Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäkeä ei käy kateeksi. Hän joutuu asemassaan puolustamaan kasettimaksua, joka on erään nettikommentoijan oivallisen luonnehdinnan mukaan häntäluun kaltainen jäänne informaatioyhteiskunnassa. Maksun suunniteltu korottaminen on herättänyt keskustelua netissä ja etenkin sosiaalisessa mediassa, syystäkin.
Hyvitysmaksu, josta käytän mielummin sen kuvaavampaa nimeä kasettimaksu, keksittiin noin 30 vuotta sitten. Silloin c-kaseteille nauhoitettiin lähes yksinomaan materiaalia, joka oli tekijänoikeuden alaista: lp-levyjä ja radion musiikkia.
Musiikintekijöille piti saada tästä kopioinnista siivu. Siksi c-kasettien ja myöhemmin esimerkiksi vhs-kasettien ja tyhjien cd-levyjen hintaan lisättiin tekijänoikeushyvitysmaksu. Korvaus on sittemmin välitetty Teoston, ESEKin ja AVEKin kautta (kotimaisille) muusikoille sekä jonkin verran dokumenttielokuvantekijöille. Tämä oli aikanaan hyvä systeemi. Tietenkään ei sanottu, että se on myös korvaus laittomasta kopioinnista, sehän on laitonta, vaan omaan käyttöön kopioinnista - mutta tosiasiassa tekijöille siirrettiin massia nimenomaan siitä, että älppäreitä nauhoiteltiin myös kaverien c-kaseteille.
Hyvitysmaksu on roikkunut mukana teknologian vaihtuessa. Sitä maksetaan myös kovalevyistä. Ainakin ne, jotka joutuvat kuvettaan eniten kaivamaan - esimerkiksi paljon tallennustilaa tarvitsevat ammattivalokuvaajat ja videokuvaajat - ovat ihmetelleet, miksi heidän tulee maksaa suomalaiselle audiovisuaaliselle teollisuudelle siivu välineistä, joilla he tallentevat itse tuottamaansa sisältöä.
Samoin aika mielivaltaiselta tuntuu, jos joudun ulkoista kovalevyä (läppärini sisäisen kovalevyn varmuuskopiota varten) ostaessani tukemaan usealla kympillä Teosto-artisteja. Kovalevy(i)lläni on 80-prosenttisesti itse tuottamaani materiaalia, loput sellaista, minkä olen nettikaupasta sinne ostanut. Miksi maksan vielä Teostolle?
Entä tallentavat digiboksit - miksi kuluttajan pitää maksaa Teosto-maksua siitä, että hänellä on mahdollisuus ajansiirtoon?
Hyvitysmaksu kuuluu historiaan, mutta nyt se halutaankin tuoda yhä korkeampana myös kännyköihin ja tietokoneisiin, koska niilläkin kuunnellaan musiikkia. Aivan kaikista massatallennusvälineistä pitäisi maksaa ekstraa, koska niillä saatetaan kuunnella (kotimaisia) artisteja.
Arhinmäki on oikealla asialla - hän haluaa uudistaa järjestelmän. Mutta silti hän joutuu nyt kiirehtimään tämän uuden, hyvitysmaksua laajentavan asetuksen voimaan saamista. Tekijänoikeusjärjestöt ovat hyviä lobbaamaan, ja kyse on niiden olemassaolosta. Digitaalinen rakennemuutos toden teolla uhkaa Teoston hyvinvointia.
Eikä kyse ole enää oletettujen menetysten korvaamisesta. Puhutaan, että hyvitysmaksun kautta kertyi muutama vuosi sitten parhaimmillaan 15 miljoonaa euroa, ja semmoinen summa pitäisi saada jatkossakin. Kertymän halutaan siis olevan edunsaajan oletusten verran, ei heidän menetyksiään vastaava.
”Teostomaksusta on tullut vero, jolla on korkeintaan teoreettinen yhteys kotimaisen musiikin tai kotimaisten videotallenteiden kopiointiin. Ostamalla varmuuskopiointia varten ulkoisen kovalevyn tukee muun muassa kotimaista dokumenttielokuvaa. Kannatan kotimaisen dokumenttielokuvan tukemista, mutta ei kai kukaan naama vakavana yritä väittää, että nämä verotettavat tallenteet täyttyisivät kotimaisista dokumenttielokuvista. Kyse on siis ainakin tältä osin veroista eikä mistään hyvitysmaksusta”, kirjoitti Osmo Soininvaara vuosi sitten blogissaan.
Verotettavan kohteen ja rahoitettavan kohteen yhteys on pitkälti kadonnut.
Ongelma on myös siinä, että maksu on ristiriidassa sen kanssa, mitä laki sanoo.
”Arhinmäen pyrkimys tuoda hyvitysmaksu tietokoneille on ykskantaan väärin. Tietokoneiden kiintolevyillä ei ole laillisesti kopioituja elokuvia ja musiikkia. Elokuvia ei voi olla, sillä dvd-levyjen kopiointi kiellettiin vuoden 2006 tekijänoikeuslaissa”, kirjoittaa Petteri Järvinen blogissaan.
Tänään Hesarin Jussi Ahlroth kirjoitti kolumnin aiheesta.
Ahlroth myöntää, ettei hyvitysmaksu vastaa nykymaailmaa, mutta on varovaisella kannalla ja hyväksyy hyvitysmaksun, koska se on aika pieni. Onko? Esimerikiksi digibokseissa se on jopa 36 euroa - plus vero siitäkin. Katteen kanssa kertyy varmasti viisi kymppiä lisää tuotteen hintaan - ehkä siis yli 20% enemmän. Hyvitysmaksuja maksetaan muuallakin kuin Suomessa, mutta uusi laki tekisi Suomen hyvitysmaksuista maailman kalleimmat. Ei sellaista vastaan protestoiminen ole kiukuttelua, vaikka Ahlroth niin väittää.
