Julkisen sanan neuvosto antoi vapauttavan päätöksen Ylelle TV2:n Silminnäkijä-ohjelmasta, jossa väitettiin pääministeri Matti Vanhasen saaneen eräältä rakennusyritykseltä epäilyttävän ilmaisia lautoja. JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyvärinen erosi protestiksi. Neuvoston päätös oli oikea. Hyvärisen päätös oli käsittämätön.
Ohjelmasta oli tehty kaksi kantelua. Ensimmäisessä haluttiin neuvoston tutkivan Ylen väitteiden totuudenmukaisuus. Toisessa epäiltiin ohjelmalla olleen poliittisia tarkoitusperiä.
Vähän ihmettelen, että neuvosto otti toisen kantelun käsiteltäväksi. Ymmärrän, että asian saama julkisuus ja yhteiskunnallinen merkittävyys ovat asettaneet omat vaatimuksensa. Silti ennakkotapaus on vaarallinen. Poliittisen spekuloinnin arvioiminen ei kuulu JSN:lle. Toki Journalistin ohjeissa sanotaan, että ”tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein” ja että ”tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille”. Mutta tämän kohdan käytössä pitää olla tarkkana. Mitäs JSN meinaa tehdä seuraavan kerran, kun joku taas kantelee, että Hesari lobbaa Natoa tai joku muu tiedotusväline pakkoruotsia? Pyytääkö se kantelun kohteelta selvitystä samoilla perusteilla? Ja miten ylipäänsä todistetaan, ettei toimituksen ulkopuolista painostusta ole ollut?
Itse ratkaisu oli minusta selvä. Neuvosto tekee päätöksensä sen perusteella, mitä sen eteen tuoduissa papereissa lukee, ei sen, mitä julkisuudessa on asiasta ennakkoon keskusteltu. Ylen vastaus oli yllättävän seikkaperäinen, selkeä ja vakuuttava. Itsekin olisin äänestänyt vapauttavan puolesta. Neuvosto teki oikein todetessaan, ettei se pysty tutkimaan väitteiden todenperäisyyttä. Minä ainakin uskon Ylen juttuun paljon enemmän nyt vastauksen luettuani kuin ohjelman jälkeen tai kuultuani Richtin avuttomia selittelyjä julkisuudessa. Epäselväksi tosin jää, miksi Hesarille annettiin aikoinaan huomautus aika lailla samanlaisessa tapauksessa.
Hyvärisen ”mä en kyllä enää ala” -ero oli käsittämätön monessakin mielessä. Ensinnäkin on kummallista, että puheenjohtaja pitää vähemmistöön jäämistä arvovaltatappiona. Olisi tehnyt paremman päätösesityksen, hitto vieköön. Toiseksi, Hyvärisenhän piti olla juuri sellainen alaa ymmärtävä journalistipuheenjohtaja, jollaista neuvostolle kovalla tohinalla haettiin Kalevi Kivistön erottua 2007. (Vastustin hanketta.) Nyt se journalisti sitten erosi, kun tuli päätös, joka ei ollutkaan linjassa hänen journalististen periaatteidensa kanssa – mitä ne sitten ovatkaan. Toivottavasti alalla tämän jälkeen perataan kuluneet kaksi vuotta ja pohditaan, millä tavalla Hyvärisen kausi oli parempi kuin vaikkapa Kivistön tai Södermanin.
Rehellisesti sanottuna en edes usko, että eilinen päätös oli todellinen syy Hyvärisen eroon. Hyvä tekosyy se kyllä oli.
Vielä yksi asia:
JSN:n ratkaisuun pettynyt keskustan Timo Kalli ehti jo valittamaan, että tästä ”voi vetää sen johtopäätökseen, että Suomessa voi tehdä ohjelmia, jotka eivät perustu tosiasioihin”. Timo, ei voi. Sen kieltää laki. Ja tuskin on Ylen tai JSN:n vika, jos pääministeri ei vienyt tapausta oikeuteen.
——————————————————————————————————
Jatka keskustelua: jari.lindholm@kuvalehdet.fi
Joko olet tilannut Suomen Kuvalehden uutiskirjeen?
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Hetkinen tilausta käsitellään.
