Tänään saa ensi-iltansa kaksi elokuvaa, molemmat jatko-osia. Yön ritarin paluu maistunee monille faneille. Piranha 3DD sen sijaan on niin huono, ettei siitä viitsisi edes kirjoittaa. Mutta koska se on jatko-osa oivaltavalle, samaan aikaan sekä parodiselle että jännittävällekin elokuvalle, varoituksen sana on paikallaan. Tässä tekeleessä edes David Hasselhoffin roolista ei synny vitsiä.
Toissa syksynä nähtiin Piranha 3D.
Moni genre-elokuva on itsetietoinen. Näinä aikoina se usein tarkoittaa vain enemmän tai vähemmän väsyneitä silmäniskuja katsojalle. Vitsailu kliseistä tuntuu post-postmodernin ajan pakolta - ja mahdollistaa samojen kliseiden ikävystyttävän toiston.
Riemastuttava Piranha 3D oli samaan aikaan fiksusti perinnetietoinen, itseironinen että sikäli nerokas, että se implikoi katsojan. Hei kauhuelokuvan katsoja, pidät paljaasta pinnasta, haluat piraijojen syövän ihmisiä? No niin minäkin, sanoi (ranskalainen!) ohjaaja Alejandro Aja ja heitti voluumin yhteentoista, kärjistäen hiljalleen yhä enemmän. Älytöntä, mutta aina kekseliäästi älytöntä.
(Mieleen tulee jonkun tiedemiehen toteamus, lähdettä en nyt löydä, että fiksut ihmiset keksivät yhä fiksumpia tapoja tehdä typeryyksiä.)
Sitä paitsi alkuperäisen Piranha 3D:n päähenkilöt olivat sympaattiset.
Alkuperäinen menestyi, joten jatkoa tehtiin - ilman käsitystä siitä, miksi konsepti toimi edellisellä kerralla. Jonkun ääliön ohjaama Piranha 3DD on sataprosenttisen kurja elokuva. Se ottaa pehmopornonsa tosissaan, eli on ylpeästi seksistinen, sen vitsit ovat alta arvostelun, eli lähinnä alkeellisesti alta navan, ja se jopa onnistuu tekemään David Hasselhoffin ironisesta cameosta ankean. (Itseään esittävän Hoffin vuoksi elokuvaa ei ainakaan kannata mennä katsomaan. Hän on mukana alle kymmenen minuuttia.)
On huonoa makua ja hyvää huonoa makua. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa.
Tai kuten John Waters on sanonut muun muassa Los Angeles Timesille: ”Huonon maun ymmärtämiseen tarvitaan erittäin hyvää makua”.
Hyvän huonon maun provokaatioilla on tarkoitus, ne paljastavat jotain sovinnaisuuden rajoista ja Piranha 3D:n tapauksessa veikeästi siitä, millaisiin primitiivisiin vietteihin elokuvien tai minkä tahansa taiteen tai median kauhu- ja seksielementit vetoavat.
Huonointa ääliömakua edustava Piranha 3DD kestää ilman lopputekstejä noin 70 minuuttia, ja ne ovat ainoastaan tuskaa.
En oo Hämähäkkimiestä vielä nähnyt, mutta uskoisin että kirjastonhoitaja on herra nimeltään Stan Lee. Tais mennä Alaselta Disneyt ja Marvelit skidisti sekaisin :)
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Toimittaja Kalle Kinnunen kirjoittaa elokuvasta.
Lue kaikki Kuvien takaa -jutut
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut
Seuraa tätä blogia Facebookissa
Antti Alanen kirjoitti:
Viime aikoina alleviivaavin genre-itsetietoisuus tuntuisi väistyneen ison budjetin tuotannoissa. Vaikka Lepakkomiehen ja Hämähäkkimiehen seikkailut on kerrottu jo monta kertaa, uudet elokuvat haluavat aloittaa puhtaalta pöydältä. Tai ehkä genre-itsetietoisuus on jo niin syvälle sisäistettyä, että sitä ei tarvitse korostaa. Silmäniskuja kuitenkin on, kuten Walt Leen cameo Peter Parkerin koulun kirjastonhoitajana.