Kuten Soininvaara kirjoitti, hyvitysmaksu on omituinen pistevero, ja:
”Satunnaiset pisteverot ovat talousteoreettisesti erittäin huono verotusmuoto. Ajatelkaamme, että sotainvalidit saisivat oikeuden verottaa sinisiä villatakkeja, partiolaiset kumisaappaita ja suksivoiteista kerättäisiin erityisverolla rahaa syöpälapsille. Kuka näitä voisi vastustaa, siis sotainvalideja, partiolaisia ja syöpälapsia? Pisteverot kuitenkin vinouttavat käyttäytymistä. Vähemmän sinisiä villapuseroita ja enemmän sinisiä puuvillaisia puseroita tai punaisia villapuseroita. Enemmän kitkapohjasuksia voideltavien sijaan ja vähemmän kumisaappaita.” (Soininvaara)
Totta: mitään järjellisiä perusteita tällaiselle tietynlaisesta elektroniikasta perittävälle ja käytännössä ennen kaikkea lista-artisteille päätyvälle hyvitysmaksulle ei ole.
”Mitä ihmettä liikkuu Arhinmäen otsalohkon takana? Millä perusteella erilaisia tietokoneita ja muistikonfiguraatioita voi verottaa eri tavoin”, kiteytti Anssi Vanjoki äreänä Twitterissä marraskuun lopulla.
Ahlrothin kolumnin kommenteissa asiaa on purettu huolella. Teknologiaosaajia todella kismittää, että ala joutuu maksamaan ekstraa oudon lakijäänteen vuoksi, ja että epälegitiimejä maksuja halutaan vielä korottaa.
”Minkä ihmeen takia muutamalla musiikkialan toimijalla pitäisi olla mahdollisuus verottaa kaikkia minkä tahansa digitaalisen informaation tallentamiseen sopivaa laitteistoa Suomesta ostavia”, kysyy nimimerkki Poppop HS:n keskustelussa.
Aiheestakin.
”– jos kännykässä on Spotify tai vastaava, siitä maksetaan kk-maksuja tai kuunnellaan maksullisia mainoksia. Miksi siis kenenkään pitäisi maksaa sen lisäksi muutamia euroja ylimääräistä jokaisen laitteen yhteydessä, senkö takia että maksut ovat niin kovin kohtuullisia”, Poppop jatkaa.
Kyse ei ole siitä, etteikö sisällöntuottajille kuuluisi korvauksia. Kyse on siitä, että ne peritään väärästä kohteesta ja ehkä myös väärin rajatulle ryhmälle, jos kyse on - kuten hyvitysmaksua perustellaan - kopionnin aiheuttamien menetysten korvaamisesta. Sen voi ainakin heti todeta, että myös elokuva-alalle kuuluisi siivu, isompi kuin nyt AVEK:in kautta dokkareille. Petteri Järvinen on sitä paitsi korostanut, että lähinnä musiikintekijöille ohjattavat korvaukset tulevat ennen kaikkea videotallennuksesta.
Mitä tästä seuraa? On selvää, että ostan jatkossa yhä todennäköisemmin elektroniikkani ulkomailta postimyynnistä, jos se on Suomessa merkittävästi kalliimpaa, jolloin myös alv jää alkuperämaahan, esimerkiksi Saksaan. En ole ainoa.
Kulttuuria tuen mielelläni, kulutan siihen vuodessa monta tuhatta euroa ja pistäisin lisää vaikka veroina. Mutta en tällä maksulla, jota ei voi perustella. Kuolleen järjestelmän remonttia ei pidä odottaa, sen toteuttamisen täytyy alkaa välittömästi.
hyvitysmaksu , Teosto , tekijänoikeudet , Paavo Arhinmäki , Petteri Järvinen , kasettimaksu , verotus
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Outoa kutsua hyvitysmaksua ”jäänteeksi”, kun tosiasiassa se on ajankohtaisempi kuin koskaan. Koskaan ennen ei ole harrastettu yhtä paljon laillista kopiointia kovalevyille, puhelimiin ja digibokseihin. Hyvitysmaksun nostaminen on elintärkeää, eikä se nykyisilläkään pläneillä nouse tarpeeksi paljon…
Hyvitysmaksu on varastamista. Jos minä otan lomamatkalla kuvia kamerallani ja siirrän ne myöhemmin tietokoneelleni niin miksi minun pitäisi antaa jonkun varastaa minulta tästä hyvästä? Varkaat pitää tappaa.
Hyvitysmaksun tuotosta yli 70 prosenttia on aina tullut videon tallentamisesta. Ensin VHS-kaseteista, sittemmin digibokseista. Kun tallentavien digiboksien myynti ei enää vedä, maksun tuottokin on romahtanut (Miksi muuten digiboksien ajansiirrosta ylipäätään pitäisi maksaa tekijöille korvausta?).
Musiikki on aina ollut pieni osa hyvitysmaksua. Siksi vaatimukset laajentaa maksua matkapuhelimiin ja tietokoneisiin musiikin perusteella ovat suorastaan virheellisiä. Maksulla ei ole ennenkään ollut tekemistä todellisen kopiinnin kanssa.
Tein pienen laskelman aiheesta blogiini: http://pjarvinen.blogspot.com/2011/12/videotallennus-ku stantaa-muusikoiden.html
Iron Sky -tyyppisen blogissa oli hyvä kirjoitus aiheesta: http://blog.starwreck.com/2011/12/02/kulttuuriala-tarvi tsee-rahaa-muttei-kasettimaksuilla/
”Tällä hetkellä hyvitysmaksusta on tullut samanlainen tuhoisaa asenneilmapiiriä levittävä ongelma kuin piratisminvastaisesta sodasta. Se saa kulttuurintekijät näyttäytymään kuluttajien silmissä ahneilta roistoilta – siis niiden kuluttajien, joiden pitäisi loppujen lopuksi maksaa artistien toimeentulo. Hyvitysmaksun perusteet eivät enää mahdu kansalaisten oikeustajuun, eivätkä artistit, jotka ymmärtävät digitaalisen levityksen ja nettimaailman realiteetteja, voi seistä nykyisen käytännön takana.”
