Vihaan automaattikassoja. Sekä a) periaatteessa että b) käytännössä.
a) Periaatteessa. On kiva seurata ihmisiä jonottamassa ja kytätä heidän ostoskoriensa sisältöä. Se ei ole mahdollista, jos kaupassa pitää kulkea viivakoodinlukija kädessä ja olla tehokas. Pieni jonottaminen tekee hyvää. Paitsi jos on erittäin kiireinen; silloin se tekee erittäin hyvää.
b) Käytännössä. Kun asuin jonkin aikaa Keski-Euroopassa, oli aika rasittavaa tapella automaattikassojen kanssa. Jos ne nimittäin hajosivat, edessä oleva portti ei auennut, eikä kaupasta päässyt ulos. Ei ilman ostoksia tai niiden kanssa. Ja koska kaikki oli automatisoitu - ja hei, ei tietenkään voinut hajota -, myyjiä oli lähettyvillä nolla.
Sitä paitsi, jos jotakin en halua nostalgisoida, niin suomalaista kassapalvelua. Kohta on kai pakko.
——————————————————————————————————
Jari Lindholmin lomaillessa blogia kirjoittaa Laura Koljonen.
Jatka keskustelua: varajari@gmail.com
Joko olet tilannut Suomen Kuvalehden uutiskirjeen?
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Hetkinen tilausta käsitellään.
