Surulliset uutiset joukkomurhasta denveriläisessä elokuvateatterissa Yön ritarin paluun näytöksessä tuovat mieleen keskustelun elokuvien suhteesta tosielämän väkivaltaan.
1990-luvulla useammassakin pohjoisamerikkalaisessa murhatapauksessa puolustus yritti käyttää hyödykseen Oliver Stonen mediakriittistä elokuvaa Syntyneet tappajiksi. Sen sanottiin inspiroineen, siis sekoittaneen surmaajan/surmaajien päät, eli syy veritöihin olisi muka Stonen.
Briteissä James Bulgerin lapsimurhaajien väitettiin saaneen vaikutteita Child’s Play 3 -kauhuelokuvasta, jossa on tappava nukke. Koskaan ei tosin todistettu, että murhaajat olisivat edes nähneet elokuvaa - roskalehdistö ainoastaan sai vihiä, että toisen heistä isä oli vuokrannut sen.
Kellopeli appelsiiniin yhdistettiin brittilehdistössä tosielämän pahoinpitelyjä niin hanakasti, että ohjaaja Stanley Kubrick kielsi elokuvan esittämisen Iso-Britanniassa vuosikymmeniksi.
Presidentti Reaganin salamurhaa yrittänyt John Hinckley sanoi saaneensa ajatuksen tekoonsa Taksikuski -elokuvasta.
Elokuvaa on helppo syyttää. Elokuva on todellisuuden näköistä.
Mutta se ei ole totta.
Nuorisoa pidetään tietysti alttiina kaikenlaiseen. Median keskellä kasvaneille nuorille asia on kuitenkin selvempi kuin esimerkiksi isoäidilleni, joka kerran Die Hardin ammuskelukohtauksen televisiosta nähdessään toisteli ääneen mantraa: tämä ei ole totta, tämä on vain elokuvaa.
Kuinka sairas täytyy ihmisen olla, jotta hän ryhtyy uhreja satunnaisesti valitsevaksi joukkomurhaajaksi? Siihen kehitykseen ei yhden, sadan tai kymmenen tuhannen elokuvan katsominen riitä. Jotain muuta on aivan perustavanlaatuisesti vialla.
Medialla on tietysti vaikutuksensa tosielämään. Anders Breivik on tehnyt selväksi, ettei hänen teossaan ollut kyse vain yksittäisten ihmisten hengen riistämisestä, vaan julkisuudesta. Toisaalta Denverin tapauksella mässäillään paraikaa useissa medioissa. Hirmuteko myy, piste.
Verilöyly elokuvateatterissa on nähty ainakin Demonsissa ja Kunniattomissa paskiaisissa - molemmat mitä voimakkaimmin fantasiatarinoita.
Nyt se on nyt totta. Tätä kirjoittaessani kuolleita kerrotaan olevan 14 ja haavoittuneita ainakin 50 (BBC).
Joku syy sille on, että Denverin mielisairas valitsi juuri Yön ritarin paluun näytöksen, enkä lähde arvailemaan, mikä.
Kukaan ei voi kuitenkaan väittää, että kyseisen elokuvan näkeminen olisi saanut häntä ryhtymään tekoonsa. Murhaaja avasi tulen keskiyön näytöksessä, eli perjantain juuri alettua: siis ensi-iltapäivän ensimmäisessä näytöksessä, eikä tästä uudesta Batmanista ollut ennakkoja.
Elokuva Yön ritarin paluu ei voinut hänen tekoonsa vaikuttaa, koska hän ei ollut voinut nähdä sitä.
Olen aika pettynyt sinuun, Kalle, ja jankutukseesi siitä, että uusimman Batman elokuvan näkeminen ei ole aiheuttanut mainittua joukkomurhaa. Sehän on nimittäin itsestään selvää, että tekijä on jo aiemmin nähnyt sadoittain vielä väkivaltaisempia filmejä ja pelannut väkivaltavideopelejä koko pienen ikänsä. Mistäkö tiedän? Tiedänpähän vain, odottakaa päivä, kaksi. Kaikista väkivaltafilmejä nähneistä ei tule massamurhaajia, mutta ne synnyttävät ja ruokkivat fantasioita, joita jotkut kylliksi vinksahataneet myös toteuttavat. Muutamakin tällainen on liikaa. Toinen väkivaltafantasioitten tuottama vastenmielinen
ilmiö on sivullisten mukilointi julkisilla paikoilla, jotta niistä saadaan mukavaa dokumenttia YouTubeen. Pitäsikö tällaista ilmaisumuotoa myöskin tukea ja ymmärtää, ehkä taidemäärärahoista?