Satsuma: ”Outoa kutsua hyvitysmaksua ”jäänteeksi”, kun tosiasiassa se on ajankohtaisempi kuin koskaan. Koskaan ennen ei ole harrastettu yhtä paljon laillista kopiointia kovalevyille, puhelimiin ja digibokseihin. Hyvitysmaksun nostaminen on elintärkeää, eikä se nykyisilläkään pläneillä nouse tarpeeksi paljon…”
Hyvä tavaton, miten vanhanaikainen käsitys. Juuri nyt lisääntyy netistä suoraan ostetun sisällön määrä, ja striimaaminen, jossa ei kopioida omille laitteille mitään vaan kuunnellaan/katsotaan suoraan. Laillisen kopioinnin määrä on nimenomaan jyrkässä laskussa. Tätähän Ahlrothin kolumnikin pääasiassa käsittelee.
Entä vaikkapa digiboksit, onko ajansiirto - se, että katsonkin tv-ohjelman vasta huomenna - tosiaan jotain, mistä tulee maksaa Teostolle?
Muutoin tuo tallennustilamaksu olisi aivan ymmärrettävissä, mutta eihän niihin laitteisiin saa imuroida mitään. Paitsi siis ostamalla, mutta silloinhan tekijänoikeusmaksu maksetaan tiedoston hinnassa. Hiukan alkaa jo mennä tekniikkakin ohi tuosta, sillä aivan nurkan takana on tulevaisuus, jolloin kenenkään ei enää tarvitse itse omistaa mitään musiikki, tai videotiedostoa. Ne kaikki löytyvät jostain palvelimelta, josta voimme kuunnella ja katsoa kaikkea mahdollista ja oikeudesta käyttöön maksamme kaiketi noiden verkkojen käyttömaksun ohessa. Johan nyt mm. Spotify ja YouTube saekä useat muutkin vastaavat tekevät pitkälti äänitteiden omistamisen turhaksi.
Digiboksien korkeat maksut ovat myös käsittämättömiä siinä, että niille tallennettuja ohjelmia ei helposti voi antaa kaverille katsottavaksi eikä digiboksia yleensä lainata että kaveri voisi katsoa sen tallennetun ohjelman. VHS-kasettien aikakaudella tämä oli aika yleistä ja helppoa ja ihmisillä oli elokuvia tallennettuna kaseteille, joita sitten saatettiin lainata tuttaville.
(Myös) tässä suhteessa aika ja tekniikan kehitys on ajanut ohi perusteluista.
Samoin on eri tallennusmedioiden erilainen kohtelu. Kiintolevyn koko ratkaisee hyvitysmaksun suuruuden, mutta sen tyyppi ja koko sekä se
kehikko, jossa se on kiinni määrää paljonko maksetaan siitäkin huolimatta, että jo keskinkertaisilla teknisillä taidoilla vaihtaa digiboksiin kiintolevyn uuteen.
Entäpä laiterikot? Pitäisikö rikki mennyt kiintolevy saada vaihdettua uuteen ilman hyvitysmaksua, minulla olisi yksi tällainen laite olohuoneessa odottamassa että jaksan avata ja vaihtaa - nyt pelkästä kiintolevystä ei mene mitään maksua, mutta jos tulevaisuudessa maksan myös siitä, että kunnostan laitteen samaan kapasiteettiin… menee yli ymmärryksen.
Kasettimaksu on jäänne ajalta jolloin Arhinmäen aatetoverit halusivat koko kansan tukevan kaikenmaailmn ”kaisakorhosia” joiden materiaalia ei kukaan selväpäinen ostanutvapaaehtoisesti. Itse lopetin aikoinaan c-kasettien oston maksun tultua voimaan, samalla loppui levyjen ja valmiiksiäänitettyjen kasettien osto. Meillä oli veljen kanssa tapana ostaa viikoittain joko LP tai kasetti josta tehtiin käyttökasetti autoon. Systeemi toimi hyvin varkaat eivät saaneet alkuperäisiä, mutta tekijät jamuut asianosaiset saivat omansa.
Hyvä kolumni!
Liitän tähän kommentin, jonka kirjoitin juuri oman kolumnini kommenttiketjuun. Se selventää positiotani.
Petteri Järvinen:
”Hyvitysmaksua ei ole tarkoitettu artistien tuloksi vaan korvaukseksi kopioinnin aiheuttamasta menetyksestä. Tämä on direktiivin periaate, jota Suomenkin on noudatettava.”
J. Ahlroth: ”Tässä olet tietysti oikeassa. Mielestäni tämän vanhanaikaisen järjestelmän tilalle tulisi kehittää joku uudenlainen tukimuoto.”
Petteri Järvinen: ”Jos kopiointi vähenee eikä korvattavaa synny entiseen malliin, sehän tarkoittaa että tekijät saavat entistä enemmän
tuloja myynnistä ja julkisista esitykseistä. Esim. Teoston ja Gramexin perimät korvaukset ovat nousseet joka vuosi. (”Kerätyt korvaukset musiikin käytöstä kasvoivat edellisvuoteen verrattuna yli kahdella miljoonalla eurolla.” – Teoston vuosikertomus 2010).”
J. Ahlroth: ”Korvaukset jakaantuvat hyvin epätasaisesti. Siis pieni joukko tienaa paljon ja iso joukko tienaa vähän. Tälle isolle joukolle uudet striimaukseen perustuvat palvelut eivät tuota vastaavaa tuloa kuin levymyynti on tuottanut. Tässä on se aukko, joka mielestäni tekniikan muutoksen takia tulee vain kasvamaan ja tätä täyttämään pitää saada joku järjestelmä.
Takana on tietysti levy-yhtiöiden kohtuullisen drakoniaaninen sopimuskäytäntö. Poliittista painetta pitäisi asettaa sopimusperusteisiin EU-tasolla. Mutta sen lisäksi esimerkiksi laajakaistamaksuun tai mobiililaitteiden hintoihin sisällytetty ”sisältökorvaus” olisi mielestäni perusteltu. Tiedän, että moni tässä ketjussa on erittäin voimakkaasti eri mieltä.
