun päälle tarvitaan aina pari kolme pipertäjää hyppimän.
Ruotsihan käytännössä on lakkauttanut armeijansa, sehän on tuollainen ”sotilaallinen tyhjiö” nykyisin.
Se lienee syy miksi Suomea ollaan ajamassa NATO:on tietyissä piireissä, puskurivaltioksi Venäjää varten, Ruotsin takia.Omat rantaruotsalaisemme ovat myös pahimpia ns ryssäpelkojen lietsojia.
Suomen pitää pysyä vankasti puolueettomana ja rakentaa yhä paremmat suhteet Venäjän kanssa, ei se ole mikään uhka enää Suomelle, Ja tänäpäivänä tuntuu myös, että aika harva olisi enää valmis tarttumaan aseisiin puolustaakseen Dragsvikia…
”On huvittavaa, että armeijan olemassaoloa perustellaan sillä mahdollisuudella, että Venäjä hyökkää Suomeen.”
Voi kuinka huvittavaa olisikaan, jos tekstin nuori kirjoittaja saisi kokea miehitetyssä maassa saman kohtelun kuin tshetsheenit kansansa alistamisen yhteydessä. Aivan ratkiriemukasta olisi katsella, miten omonit kohtelisivat tätä pikku valopäätä jos hän keksisi alkaa valistaa näitä omilla mielipiteillään.
”Voi kuinka huvittavaa olisikaan, jos tekstin nuori kirjoittaja saisi kokea miehitetyssä maassa saman kohtelun kuin tshetsheenit kansansa alistamisen yhteydessä. ”
Tätä ei sitten pidä lukea niin, että Maksumies ”toivoo” tankkeja kadulle.
Si vis pacem, para bellum.
”Yliluutnantti latelee tyhjänpäiväisyyksiä. En ole kuullut enkä lukenut mitä rantaruotsalaiset puhuvat, mutta yliluutnantti ilmeisesti lukee heidän ajatuksiaan ja kertoo niitä sitten totuuksina.
Tahdon vielä huomauttaa että jos Suomea uhattaisiin, suomalaiset sotilaat puolustaisivat kyllä myös niitä paikkoja joilla on ”vasenkätiset” nimet. Taitaa res.ylil. ollakin napattu vain nimimerkiksi.
Suomi ei ole puolueeton ollut enää pitkään aikaan. Myös nykyisten suhteiden parantaminen Venäjään tästä eteenpäin onnistuu enää vain pokkuroimalla.
Asuuko herra yliluutnantti jossain kaukana tietoyhteiskunnan ulkopuolella? Vai onko korvien välissä jonkinlainen sensuuri?
Suomen kustannustehokkain puolustus on sissisodankäynnin pelote. Vietnamin sodasta lähtien ovat suurvallat kyllä onnistuneet valtaamaan maan, mutta sen pitäminen on ollut mahdotonta nykyaikaisen sissisodankäynnin takia.
Paras puolustuksemme on siis mahdollisimman tehokkaan sissisodankäynnin koulutuksen saanut kansa, jolla on valmiiksi aseistusta kotonaan ja armeija jolla on tarpeeksi hajautetut ase/räjähdekätköt niin että niitä ei voi kerralla tuhota. Siinä on aika vaikea tehdä yllätyshyökkäystä.
Palkka-armeija, vain muutamat varuskunnat ja keskitetyt asevarastot ovat helppoa saalista ohjusiskuille,
kun ottaa huomioon että esimerkiksi muutamassa selonteossa Venäjä on arvioinut voivansa käyttää peräti pieniä ydinlatauksia ensi-iskuihin, koska NATO:n Afganistanissa käyttämät suurimmat pommit ovat vastanneet jo pienen ydinpommin tehoa, joten Venäjä arvoi että tuollaisenkaan käytöstä ei enää nousisi kauheaa kansainvälistä hälyä.
Sissisodankäynti on halpaa, sen tarvitsema kalusto ei ole uhka Venäjälle, toisin kun jotkut Hornet hankinnat. Eli tällainen puolustuspolitiikka kertoisi selkeästi että meitä ei kiinnosta hyökätä minnekään, mutta jos joku tulee tänne väkisin niin ei tule olemaan kivaa eikä halpaa.
Jotkut kommentoijat jo viittasivat vanhaan viisauteen: ”Jokaisessa maassa on armeija. Ellei se ole oma, se on naapurimaan armeija.” Valitettavasti tämä pitää paikkansa vielä nykyaikanakin. Suomen armeija on olemassa maamme puolustusta varten.
Intissä kasvatetaan sotilaita, joten ei se mikään leikkikoulu tai mukava kesäleiri pidä ollakaan. Pullamössöporukka on tietenkin kovilla, mutta jokainen, jolla on edes kohtuullinen fyysinen kunto, kyllä pärjää.