Leipänsä elokuvista saava joutuu tietysti selittelemään ja silittelemään asioita parhain päin, mutta kyllä tervettä järkeäkin saa tässä asiassa käyttää ja kissan nostaa pöydälle, ai vain kissanaista.
Kirjoittajan esiin nostama satunnaisuus on tärkeä käsite. Riippumatta mahdollisista motiiveista, on ampujaa ajanut halu tappaa. Mikä tahansa voimakas ärsyke toimii katalysaattorina teon toteuttamiselle, ja elokuva on varmasti voimakas, näkyvä medium (sanan yksi suomennos on ”välittäjä”). Kuten blogaaja kirjoitti, syyllinen ei ole edes nähnyt itse elokuvaa, mutta on varmasti ollut tietoinen ainakin siitä, että näytös on ollut täynnä. Väkivalta on - kuten sana ilmaisee - vallan käyttöä, sen vääristyneimmässä muodossa: absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti. Tällaisen väkivallan käyttäjä ei
ole terve, mutta terve yhteiskunta ei myöskään tuota näin sairaita ihmisiä. Siinä mielessä meillä kaikilla on vastuu omien yhteisöjemme elinehtojen tasapainottamisesta. (Eikä se työ ala fantasioiden kitkemisestä.) Vaikka yritän suhtautua puheena olevaan uutiseen järkevästi (annetuissa rajoissa), en elokuvan suurena ystävänä voi olla tuntematta surua ja ahdistusta kahden toisilleen vieraan maailman kohtaamisesta tällä tavoin. Filmihulluna tunnen lähes tulleeni henkilökohtaisesti loukatuksi, millä en tarkoita tietenkään rinnastaa itseäni ja muita samoin tuntevia denveriläisiin uhreihin.
Tämä blogi ei yleensä ole mieleeni, mutta on sanottava, että muutama viimeinen juttusi, Kalle, ovat olleet korkeatasoisia.
Johan pomppas: ”Olen aika pettynyt sinuun, Kalle, ja jankutukseesi siitä, että uusimman Batman elokuvan näkeminen ei ole aiheuttanut mainittua joukkomurhaa.”
Nimenomaan se ei voinut sitä aiheuttaa, koska kyseessä oli ao. elokuvan ensimmäinen julkinen näytösaika, ensi-iltapäivän alkaessa ”keskiyön näytös” ennen kaikkea faneille, jotka haluavat nähdä Yön ritarin paluun ihan ensimmäisinä. Siksi rohkenen väittää, että kyseisen elokuvan näkeminen ei ole tekijää tähän ajanut. Enkä usko, että mikään muukaan yksittäinen elokuva, tai ylipäänsä elokuvien parissa koetut elämykset.
”Sehän on nimittäin
itsestään selvää, että tekijä on jo aiemmin nähnyt sadoittain vielä väkivaltaisempia filmejä ja pelannut väkivaltavideopelejä koko pienen ikänsä. Mistäkö tiedän? Tiedänpähän vain, odottakaa päivä, kaksi.”
Jos Batman edustaa nyt väkivaltafilmiä, samaa voinee sanoa 95 prosentista tämän ajan 20-vuotiaita. Ovatko nämä Christopher Nolanin Batmanit mielestäsi erityisen väkivaltaista viihdettä? Tämän kyseisen ikäraja Suomessa on K-12. Synkkä se kyllä on.
”Kaikista väkivaltafilmejä nähneistä ei tule massamurhaajia, mutta ne synnyttävät ja ruokkivat fantasioita, joita jotkut kylliksi vinksahataneet myös toteuttavat.”
Tämä on siis näkemyksesi. Sille ei ole tieteellistä tukea. Se on mielipide.