Lisäisin vielä, että Axa Sorjanen ja Markus Nordenstreng ovat Facebookissa tästä kolumnista käydyssä keskustelussa ansiokkaasti osoittaneet, että hyvitysmaksulla on erittäin tärkeä rooli marginaalisen taiteen tukemisessa.
Ne kommentoijat, jotka täällä kylmästi haluavat alistaa kaiken kulttuurin tekemisen kapitalistisen talouslogiikan alaisuuteen - nauttikaa valtavirtaviihteestänne, sillä kovin paljon muuta teille ei mallinne mukaan jää.
Maailman taloustilanne on sellainen, että on aika turha toivoa lisää rahaa ministeriöltä. ”
Jos sanoisivat sitä rehellisesti veroksi, niin ei oikeastaan herättäisi tunteita niin paljon. Ja sanoisivat suoraan, että haluavat korvauksen edes jotain kautta laittomasti ladatuista elokuvista ja musiikista jne, koska jos ne olisi ostettu laillisesti niin eikö siitä jo mene teostolle korvaus?
Ulkoisten kiintolevyjen ylimääräinen ”verottaminen” on kyllä ehkä naurettavinta. Itselläni on kaksi sellaista ja molemmissa on vain omien valokuvieni ja muiden tärkeiden tiedostojen (ei elokuvien, musiikin jne.) varmuuskopioita.
Ok, ehkä naurettavinta silti on digiboksien ”verottaminen”. Siinä ei vain tunnu olevan mitään logiikkaa.
Toisaalta taas ei haittaa kulttuurin tukeminen tippaakaan. Se vain tapahtuu jotenkin typerin perustein näissä tapauksissa.
Kyllä tuo maksu pitäisi ylettää muihinkin esim. sanomalehtiin, niissähän joku voi julkaista artistin kappaleiden nuotteja tai sanoituksia eikä artisti saa mitään tuolloin?! samoin joku voi puheessaan viitata näihin sanoituksiin eikä silloinkaan artisti saa mitään..
Jos mä kerran maksan siitä kopionnista etukäteen nii tarkottaaks se sit et mä voin warettaa sieluni kyllyydestä ku kerran maksanki siitä jo etukäteen artisteille?
häh? kirjoitti: Jos mä kerran maksan siitä kopionnista etukäteen nii tarkottaaks se sit et mä voin warettaa sieluni kyllyydestä ku kerran maksanki siitä jo etukäteen artisteille?”
Ainoastaan laillisesta lähteestä saa valmistaa muutamia kopioita yksityiseen käyttöön. Tätä on hyvitysmaksu turvaamassa. Piratismi on siitä ihan erillään.
Vastauksena häh?:lle - Hyvitysmaksussa on kyse laillisesta kopioinnista (tv:stä nauhoittaminen, kirjastosta lainaaman levyn kopiointi yksityiskäyttöön), ei piratismista.
Ihmiset jotka haluavat vähentää tai poistaa hyvitysmaksun ovat ajastaan jäljessä eivätkä ymmärrä että tekniikan kehityksen muota myös muiden asioiden on kehityttävä.
Hyvitysmaksuista kerääntyy tällä hetkellä muutamia miljoonia. Laillista kopiointia tapahtuu miljardien edestä. Vaaka ei ole millään mittakaavalla tasapainossa!
Tappouhkauksista päätellen (”Varkaat pitää tappaa.”) hyvitysmaksun intopiukean aggressiivisessa vastustamisessa taitaa olla kyse muustakin kuin vain hyvitysmaksusta, jota on toki hyvä problematisoida monestakin vinkkelistä aikojen ja tekniikkojen muuttuessa.
raksamies: Tuo on aivan totta. Pitäisi olla myös jonkunlainen kiinteä viikottainen maksu teostolle kaikille joilla on suu ja kädet. Eilen hyräilin selkeästi tunnistettavia säveliä Sielun Veljien Säkenöivästä voimasta ja toissapäivänä tapailin kitaralla erästä Tuomari Nurmion kappaletta. Olisin myös saattanut tallentaa ne digiboksilleni ja jaella sitä kavereilleni sitten jälkikäteen.
Kulttuurin on tärkeää: ”Ihmiset jotka haluavat vähentää tai poistaa hyvitysmaksun ovat ajastaan jäljessä eivätkä ymmärrä että tekniikan kehityksen muota myös muiden asioiden on kehityttävä.”
Poistajista en tiedä, mutta jollain tämän päivän mallilla se on korvattava. Nykyinen malli ei ole perusteltu.
Esimerkiksi media/yle-maksuun yhdistettynä musiikkimaksussa kyse olisi alle 1,5 eurosta per vuosi per kansalainen.
Hyvä kirjoitus!
Hiukan voisin pilkuttaa tosin, ALV ei jää ulkomailta ostettaessa ulkomaille, vaan EU:ssa toimivilla verkkokaupoilla yms. on velvollisuus tilittää ALV myyntimaahan kun myyntimäärät ovat merkittäviä, muistaakseni yli 10 000 euroa vuodessa. Saksalaiset yms. verkkokaupat ylittävät tämän määrän helposti ainakin Suomeen. Toki hyvitysmaksua ei tarvitse tullina maksaa uudestaan.
OKM:n omassa selvityksessäkin ehdotetaan jo uusia vaihtoehtoja, tiiviisti tietoa
http://riisto.effi.org/vaihtoehtoja.html
Kiinnostuneille tuolla myös linkki koko Arne Wessbergin selvitykseen.
Miksi siis härkäpäisesti pitäisi nyt puskea vielä viime metreillä läpi maksujen laajennus?
Tikka kirjoitti: ”Ainoastaan laillisesta lähteestä saa valmistaa muutamia kopioita yksityiseen käyttöön. Tätä on hyvitysmaksu turvaamassa. Piratismi on siitä ihan erillään.”
Kuuntelen lähes täysin streaming muodossa (spotify, lastfm, lukuisat nettiradiot, radio) Musiikin suurkuluttajana minun kovalevytilastani ehkä alle 1% sisältää musiikkia, en edes tiedä mitä siellä mahtaa olla - en koskaan niitä kuuntele ja ne voisi pyyhkiä heti pois jos olisi jotain syytä.