Nuoruuden idealismi on joskus hyväksi, mutta luulenpa, että kun jutun kirjoittajalle alkaa kertyä lisää vuosia mittariin ja elämän kovuus tulee
tutuksi, tuo idealismi kummasti hiipuu.
Nykyään meillä on hyvät välit niin Venäjän kuin muidenkin naapurimaiden kanssa, mutta vastuutonta on kuvitella, että tilanne olisi aina samanlainen. Ihmiset johtavat valtioita ja ihmisen mieli on ailahtelevainen. Siksi Suomikin tarvitsee kunnollisen armeijan.
Valtiomme rahakirstun vartijat ovat lähteneet vastuuttomalle tielle supistaessaan armeijan määrärähoja likimain holtittomasti. Kriisitilanteen sattuessa olisimme pian yhtälailla housut kintuissa kuin viime sodan kynnyksellä.
Ihmettelen, että arvostettu Suomen Kuvalehti julkaisee jatkuvasti tällä palstalla samantyyppisiä ja lapsellisia kolumneja. Suomiko tässä varustautuu?
Suomessa ajetaan alas varuskuntia ja tehdään Itä-Suomi tyhjiöksi. Samaan aikaan helsinkiläisnuori utopioi, että pannaan loputkin sotilaita ja palomiehiä myöten yhteistyötä rakentamaan.
Kaipaan todella realistisia kolumneja, historiansa tuntevia ja laajemmin maailmaa näkeviä.
Taitaa olla Suomen Kuvalehden toimituksen hauskanpitoa ja suurta huumoria tämän kaltaiset jutut. Etsitään vain Megafonista aina kaikkein tyhmin ja provosoivin kirjoitus, sitten odotellaan kun me lukijat tulemme heristämään sormea. Ja kyllähän meillä toimituksessa on taas kivaa.
Eihän tässä huumorissa sinänsä mitään vikaa ole. Mutta harmittaa vietävästi se kun tarjolla olisi varmasti myös älykkäitäkin nuorten tekemiä juttuja, sekä kosolti uusia ajatuksia. Mitä jos etsittäisiin niitä välillä?
”Nuorten Ääni -toimituksen blogi on täynnä tuoreita näkökulmia ja kärkkäitä mielipiteitä polttaviin aiheisiin.” Hyvä ja hienosti provosoiva kirjoitus. Kommenteista huomaa senkin, että kun argumentit loppuvat, käydään kiinni henkilöön (ja SK:n toimitukseen). Monet näyttävät kaivautuneen entistä syvemmälle poteroihinsa.
Piristävää lukea nuorten tekstejä.
Mutta ilmeisesti ihmisen veren hajun odotukseen voi addiktoitua. Tarkoitan körmyjen kommenttien ohella HS:n ”online” seurantaa Mäntsälän kapinasta.
Ajattelevat lehdessä nurin kurin. Sisällissodan dementoima kulttuurikäsitys. Pitää muka kulkea niin yhtä jalkaa ettei veljestä tule vihollista.
Ihan pimeää, täällä läntisen ajattelun peräsuolessa.
Huumoriahan sen täytyy olla jos armeijaa selvästi vain toisen käden tietojen varassa tunteva nuori mies kirjoittaa maanpuolustuksen suuntaviivat uusiksi. Kusiaispesän potkimiseen rinnastettava provoaminen voi sekin mennä överiksi ja juuri sitä tässä käsittääkseni on eniten kritisoitu. Kritiikin luontainen seuraaja on itsekritiikki, jonka harjoittamiseen on nyt mainio tilaisuus kun megafonilaisten taustaryhmäkin on ilmeisimmin päättänyt ryhtyä kirjoittelemaan.
Vastaan nyt ties monennenko kerran niille nimimerkeille, jotka luulevat sissiarmeijan oleva ratkaisu, kun puolustetaan modernia ja kehittynyttä valtiota.
Sillä ei ole ennaltaehkäisevää vaikutusta. Sissisota on ajankohtaista vasta kun maa on jo pääosin miehitetty.
Toinen jatkuvasti luultu inte on, että meitä ei mikään eikä kukaan koskaan uhkaa ja siksi voimme radikaalisti vähentää puolustusvoimia. Sen väitteen päässä on yksipuolinen aseriisinta.
Toivoisin, että tämän kolumnin kirjoittaneella nuorukaisella olisi aikaa ja kielitaitoa lukea ajatuksella yllä mainitsemani linkki Putinin asevarusteluagendasta. Se on 19 sivua pitkä ja vaatii hieman keskittymistä.