”Muutamakin tällainen on liikaa.”
Tässä varmasti aivan kaikki ihmiset ovat samaa mieltä kanssasi.
”Toinen väkivaltafantasioitten tuottama vastenmielinen ilmiö on sivullisten mukilointi julkisilla paikoilla, jotta niistä saadaan mukavaa dokumenttia YouTubeen. Pitäsikö tällaista ilmaisumuotoa myöskin tukea ja ymmärtää, ehkä taidemäärärahoista?”
Mitä oikein koetat sanoa? Miten mukiloiminen liittyy esimerkiksi elokuviin? Onko tämä yleinenkin ilmiö vai sittenkin yksi viihdeuutisoitu ongelmanuorison harrastus - sellaisten nuorten, jotka eivät ole esimerkiksi kotona rauhallisesti pelaamassa tai muun mukavan harrastuksen parissa, vaan heiluvat kaduilla nyrkkiä puiden.
”Leipänsä elokuvista saava joutuu tietysti selittelemään ja silittelemään asioita parhain päin, mutta kyllä tervettä järkeäkin saa tässä asiassa käyttää ja kissan nostaa pöydälle, ai vain kissanaista.”
Yhtä henkilökohtaisesti voin todeta, että olet mielipiteinesi asiassa varmasti vähemmistöä, ihan marginaalia. Uskotko tosiaan, että murhaajan teon syy oli Batman?
Nyt Kalle jatkat jankuttamistasi. Jokainen selväjärkinen tajuaa ilman sinuakin, että tekijä ei ollut nähnyt filmiä, kun kerran kyseessä oli ensi-iltaennakkonäytös. Tokkopa se siis suora toiminnan laukaisija on ollut noin taideluomana, mutta käsitteenä kyllä, koska ampumaorgioita ei pantu toimeksi vaikkapa Polkupyörävarkaan matineanäytöksessä.
Kommenttini siitä, että väkivaltafilmien katsominen ruokkii vakivaltafantasioita ei myöskään liity Batman elokuvien sarjaan, vaan niihin satoihin ja tuhansiin c-ö luokan splattereihin, joita elokuvateollisuus tuottaa vähä-älyisten ja vinksahtaneitten katsottaviksi.
Normaali sivistynyt Suomen Kuvalehden lukija ei edes tajua minkälaista moskaa DVD hyllyt ja netti ovat pullollaan ja mitä ne omatkin herrantertut siellä huoneissaan silmät killilään katsovat, kun väittävät pänttäävänsä yötä myöten kauppiksen pääsykokeisiin. Elleivät sitten seksipornoa väkivaltapornon sijaan töllistele.
En usko, että edustan pientä vähemmistöä, kun epäilen ja uskon, että jatkuva väkivaltaelokuvien katselu ja tappopelien pelaaminen vaikuttaa nykynuorison käytökseen. Edustamasi teollisuudenalan työntekijänä, et edes ”kriitikkona”, et ilmeisesti pysty pysähtymään hetkeksi ja ajatelemaan asiaa kiihkottomasti. Yksittäinen väkivaltaelokuva voi mennä taiteena ja elämyksenä, mutta moisten keskellä päivittäin elävä nuori ei niitä siksi katso, vaan turtuu ja arvot heittävät häränpyllyä. Kun reaalimaailma hämärtyy, syntyy otsikoita.
Tilastot osoittavat, että länsimainen yhteiskunta on nyt turvallisempi kuin sata vuotta sitten. Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että elokuvat - taidemuoto, joka on ollut olemassa jo yli sata vuotta - ei lisää väkivaltaa vaan suorastaan vähentää sitä.
Jos satojen devarihyllyjen väkivaltaroska lisäisi tosielämän väkivallantekoja, joukkomurhia tapahtuisi noin kerran tunnissa. Yrittäkääs hysrterisoida vähän fiksummin.
Lockerbie - syyskuun 11. 2001 - Irak - Afganistan - Madrid - Lontoo - Libya - Syyria - .. Iran?