Aika on ajanut CD:itten ohi. Jos joku on tarpeeksi nuija että ostaa niitä niin miksi niiden hintaan ei lisätä kyseistä kopiointihyvitysmaksua?
Miksi syyttömät laitetaan maksamaan sellaisesta tarpeettomasta, typerästä ja vanhanaikaisesta touhusta?
Kuten ylivoimaisesti suurin osa kansasta, en käytä digiboksia musiikin kuunteluun. Todella sairasta kerätä monen kympin tekijänoikeuksia ko. laitteen ostajilta.
Täysin kyllästynyt kirjoitti: ”Kuuntelen lähes täysin streaming muodossa (spotify, lastfm, lukuisat nettiradiot, radio) Musiikin suurkuluttajana minun kovalevytilastani ehkä alle 1% sisältää musiikkia, en edes tiedä mitä siellä mahtaa olla - en koskaan niitä kuuntele ja ne voisi pyyhkiä heti pois jos olisi jotain syytä.
Aika on ajanut CD:itten ohi. Jos joku on tarpeeksi nuija että ostaa niitä niin miksi niiden hintaan ei lisätä kyseistä kopiointihyvitysmaksua?”
Tuolla logiikalla varmaan ajattelet, että jos juuri sinä et katso YLEn kanavia niin juuri sinun ei pitäisi joutua maksamaan tv-maksua?
Mikä on aikamoisessa ristiriidassa demokratian kanssa.
Sitäpaitsi oletko ihan varma, ettet sen muutaman euron edestä ole kopioinut musiikkia, nauhoittanut tv:stä ohjelmia, ottanut valokopioita kirjan sivuista.
Aika halpa hinta se on niin hyvän asian turvaamiseksi.
Täällä aikuiset ihmiset kitisevät, kuinka teostomaksu tai hyvitysmaksu on epäreilu. Töissäkäyvää väkeä, rahaa pitäisi olla. Mikä ihmeen piraattipuolueen kokous täällä on? Eikö artisteille muka kuulu korvaus heidän laittomasta kopioinnista? Kallekin tajuaa sentään tekijöitä tukea, ainakin muussa kuin tämän maksun muodossa.
Mitä enemmän ladataan netistä, niin sitä enemmän elokuvat muuttuvat rahantekosuunnalle - eli se on sitten Transformersia, Avatareja (jatko-osat tulossa, että saadaan miljardi(t) taas talteen), Harry Potteria ja jotain Karibian piraatteja loppuelämä. Poikkeuksena juuri nuo
Nokian uusimmalla luurilla viikonlopun aikana kuvatut elokuvat ja Star Wreckit jotka molemmat ovat jopa vielä pökkelömpää settiä kuin nuo edellä mainitsemani.
Myönnän sen verran että maksun nimi on kehno, mutta jostain sitä rahaakin on artisteille tultava.
Mutta että kovalevyt täynnä pelkästään omaa tekstiä tai itse otettuja valokuvia? Höpöhöpö, älkää viitsikö. Ehkä niin onkin joillain kirjailijoilla ja neljällä-viidellä ammattivalokuvaajalla.
Loput koneenkäyttäjät eli aivan valtaosa, 97 prosenttia, lataa ne täyteen aivan jotain muuta ja heiltä kuuluu jotain maksua periäkin. Elokuvia laittomasti ladattuna - vähintään satoja vuosien mittaan, aikuisviihdettä ja ties vaikka mitä netistä 'löydettyä' on itse kullakin kovalevy täynnä. Itsellänikin olisi, jos vielä saisin ostettua kotiin niin ison myllyn, että se jaksaisi pyörittää elokuvia edes kohtuullisella kuvanlaadulla.
Hieman offtopic:
Itselläni on toista tuhatta dvd:tä ja olen sitä 80-luvun vhs-sukupolvea joka nimenomaan haluaa omistaa elokuvat, kerätä niitä hyllyynsä - levyistä vieläpä iso osa opiskeluaikana ostettuja.
Kaikenmaailman roskalaadun pikseliset nettistriimaukset nostattavat karvat pystyyn.
Käytän tallentavaa dvd-soitinta, poltan sen kovalevyltä parhaat dvd-kiekoille ja loput poistan.
Dvd-aihioni olen kiltisti ostanut marketista, 15-17 euroa kymmenen levyn kakku.
Opiskeluaikana kyllä kirpaisi aina välillä, mutta toivottavasti rahat menivät sinne laadun tekijöille, eikä vain Solar Filmsille, Idolstähdille ja iskelmälaulajille.
Offtopic:
Pelkään lähinnä sitä, että tallentava dvd-soittimeni hajoaa, teknokraattivalopäät kun ovat päättäneet, että niitä ei enää valmisteta, siinä vaiheessa luovun pikkuhiljaa televisiosta ja vetäydyn elämään dvd-kokoelmani kanssa. Alan lukea kirjoja, ellei niidenkin elämystä ole pilattu lukulaitteilla.
Ai niin, elokuvia kännykästä - kyllä mobiililaitevouhottajat ovat sekä täysin hulluja että aivan idiootteja.
Sellainenkin hieman ärsyttää, että ainakin Ylellä, kolmosella ja nelosella on copy-once ohjelmaa, eli voit polttaa sen levylle, mutta jos haluat myöhemmin niitä pätkiä kasata samoille levyille, niin eipä onnistukaan. Tällä on tietysti estetty 'kaverille kans' polttaminen, muttä hieman ärsyttää silti.
”Eikö artisteille muka kuulu korvaus heidän laittomasta kopioinnista?”
Tämä ei liity millään tavalla hyvitysmaksuun. Räyhäämiseltäsi puuttuu pohja. Lisäksi nykyinen hyvitysmaksujärjestelmä on artisteille hyvin epäedullinen.