Historiallinen kokemus osoittaa, että kun suurvalta on heikkoudentilansa aikana menettänyt alueita tai vaikutusvaltaa, se pyrkii vahvistuttuaan revanssiin. Venäjän suhtautuminen esim. Baltian maihin ei ole ollut omiaan hälventämään tällaisia pelkoja. Toki Suomen asema on parempi, sillä pystyimme säilyttämään omaperäisen yhteiskuntajärjestelmämme myös kylmän sodan vuosina. Puolustussuunnittelussa on kuitenkin varauduttava myös sellaisiin uhkakuviin, jotka eivät ole poliittisen kehityksen valossa todennäköisiä, jos ne kuitenkin ovat teknisesti mahdollisia. Politiikan jyrkätkin muutokset ovat nimittäin mahdollisia, sen on historia osoittanut.
Olen keskustellut lukuisten eri kansallisuuksia edustavuen henkiløiden kanssa.
Kukaan muun kuin Venalainen ei ole tokaissut etta Suomeste voisi tehda hyvan kesamøkkialueen, sopiva paikka ”datschoille”.
Jos venalaisen kanssa keskustelee, sielta løytyy helposti kuvatun kaltainen asenne.
Tosin kasitykseni mukaan suurimman riskit aiheuttavat:
1. virheellinen paatøs liittya ainoana pohjoismaana euroon ja sitten virheellisesti tukea miljardeilla euroilla kaytannøssa maksukyvytønta maata.
2. Tiettyn tyyppinen maahanmuutto
Kummastakaan asiasta ei voi syyttaa Venejaa.
Evp. suomalaisena toimittajana, jonka NL:n lähetystön protesti ja Supon eli sisäministeriön ja PlM:n maanpetokselliset ”turvallisuusteatterit” poistivat sekä Suomesta että ammatista, pakottivat jopa poteroon, haluaisin huomauttaa - täätä poteroni pohjalta - ettei omana aikanani mitään tällaisia heppoisuuksia painettu lehtiin. Ei niissä ollut tilaa sellaisille. Tämän viimeisen ”Sinisalon” tekstejä paremmatkin yritykset voivat tulla takaisin merkinnälllä: ”P##kaa! Kaikki uusiksi!”
Mutta eilen syntyneiltä tai viime viikon sateen mukana maahan saapuneilta ei nyt voi paljoa vaatia, ei tänään, kun
blokit ovat avoimina ja näpäysten määrän diktatuuri hallitsee niitä. Mutta silti. Eikö mitään parempaa ole tarjolla? Jos ei, parasta häipyä maasta, panna Seutulan lentoaseman lähtötiskille kyltti: Viimeistä lähtijää pyydetään sammuttamaan valot! Vanha vitsi, mutta ilmeisen ajankohtainen - jos jotain valoa siellä vielä on.
Ei kaikki tieto pelkoa poista tai edes vähennä. Kirjoittajalla on erittäin naivi asenne!
Esimerkki: jos pelkäät naapurin räyskyttävää rakkia, joka juoksentelee välistä vapaana, ei pelko kyllä vähene, kun kuulet miten se oli purrut omistajan tytärtä ja kolmea muuta naapuria, vaikka itse isännän kanssa aina nätisti olisikin. Tai ota sitten se naapuriston huumehörhö. Ehkä opit tuntemaan sitä ja juttelette mukavia, mutta katoaako kaikki pelkosi sillä - jos kuitenkin tiedät miten se oli höyryissä hoidellut muutamankin entisen tutun teholle.
Toivottavasti tämä ei kuvaa todellista Venäjää. Mutta on siellä todella paljon pelottavia asioita, joista ei mieluusti paljon lisää edes kuulisi!
Kylläpä oli mommentti. Kukaan ei pysty ennustamaan Venäjän kehitystä. On pidettävä vakuutus ja tarvittaessa maksettava siitä lisää. Putin on Suomen ystävä ja ennustettavissa, mutta hän ei ole ikuinen.
Zirinovski on myös ehdolla vaaleissa.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Nuorten Ääni -toimituksen blogi on täynnä tuoreita näkökulmia ja kärkkäitä mielipiteitä polttaviin aiheisiin. Kirjoittajat ovat pääkaupunkiseutulaisia nuoria.
Lue kaikki Megafoni -jutut
Kirjoittaja on yksi Megafoni -blogin kirjoittajista ja kuuluu Nuorten Ääni -toimitukseen, joka on Helsingin nuorisoasiainkeskuksen rahoittama hanke.
Lue kaikki kirjoittajan jutut
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut
Seuraa tätä blogia Facebookissa
HaMi kirjoitti:
Historia osoittaa, että jos jossain on sotilaallinen tyhjiö, sen täyttää jonkin muun maan armeija.
Mitä mieltä kirjoittaja mahtaa olla naapurimme sotilaallisista toimista Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa itsenäisen Georgian alueella, ja itsenäisyyteen pyrkineessä Tsetsheniassa?
”Paras puolustus on olla puolustautumatta lainkaan ja lisätä ymmärrystä, yhteistyötä ja avunantoa.”
Kehotatko siis konfliktitilanteessa automaattisesti antautumaan, tai liittymään Venäjään?