Hei te väkivaltaelokuvien puolustajat! Te aina tulette esiin kertomaan ettei väkivalta johdu elokuvista eikä peleistä. Mutta kertokaapa kerran MIKSI väkivaltaelokuvia haluatte katsoa? Sitähän te haluatte tehdä, miksi muuten niitä puolustatte? Saatteko kiksejä väkivallasta? Nautitteko kun saatte vapaasti katsella kun ihmisiä kidutetaan, hakataan ja raiskataan? Ihania vibroja saatte siitä kun silmät puhkaistaan, puukko painuu vatsaan, pää lyödään miekalla irti ruumiista ja veri roiskuu? Kun nuori tyttö raiskataan porukalla? Lisää sellaista televisioon ja elokuviin, aaaaah? Ja entäs tietokonepelit?
Saa itse ohjata tappajaa, ampua ihmisiä erilaisilla aseilla ja jättää ruumiita taakseen lojumaan kun etenee seuraavalle tasolle? Joo. Ihanalta tuntuu? Ja tätä kaikkea ihanaa myös lapsille ja nuorille? Ei niistä moni ala oikeesti ihmisiä ampumaan..
Ymmärrän kolumnistin taipumuksen vähätellä väkivaltaa koska uponnut kaulaansa myöten elokuvataiteeseen.
Sanon kuitenkin samaan hengenvetoon että enempää ihminen ei voi olla väärässä käsityksineen. Lapsi, nuori tai aikuinenkaan ei pelkästään saa vaikutteita vaan myös hakee niitä aktiivisesti (ja myös omaksuu)…siihenhän kaikki kanssakäyminen perustuu.
Se tappamisen taipumuskin on jostain hankittu. Olkoon ihminen hyljeksitty, syrjitty tai vaille rakkautta kasvanut (tällaisen yksilön kohdalla asiat jo ovat pahasti pielessä) , kyllä hän siitä huolimatta ”oivalluksia” etsii. Ja niitähän elokuvien
tekijät tarjoilevat kultalautasella.
Onhan selvää että ihmistä jonka asiat hyvin ja elämä hymyilee, ei saada kostamaan koska ei ole mitään kostettavaakaan.
Oikeaoppisen väkivaltaleffan käsikirjoitukseenhan kai aina sisältyy myös kosto.
Kansainvälisten rappiorahastajien väkivaltaan rakastuneiden kannattas ymmärtää, että väkivaltaleffain katselemisesta lapset, nuoret, mielenterveysongelmaiset saavat käyttäytymismallin, jota on helppo toistaa, kun se näkemä jää alitajuntaan ja tiukassa tilanteessa refleksinomaisesti tekee niin kuin mielikuvat syöttävät. Väkivallan toistuvat katselu turruttaa ja tekee välinpitämättömäksi. Ei ihme että kouluissa on levotonta, kun yölaudet vahdataan joutavaa.
Syiden etsiminen väkivaltaleffoista on lillukanvarsia, kun verrataan sitä surmatöiden saamaan käytännössä välittömään mediajulkisuuteen ympäri maailmaa. Breivik toteaa sen tuossa ihan julkisesti.
Mikä myy, se kannattaa, eli käsittämättömien veritöiden uutisointi.
Tuli vain mieleen, että kun nämä Nolanin Batmanit ovat olleet hieman keskimääräistä synkempää ja ”syvällisempää” blockbuster-viihdettä, niin mahtaakohan tällaisilla tapahtumilla olla jotain vaikutusta Hollywoodissa tuotettaviin megaelokuviin. Eli jos seuraavina päivinä ja viikkoina vedetään liian tiukkoja yhteyksiä Batman -elokuvien sisällön ja nyt tapahtuneen välille siten, että Yön ritarin paluu kärsii siitä rahan tai maineen menetyksen muodossa, niin alkavatko studiot jatkossa suitsia tummimpia sisältöjä.
En usko, että näin käy, mutten pidä sitä mahdottomanakaan.