Digivouhotus-vuodatus: ”Mutta että kovalevyt täynnä pelkästään omaa tekstiä tai itse otettuja valokuvia? Höpöhöpö, älkää viitsikö. Ehkä niin onkin joillain kirjailijoilla ja neljällä-viidellä ammattivalokuvaajalla.
Loput koneenkäyttäjät eli aivan valtaosa, 97 prosenttia, lataa ne täyteen aivan jotain muuta ja heiltä kuuluu jotain maksua periäkin. Elokuvia laittomasti ladattuna - vähintään satoja vuosien mittaan, aikuisviihdettä ja ties vaikka mitä netistä 'löydettyä' on itse kullakin kovalevy täynnä. Itsellänikin olisi, jos vielä saisin ostettua kotiin niin ison myllyn, että se jaksaisi pyörittää
elokuvia edes kohtuullisella kuvanlaadulla.”
Ei se vaan mene näin. En pidä itseäni teknologian edelläkävijänä, mutta alla vilpitön selvitys omasta tilanteestani.
Vielä edellisessä läppärissäni oli iTunes täynnä cd:ltä siirtämääni musiikkia. Uuden läppärin hankinta puolitoista vuotta sitten tapahtui aikaan, jolloin siirryin Spotifyn ja viime aikoina Soundcloudin käyttäjäksi - jonkin verran olen harvinaisempaa musiikkia kuunnellut myös YouTubesta. Striimauspalveluja kaikki.
Uuden koneen iTunesissa on tällä hetkellä alle 150 minuuttia musiikkia ja loput duuninauhoituksiani, siis haastatteluja lähinnä. Yhtään elokuvaa ei kummankaan koneeni muistissa ole (paitsi saksalaisen kollegani vaimon ohjaama lyhytelokuva jota en ole vieläkään saanut katsottua). iPadiin tosin olen keväällä kolme kertaa siirtänyt duunikuvioiden yhteydessä saamani screener-dvd:n sisällön ja katsonut elokuvat sitten lentokoneessa näytöltä, kun kiireessä oli pakko toimia näin. (Macbook Airin akku ei oikein kestä leffojen katsomista suoraan dvd:ltä.)
Ulkoisia kovalevyjä omistan kaksi. Toisella on pari vuotta vanha turvakopio tuosta vanhasta läppäristäni. Toinen on Time Capsule eli turvakopio nykyisestä läppäristäni. Kännykällä kuuntelen musiikkia ainoastaan Spotifysta. Sen muisti on täynnä valokuvia.
Musiikkia kuuntelen myös vinyylilevyiltä, niitä on yksi iso Expedit täynnä ja vähän ylikin.
Ai niin, muistitikkuja on vetolaatikossa kohtuullinen läjä. Yhtään en ole tosin itse ostanut. Niillä on jotain elokuvien ja muiden juttujen promomateriaaleja. En tiedä. Yhdessä mainostetaan Unibetin sponsoroimaa Mannerheim-elokuvaa, onkohan pian keräilyharvinaisuus? En tarvitse muistitikkuja, koska jos haluan siirtää tai tallentaa isoja tiedostoja, meilaan ne (itselleni) tai käytän Dropboxia.
En halua osoittaa, että minun ei tarvitsisi maksaa Teosto-maksuja vaan sen, että elän eri maailmassa kuin siinä fantasiassa, jossa hyvitysmaksuista kertyy oikeudenmukaisesti tuloja artisteille.
Tässä, kuten useimmissa asiaa koskevista kirjoituksista, unohtuu kertoa syy miksi järjestelmä on olemassa. Laissa on tehty kuluttajan eduksi poikkeus normaaliin tekijänoikeuskäytäntöön ja annettu laillinen oikeus kopioida yksityiseen käyttöön. Tästä suoritetaan korvaus, joka on varsin pieni verrattuna kopioinnin kokonaisvolyymiin. Vaihtoehto olisi kopiointi. Sitäkö kuluttaja toivoisi? No ei tietenkään.
Se on totta, että järjestelmä voi toimia monella eri tavalla. Tekijänoikeuksien kannalta on oleellista vain se, että hän saa kohtuullisen hyvityksen siitä, että hänen teoksiaan käytetään.
Kiitoksia nopeista vastauksista
Uskotaan, maksut eivät valu artisteille, ainakaan nykysysteemillä ja maksukin (ja sen nimi) on selvästikin täysin väärä. Mutta yritin kömpelösti (muun vuodatuksen ohella) todeta, että jollain tavalla tulisi heillekin sitä rahaa mennä laittomasta kopioinnista. Luulin tämän maksun vastaavan jotenkin siihen. Olkoon uusi maksu sitten vaikka ”laittomien downloadaajien teknologiasakko” ja vallan mielivaltaisin perustein.
Väitän edelleen, että jos artistit eivät sitä rahaansa saa, muilta kuin meiltä fossiilisilta, 70-luvulla syntyneiltä ja vanhemmilta dvd-ostajilta,
niin tulevaisuus on muovisten Transformers-elokuvien.
Vielä yliopistolla aktiivina ollessani tiesin kymmeniä henkilöitä (jokainen tuttuni, pari poikkeusta) joilla tosiaan oli satoja elokuvia koneellaan, joillain tuhansia, ulkoiset kovalevyt mukaanlukien. Ex-kämppikseni laittoi netistä latautumaan kaikki elokuvat joita olin kehunut (myös uudet teatterielokuvat) ja myös tosiaan löysi ja sai ne ladattua. Viikkoa kauempaa kun ei Suomen teatteriensi-illasta mennyt siihen että ne netistä sai. Usein jo viikkoja ennen sitä. Eikös jossain vaiheessa ollut juuri 95-98 prosenttia kaikesta nettiliikenteestä elokuvia ja musiikkia - ja nimenomaan laitonta. Tuskinpa tuo on alle 80 prosentin pudonnut, stream-palveluja tai ei. Hänen mielestään (nuorempaa polvea, eikä todellakaan ollut ainoa) taide kuuluu kaikille, ilmaiseksi, downloadaamalla. Omisti aiemmin kymmenkunta cd:tä (ei tietty enää, nehän ovat old skool kuin c-kasetti) ja nykyään ehkä viisi-kuusi dvd:tä.
