Professori Juhani Suomen mielestä Suomen osallistuminen ISAF-operaatioon Afganistanissa tuo mieleen Saksan rinnalla toisessa maailmansodassa taistelleen suomalaisen SS-pataljoonan. ”Vuonna 1941 pyrittiin kaikin tavoin miellyttämään Hitleriä”, Suomi kirjoittaa Verkkoapilassa. ”Nyt on vuorossa Yhdysvallat.”
Suomi puolustaa Ulkopoliittisen instituutin tutkijaa Charly Salonius-Pasternakia, joka sai ulkoministeri Alexander Stubbin ja puolustusministeri Jyri Häkämiehen vihat niskoilleen pari viikkoa kirjoitettuaan Hesarissa, että Suomi on ”sotaa käyvä maa”.
”Suosittelen, että Stubb hengittää syvään ja pysähtyy miettimään”, Suomi kuittaa Verkkoapilan kolumnissa.
”NATO-johtoisia joukkoja on Afganistanissa tällä hetkellä lähes 65 000. Yhdysvalloilla on maassa 59 000:n suuruinen armeija. Kolmannes siitä jahtaa ’terroristeja’ ISAF-joukkojen ulkopuolella. Taisteluja käydään päivittäin raskailla aseilla ja ruumiita syntyy. Täytyy olla melkoinen humoristi luonnehtiakseen sitä kriisinhallinnaksi. Jos generalissimus J.V. Stalin olisi hallinnut tämän supliikin yhtä hyvin kuin nämä nuorukaiset, viettäisimme pian Neuvostoliiton Suomessa toimeenpaneman talvisen rauhanturvaamisoperaation 70-vuotispäivää.”
Suomi on tietenkin oikeassa. Edes Saksassa ei vältellä ”sota”-sanan käyttöä niin kaistapäisesti kuin Suomessa, ja heillä sentään on välttelyyn hyvät syyt. Suomen poliittisen johdon ja sen ohjeistamien kenraalien orwellilainen nollakieli olisi hupaisaa, ellei kysymys olisi ihmishengistä. Viimeksi tänään Hesarissa puolustusvoimien uusi komentaja Ari Puheloinen kieltäytyi ”ottamasta kantaa”, onko Suomi sodassa vai ei, ja sen sijasta väisteli ylipäällikölleen lojaalina: ”Se on juridinen ja poliittinen kysymys.”
Kaikella kunnioituksella, mutta jos kenraali Puheloinen on luovuttanut 200 sotilastaan ulkomaisen komentajan alaisuuteen kansainväliseen operaatioon, joka oman määritelmänsä mukaan käy sotaa, on perin kummallista, jos Puheloinen itse kieltäytyy hyväksymästä, että hänen lähettämänsä joukot ovat sodassa.
Olen toisessakin asiassa Suomen kanssa samaa mieltä:
”Suomessa olemme tähän asti välttyneet valtiottomien väkivaltaryhmien hyökkäyksiltä. Nähtäväksi jää, miten hyvin se onnistuu vastaisuudessa maan kytkeydyttyä nyt niin kiistattomasti imperialistiseksi voimaryhmäksi koettujen joukkojen rinnalle.”
Imperialismista en menisi kohkaamaan, mutta totta on, että ISAF-operaatioon osallistuminen lisää terrori-iskujen vaaraa Suomessa. Eivät afgaanit tietenkään tänne iske, mutta entä radikalisoituneet omat somalimme? Jos tämä kuulostaa vitsiltä, kehotan tutustumaan Australian tapaukseen.
Pitäisikö kaikesta tästä sitten vetää johtopäätös, että Suomen olisi mitä pikimmin kotiutettava joukkonsa Afganistanista?
Juhani Suomen mielestä maamme osallistuu imperialistiseen sotaretkeen, jolla alistetaan kurjia afgaaneja. Suomi ei tosin osaa päättää, onko Afganistan turvallisuusuhka vai ei. Hän kirjoittaa yhtäällä, ettei noista ”tuskin lukutaitoisista ryysyläisistä” ole ulkomaailmalle vaaraa, mutta varoittelee toisaalla terrori-iskuista. Hämäräksi jää, kuten aiemminkin, miksi ISAF hänen mielestään on niin kovin, kovin paha. Arhinmäki sentään perustelee väitteensä.
Suomi kehuu Salonius-Pasternakia ja Jarno Limnélliä, ja syystäkin, mutta ilmeisesti häneltä on jäänyt huomaamatta, että nämä nuoren polven tutkijat (kuten minäkin) kannattavat Suomen panostuksen lisäämistä, eivät pikaista vetäytymistä. Kansainvälinen yhteisö on kahdeksassa vuodessa ryssinyt mahdollisuutensa Afganistanissa niin pahasti, että väkivalta on laajentunut naapurimaahan Pakistaniin, joka on ydinasevaltio. Niinpä Afganistanin kriisillä on tänään myös Suomen kannalta vakava turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Panokset ovat paljon kovemmat kuin 2002, kun Kabuliin lähdettiin jakamaan penaaleja ja rakentamaan saunaa.
Tilanteesta voi olla monta mieltä, mutta Afganistanissa palvelevien suomalaissotilaiden vertaaminen SS-pataljoonaan osoittaa tolkun ja tilannetajun puutetta, jollaista on tottunut odottamaan pikemminkin huru-ukoilta kuin professorismiehiltä.
——————————————————————————————————
Puhuinko puuta heinää vai osuinko naulan kantaan? Jatka keskustelua: jari.lindholm@kuvalehdet.fi
Joko olet tilannut Suomen Kuvalehden uutiskirjeen?
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Hetkinen tilausta käsitellään.