K.K. ei ole ainoa, joka täällä jankuttaa. Elokuvien katselua väkivallanteon aiheuttajana ei käy perusteleminen samalla maalaisjärjellä, joka oli valmis vannomaan, että aurinko kiertää maapalloa, koska senhän näkee silmilläänkin. Tämä on helppojen vastausten etsimistä. Ei ole myöskään johdonmukaista syyttää käyttäytymistä tarjonnalla: mitä tahansa on mahdollista väärinkäyttää. Ei liikalihavuuskaan johdu pikaruokapaikoista tai videovuokraamoiden karkkihyllyistä, vaan siitä, miten usein niillä asioi. Mitä innoituksen lähteisiin tulee, voidaan muistaa Mark Chapman, jonka John Lennonin ampumiseen johtanutta
toimintaa ohjasi osaltaan fiksaatio Salingerin Sieppari ruispellossa -romaaniin. Ts. laukaisijaksi käy mikä tahansa voimakas kokemus. Polkupyörävarkaatkin VOISI sytyttää kipinän, koska jopa siinä on (ahdistavaa) väkivaltaa. Kokonaan oma kysymyksensä on, mikä lasketaan väkivaltaelokuvaksi ja mikä ei, ja kuka tuon määrityksen tekee. Niinpä elokuvien väkivaltaisuuden kauhisteleminen on hedelmätöntä, sen sijaan pitäisi kauhistella itse väkivaltaa, miten sitä käsittelemme ja miten siitä puhumme.
Huh mitä tekstiä. rambenilla tuntuu olevan aika pimeä mielikuvitus, kun on keksinyt noin paljon synkkyyttä ja väkivaltaa yhteen kirjoitukseen. Toivottavasti hän ei omista asetta. Pelottavaa.
”Hope is lost”, ”faith is broken” ja ”a fire will rise” kuuluttaa YÖN RITARIN PALUUN traileri, ja ensi-illassa Baneksi pukeutunut mies toteuttaa joukkomurhan. POLKUPYÖRÄVARKAASSA yksityiskohtaisesti esitetty rikoksen toteuttamistapa on edelleen yleispätevä ja käytössä kaikkialla. Epäilemättä näillä trailereilla ja elokuvilla on ollut vaikutusta (elokuvan kopiorikosvaikutus on tunnettu yli sadan vuoden ajan), mutta niin on tuhansilla muillakin asioilla. Murha on ollut draaman perusaihe antiikin Kreikasta alkaen, ja vain hullu käsittää järkyttävän tarinan toimintaohjeeksi.
Pahuus näyttää jatkuvasti kiehtovan.
Missä ja milloin tahansa aihe otetaan esille puskista pöllähtää aina ponteva joukko puolustamaan ”räminää ja räiskettä”. Tämän joukon painajaisuni näyttää olevan pelko että väkivaltaviihde loppuisi kaikki aseet kiellettäisiin ja että ihmiset ja kansat saisivat elää turvassa.
On kuitenkin päivänselvää, että tämän saman joukon marginaaliyksilöt toteuttavat saamiaan oppeja myös käytännössä. Eihän siinä ole edes epäilyksen sijaa.
Kun elokuva on edes kohtuullisen hyvin tehty, sen katsomiseen eläydytään ja sankariin useimmiten samaistutaan. Siitä ei ole enää
kovin pitkä askel siinen että ”sankaruus” jää päälle elokuvan päätyttyä.
Nämä ”sankaritekojen” suorittajat näyttävät olevan tämän suuren pahuudenpuolustajajoukon sukulaissieluja.
Valitettavasti.
Missä ja milloin tahansa kun tapahtuu järkyttävä veriteko, esille puskista pöllähtää aina ponteva joukko osoittamaan sormella elokuvia, pelejä ja muuta populaarikultturia, johon kyseisillä suoraselkäisillä moralisteilla on harvemmin mitään omakohtaista kokemusta. Musta/valkoihmisen tarve etsiä yksinkertaisia ja selkeitä syyllisiä maailman monimutkaisiin ongelmiin on universaali.
Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa on todella paljon räminää ja räiskettä, ja ihmisiä tapetaan enemmän kuin Hollywoodin toimintaelokuvassa keskimäärin. Nipottajien mielestä myös nämä elokuvat tulee poistaa, jotta
maailmasta tulee kerralla hyvä paikka.