Vaikka lataus onkin mahdollista, niin onko tuollainen enää kohtuullista? Ja eikö todella artistien (ja tietysti etupäässä levitys- ja tuotantoyhtiöiden) tulot ole muka pudonneet latailusta johtuen?
Kalle taas tietysti on (etuoikeutetussa) poikkeusasemassa. On lehdistönäytöstä ja festivaalipommia vaikka väsyksiin asti. Ja Helsingin Orioniinkaan ei ole 600 km matkaa.
Tiedän toki, että Kallelta löytyy myös tuhansia dvd:itä, osa useampaan kertaan; tämä blogi kun on ainoa josta kaikki jutut luen.
Pahoittelut taas vuodatuksesta - pidän mahdollisen seuraavan lyhyenä.
Digivouh: ”Mutta yritin kömpelösti (muun vuodatuksen ohella) todeta, että jollain tavalla tulisi heillekin sitä rahaa mennä laittomasta kopioinnista. Luulin tämän maksun vastaavan jotenkin siihen. Olkoon uusi maksu sitten vaikka ”laittomien downloadaajien teknologiasakko” ja vallan mielivaltaisin perustein.”
Ongelma on nimenomaan mielivaltaisuudessa. Se ei voi olla asetuksen lähtökohta, vaikka tarkoitus on hyvä.
Eikä tämän asetuksen virallisena pohjana ole koskaan ollut laiton lataaminen, vaan luvallinen kopiointi. Koska sitä ei enää tapahdu, on asetus joka tapauksessa kirjoitettava aivan
uusiksi.
Tarkoitus on mitä mainioin, nyt vaan toimitaan ihan väärällä tavalla. Ei sellaisia lakeja pidä säätää, joista tiedetään, etteivät ne vastaa tarkoitustaan saati että ovat vielä epäoikeudenmukaisia.
”Väitän edelleen, että jos artistit eivät sitä rahaansa saa, muilta kuin meiltä fossiilisilta, 70-luvulla syntyneiltä ja vanhemmilta dvd-ostajilta, niin tulevaisuus on muovisten Transformers-elokuvien.”
Hyvitysmaksurahat eivät mene nykyiselläänkään elokuvantekijöille, joten en tätäkään pointtia ihan ymmärrä. Tarkoitus siis nimenomaan on, että hyvityksen ohjaamiseen artisteille on keksittävä ihan uudet keinot. Soininvaaran vertaus kumisaappaista, villapaidoista, vammaisista ja syöpälapsista on asian ytimessä.
Olen pienessä mielessäni näköjään vetänyt oikaisevan yhteyden:
ulkoinen kovalevy, dvd-aihio, yms. = laittoman latauksen mahdollistava tila, loppusijoituspaikka.
Ja sen takia lataajien tulisi kovalevyistään ja tikuistaan ja muista maksaa rojalti-penalteja.
Ja sitten olen näköjään möykännyt hieman ohi aiheesta - takavuosinahan oli tapana sanoa, että, jos haluat jatkossakin hyviä kotimaisia elokuvia, niin käy katsomassa niitä siellä teatterissa, eli tue niitä. Olen siirtänyt tämän ajatuksen dvd-levyihin, ostamalla hyviä elokuvia, saat sellaisia joskus lisää, kun taas ostamalla Bruckheimeria.
.. Tämä pitänee edelleenkin paikkaansa, mutta ei suoraan liity tähän.
Öhmm.. menin sekaisin, en löydä omaa pointtiani, mutta,
Kalle:
”Hyvitysmaksurahat eivät mene nykyiselläänkään elokuvantekijöille, joten en tätäkään pointtia ihan ymmärrä.”
Mutta olenko todellakin aivan sekaisin, koska tuolla Arhinmäen blogissa lukee, että:
”Hyvitysmaksu menee tekijöiden toimeentuloon. Yli puolet maksusta on tätä suoraa korvausta.
Se on siis kompensoivaa maksua tekijöille siitä, että heidän teoksiaan kopioidaan yksityiseen käyttöön ja siis jätetään ostamatta.”
Mutta kyllä, ymmärrän nyt tuon kohdan, että laillisen tallennuksen rakenne on niin muuttunut ja että kaikki eivät noita kaikkia tallennusvälineitä, tai mitään niistä, käytä lailliseen kopiointiin, joten heidän ei tulisi myöskään maksaa niistä extraa.
Satsuma: ”Koskaan ennen ei ole harrastettu yhtä paljon laillista kopiointia kovalevyille, puhelimiin ja digibokseihin. ”
En ymmärrä miksi minun pitäisi maksaa hyvitysmaksua musiikintekijöille tilasta, joka on hankittu paisunutta ja maksettua käyttöjärjestelmää, digikameraa ja digivideokameraa varten.
Pystyn muutamassa tunnissa täyttämään 100 gigaa tallennustilaa omilla kuvillani, kun taas musiikin osuus tuosta tilasta on mitätön. Kaiken lisäksi olen maksanut tuosta musiikista jo suoraan summan, joka oikeastaan täysin kohtuuton verrattuna artistin osuuteen siitä.
Hyvitysmaksu on luonteeltaan
kulutusvero, joten vihreät pitävät siitä. Siitä jaetaan rahaa ei-kaupallisesti huonosti kannattavaan taiteeseen, joten vasemmisto kannattaa sitä. Se tukee isoja levykorporaatioita, joten oikeisto tukee sitä. Konservatiivit eivät välitä, koska pitäähän laittomasta kopioinnista rangaista rikollisia. Kuka jää kuluttajan puolelle?
Hyvitysmaksun vastustajat menevät metsään kun kuvittelevat maksujen päätyvän listamuusikoille. Hyvitysmaksuille ylläpidetään esim. Avekin toimintaa. Avek on tukenut paljon marginaaliin jääviä mediataidetuotantoja ja esim. kotimaisia dokumentteja. En laita tähän linkkiä, mutta jokainen voi tarkistaa Avekin toimintakertomuksista mitä rahoilla on saatu aikaiseksi. Avekilla on esim. Digidemo-hanke, joka rahoittaa kokeilevia digikulttuurin projekteja, myös pienyrityksiä.