Todellisuudessa tällaista arvottamista ei ole mahdollista tehdä. Rajanveto on käytännössä mahdotonta. Sam Peckinpahin Hurja joukko, Coppolan Kummisetä-elokuvat, Komisario Palmut, jne. Näissä elokuvissa on väkivaltaa, ja vaikka nipottajat saivat vuonna 1987 Suomeen videosensuurilain, jolla yrittivät kieltää väkivaltaisia leffoja, tuloksena oli totaalinen pannukakku joka ei muuttanut maailmaa piiruakaan kivemmaksi.
Jos maailmasta poistetaan kaikki aseet, ihmiset alkavat hakkaamaan toisiaan nyrkeillä. Ja sitten elokuvantekijät tekevät elokuvia nyrkkitappeluista, sillä taide kuvaa aina maailmaa, ei toteuta sitä.
Julma väkivaltafiktio on suosittua Japanissa, jossa väkivaltarikollisuus on poikkeuksellisen vähäistä. Hitlerin Saksassa ja Stalinin Venäjällä kauhuelokuvia ja väkivaltafiktiota ei suosittu.
TuomahsH: ”Jos maailmasta poistetaan kaikki aseet, ihmiset alkavat hakkaamaan toisiaan nyrkeillä. Ja sitten elokuvantekijät tekevät elokuvia nyrkkitappeluista, sillä taide kuvaa aina maailmaa, ei toteuta sitä.”
Totta, mutta hakkaaminen ei ehkä edes ole osuvin allegoria. Ne jotka kioskin kulmalla hakkaavat, hakkaavat. Heidän nyrkkijuttuihinsa lienee väkivallanteoilla lievin vaikutus.
Nipotan: ”Missä ja milloin tahansa aihe otetaan esille puskista pöllähtää aina ponteva joukko puolustamaan ”räminää ja räiskettä”. Tämän joukon painajaisuni näyttää olevan pelko että väkivaltaviihde loppuisi kaikki aseet kiellettäisiin ja että ihmiset ja kansat saisivat elää turvassa. On kuitenkin päivänselvää, että tämän saman joukon marginaaliyksilöt toteuttavat saamiaan oppeja myös käytännössä. Eihän siinä ole edes epäilyksen sijaa.”
Kuten nimimerkki TuomasH totesi, Suomessa oli (kiistatta länsimaiden tiukin!) videolaki 1987-2000. Väkivaltarikollisuuteen se ei vaikuttanut suuntaan eikä toiseen, joten se mallioppimisesta: piste.
”Päivänselvät” fetissi-masturbaatiot siitä miten mallioppiminen johtaa verilöylyihin on merkillistä, mutta varmaankin tyydyttävää.
En ole ehdottanut muutoksia käytäntöihin koska tiedän että se on taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Jos nämä pahuuden puolustajat sen oivaltaisivat niin he voisivat yhtä hyvin olla hiljaakin koska tietäisivät,. ettei heidän intohimojensa kohteita mikään uhkaa.
Mitä seksuaalisuuteen tulee, sehän seuraa meitä kaikkialle…on aina läsnä. Kalle ei tainnut olla tietoinen siitä että nuoren miehen seksuaalisuus voi harhautua väärään suuntaan sillä hetkellä kun ensimmäinen siemensyöksy tulee. Se on kokemuksena sen sorttinen että se halutaan kokea uudelleen…ja uudelleen.
Silloin etsitään tai kehitellään
olosuhteet joissa se ensimmäinen ”kuti” tuli. Jos se tuli väärässä paikassa niin ”luoja” poikaa armahtakoon. Onneksi nykyään vapaan seksuaalisuuden aikana se useimmiten sentään tulee ”oikeassa” paikassa?
Kolumnistilla näyttää kuitenkin olevan nuoren miehen ehdoton oikeassaolemisen tarve.
Nipottajalla näyttää olevan vanhan henkilön ehdoton toisten tuomitsemisen tarve. Niin näppärästi hän niputtaa kanssaan eri mieltä olevat ”väkivallan rakastajiksi” ja ”pahuuden puolustajiksi”, ja hurskastelee sitten Kinnusen mielipiteiden oletetuista ehdottomuuksista. Peiliä kannattaisi katsella vähän useammin.
Nuorella toimittaja Kinnusella ei ole kirjoitustensa puolesta mitään hävettävää. Tämä sama elokuvaväkivaltakeskustelu on käyty jo vuosien ajan, eikä elokuvia mallioppimisesta syyttävät ole edeleenkään onnistuneet esittämään todistettua ja pätevästi perusteltua mielipidettä argumentilleen.
Kaikki ovat oleet samaa PÄIVÄNSELVÄÄ todistelua, jossa elokuvien sanotaan vaikuttavan ihmisen käytökseen ja tekoihin, koska se nyt vaan on niin päivänselvää. Mitäpä siitä, vaikka kaikki asiantuntijat ovat eri mieltä. Nehän voi aina ohittaa, jos eivät satu osumaan yksiin oman ehdottoman maailmankuvan kanssa.
Kolme päivää sitten amerikkalainen James Holmes pukeutui Batman-elokuvan roolipukuun (oli varmaan katsonut kaikki Batman-elokuvat sitä ennen), värjäsi tukkansa punaiseksi Ja ”teurasti” elokuvateatterissa 12 viatonta ihmistä kunnes ase meni jumiin. Yksi oli 6-vuotias tyttö.
Ellei tämä ole päivänselvää, en tiedä mitä TuomaH:n korvien välissä liikkuu vai liikkuuko mitään?
Sensuuritoimillako muka kitkettäisiin ihmiskunnasta väkivaltaisuus pois?
Hieman ihmettelen mitä 6-vuotias lapsi teki puolen yön aikaan alkanutta elokuvaa katsomassa jonka USA:nkin ikäraja näkyy olevan PG-13.
Mutta toisaalta yhtä hyvinhän joukkosurmaaja olisi voinut lampsia lastentarhan pihalle / kouluun / nuorisoleirille jne.
Pidetään kuitenkin mielessä, että huomattavan todennäköisemin tämä samainen lapsi olisi voinut kuolla liikenteessä. Ei kukaan kuitenkaan ole autoja kieltämässä.
Yön ritarin paluun Banen linkittäminen Coloradon massamurhaajaan on tosiaan kömpelöä, kuten K.K. hyvin perusteli. Sen sijaan Heath Ledgerin Jokeria, Yön ritarin (2008) pääpahista, pidän itse(kin) ampujan mahdollisena esikuvana.
(Sivusin asiaa myös arvostelussani: http://thezetareviews.blogspot.fi/2012/07/the-dark-knig ht-rises-2012.html )
Mutta asiat eivät tietenkään ole koskaan niin mustavalkoisia. Ihmisen pitäisi olla todella vähän kokenut ja taide-/mediakasvatuksellisesti kouliintumaton, ja ehkä myös kehitykseltään jotenkin häiriintynyt, jotta hän inspiroituisi esim. Taksikuskista tai juuri
näistä Nolanin Batmaneista niin sairaalla tavalla kuin nk. väkivaltaelokuvien vastustajat esittävät. En ole itse väkivaltaelokuvien suurkuluttaja, mutta ymmärrän, että taide vaatii toisinaan tiettyjä ratkaisuja tietyn sanoman esiintuomiseksi. Kunniattomien paskiaisten verilöylyt eivät kuitenkaan välttämättä juuri ohjaaja Tarantinon kieli poskessa -tyylin takia vaikuta kehen tahansa katsojaan samalla tavalla kuin Nolanin Batmanien tosikkomainen väkivalta. Raakuuksien kuvaamisessa olevat nyanssit ovat moninaiset.
Ehkä ikärajojen sijasta pitäisi yksinkertaisesti ottaa käyttöön systeemi, jossa jokaisen kansalaisen henkinen terveys ja sietokyky testattaisiin ajoittain ja koodattaisiin henkilökorttiin tai passiin. Ilman riittävää henkistä tasoa aikuinen tai lapsi ei pääsisi elokuvaa katsomaan, saati edes kämpästään ulos. Näitä passeja tai kortteja varten tarvittavia lukulaitteita määrättäisiin joka ovelle ja joka laitteeseen autosta pleikkariin. Siinäpä muuten Suomelle seuraava Nokia: kun kaikki tarvitsevat näitä lukulaitteita, henkisen tason määritteleviä psykologeja ja koodikortteja, niitä tarjoavalle taholle sataa fyffeä ”ovista ja ikkunoista”.
Eihän sensuurista ole lääkkeeksi, enkä ole sellaista ehdottanut. Netistä löytyy kuitenkin kaikkea myös murhanhimoisille ja heidän sielunkumppaneilleen.
Sirun korvien välissä näytti syntyneen sellainenkin neronleimaus, että oli tytön oma syy kun kuoli. Sellaisiakin ajatusmaailmoja maa päällään kantaa.
Huh…tulee kylmät väreet…
Nipotan: en syyllistänyt lasta kamalasta kuolemastaan, mutta aamuyöllä 6-vuotiaiden tulee olla nukkumassa eikä leffaensi-illassa katsomassa isän/isoveljen (?) kanssa Batmania.
Ai mitä minun korvien välissä liikkuu? Eikö nipottaja muka tiedä, kun kerran osaa noin absoluuttisen tarkasti julistaa mitä Coloradon ampujan, Kalle Kinnusen ja nyt myös Siru_S:n päässä pyörii. Skarppaa vähän.
Sillä pointti on juuri tässä. On äärimmäisen vastuutonta - ja viime kädessä suorastaan vaarallista - keksiä rikoksentekijöiden teoille yksinkertaisia selityksiä, varsinkin silloin kun ne selitykset vaikuttavat ilmiselviltä. Sillä jokainen ymmärtää, että tällaisten järisyttävien tekojen taustalla on aina todella monimutkaiset psykologiset kuviot. Breivik ei ampunut norjalaisia nuoria, koska
luki äärioikeistolaisia blogeja. Pekka Gerdt ei räjäyttänyt Myyrmannia, koska luki pommiforumia. Eikä coloradolainen aseenkantaja ampunut ihmisiä, koska kenties näki Batman-leffoja (Nipottajan arvaus). He tekivät sen syistä, joita en edes ala arvailemaan, koska en tiedä. Kukaan ei tiedä. Nipottaja ei tiedä. Hän arvaa.
Ihmisten kipeiden tekojen selittäminen yksinkertaisilla malli-teko -kaavoilla on lisäksi äärettömän loukkaavaa kaikkia mielenterveydellisistä ongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan, sillä se antaa ymmärtää ettei esim. koko ikänsä skitsofreniaa sairastavalla tai persoonallisuushäiriöisellä ole muuta vikaa kuin pieni napsahdus päässä.
Mutta nipottajat tietää. Pienestä viestinpoikasesta hänkin näki ja julisti saman tien, että Siru_S on lapsen kuolemasta riemuitseva ihmishirviö.
Totisesti maa päällään kantaa kaikenlaisia ajatusmaailmoja ja toisilla se oikeassa olemisen pakkomielle menee kaiken suhteellisuudentajun ja korrektiuden edelle.
Kun juttu meni juupas-eipäs- tasoiseksi niin sain oivallisen tekosyyn lopettaa tähän.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Toimittaja Kalle Kinnunen kirjoittaa elokuvasta.
Lue kaikki Kuvien takaa -jutut
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut
Seuraa tätä blogia Facebookissa
PJari kirjoitti:
Vaikeata taas, mutta otetaanpa joku esimerkki. Taksikuski elokuvan nähtyäni minulle ei tullut mieleen surmata poliitikkoa kuten Reagan tapauksessa. Minulle tuli himo poistaa keskuudestamme pedofiili sutenöörit. Sankari Travis Bickle ei tappanut poliitikkoa vaan sutenööriringin. Kaikki oli fantasiointia, jonka elokuva antaa ihmiselle. Mitä vähemmän uskallamme puhua sitä enemmän ruumiita tulee. Jos joku vaivautui kommentistani niin hänen olisi tarve puhua asiasta. Se sadasosasekuntti, jonka käytit pelkoon tai vihaan kääntyi ehkä keskiluokkaiseksi kieltämiseksi. Uskaltakaa elää fantasioissa. Älkää tappako oikeita ihmisiä. Tietokoneella voi fantasioida vaikka ihmisten tappamisesta tai pedofiliasta ilman, että se vahingoittaa ihmisiä. Jos ei saa puhua, ei ole turvallisuutta.