Hyvitysmaksun osuus joidenkin tuotteiden kohdalla on prosentuaalisesti suuri, mutta pitäisikö siitä luopua kokonaan? Käytännössä
jos esim. Avekille ei kohdistu minkäänlaista vero-subventiota, koko Avekin toiminta jäisi ihan tyhjän päälle ja iso osa marginaalisien taidemuotojen rahoituksesta vaarantuisi. Tätäkö hyvitysmaksun vastustajalobbarit haluavat? Esim. Effi jättilakanoineen. Koko ”keskustelu” on saanut ajat sitten todella absurdeja piirteitä.
Ja mikä ällöttävintä koko keskustelussa, populismi jyrää. Etenkin Vihreät ovat käsittämättömiä takinkääntäjiä. Eipä enää tarvitse äänestää noita selkärangattomia kulttuurinvihaajia. Petteri Järvisen blogitekstejä en ole jaksanut lukea enää aikoihin, Järvisen DOS-kirjat voisi polttaa roviolla.
”Siitä jaetaan rahaa ei-kaupallisesti huonosti kannattavaan taiteeseen, joten vasemmisto kannattaa sitä.”
Väärin. Avek rahoittaa esim. alkuvaiheessa olevia projekteja, joiden olisi muutoin vaikea saada alkurahoitusta. Tätä varmaan kutsutaan myös riskirahoitukseksi. Näiden projektien joukossa on esimerkiksi eräs nimeltä mainitsematon tuorehko kotimainen menestysdokkari, jota tuhannet suomalaiset ovat ylistäneet nettikommenteissaan.
Yksinkertaista? Eipä olekaan, hehee…
Onhan hyvitysmaksu toki järjetön ja epäoikeudenmukainen, mutta miksi valittaa, jos ei kohta edes ole tarvetta omistaa yhtäkään kovalevyä, eikö se maksu ole suhteessa kovalevyn kokoon?
Sen kun vain striimailet musasi Spotifysta, heivaat valokuvasi pilvelle jne. Eli tässä on jo käynyt niin kuin Soininvaara mainitsi, kitkapohjasuksilla hiihdellään.
Toisaalta jos tietokone maksaa reilun tonnin, onko se muutama kymppi väärin peritystä kulttuurin tukemisesta niin kovin kivuliasta avustamista, jos kulttuurin monimuotoisuus on mieleen? Kun moraali on näin korkea, lienee Ylenkin tukeminen yhtä vastenmielistä,
niin mielellään kuin tätä sinällään ihan kannatettavaa jos kohta vanhakantaista pakkosivistyslaitosta periaatteessa tukisikin (siis jos se ei olisi moraalisesti väärin)?
Vai olisiko kyse jossain määrin ahneudesta ja nuukuudesta? Itse olen, kuten moni muukin yli 50-vuotias, ensin omistanut musiikkini vinyylillä, sitten hankkinut osan siitä uudelleen CD:llä tai ostanut sen iTunesista ja nyt maksan siitä kolmannen kerran tavallaan Spotifyn kautta. Ehkä olen tukenut samoja tekijöitä myös hyvitysmaksujen kautta, kuka tietää. Miksi moninkertainen maksu? Laiskuudesta tietty, ja koska ostettavaa on ollut sentään aika rajallinen määrä, ja hyvästä on kannattanut maksaa. Ja koko ajanhan se on tullut minulle kuluttajana suhteellisesti halvemmaksi.
Onhan se tavattoman mukavaa, että nykyään on järjetön määrä musiikkia kuunneltavissa kympin kuukausimaksua vastaan. Ei minulla tosin ole aavistustakaan, miten tuo kymppi kohdentuu juuri niille tekijöille, joiden musiikkia mieleni tekee milloin minkäkin herätteen perusteella kuunnella, mutta samapa tuo, eihän se ole minun murheeni. Kuuntelen paljon vaihtelevammin erilaista musiikkia nyt kuin ennen, ja suunnilleen entisin kustannuksin. Mitään ei kerry hyllyille eikä divariin vietäväksi, mahtavaa kun voi olla moderni ja olla omistamatta juuri mitään. Miten ihmeessä silti vähän ällöttää ja tuntuu siltä että ahnehdin, olen kulutushurmoksessa ja ryöstöviljelen kulttuurista perintöämme…
Ja kohta sama paratiisi elokuvien kohdalla, ei tarvitse enää teattereissa käydä, ei dvd-levyjä tilailla, kaikki maailman elokuvat niin haluan uskoa napautuksen päässä parilla eurolla striimattavaksi iPadiltani isoon AppleTV:seeni, kaunista ja minimalistista. Ja mikä tärkeintä, maksan vain sille jonka tuotteilla ja jonka servereitä kulutan, oikeudenmukaisesti ja laillisesti.
Suklaatehtaan poika: ”Onhan hyvitysmaksu toki järjetön ja epäoikeudenmukainen, mutta miksi valittaa, jos ei kohta edes ole tarvetta omistaa yhtäkään kovalevyä, eikö se maksu ole suhteessa kovalevyn kokoon?”
Kyse ei ole siitä, että maksu olisi liian korkea, vaan että se peritään aivan kummallisista paikoista. Kopiointi kun ei ole enää mikään juttu kulttuurin kuluttamisessa. Maksua pitää alkaa perimään muualta. Nykymalli on likimain sama kuin perittäisiin niistä suksivoiteista veroa syöpälapsille: absurdi.
”Toisaalta jos tietokone maksaa reilun tonnin, onko se muutama kymppi väärin peritystä
kulttuurin tukemisesta niin kovin kivuliasta avustamista, jos kulttuurin monimuotoisuus on mieleen? Kun moraali on näin korkea, lienee Ylenkin tukeminen yhtä vastenmielistä, niin mielellään kuin tätä sinällään ihan kannatettavaa jos kohta vanhakantaista pakkosivistyslaitosta periaatteessa tukisikin (siis jos se ei olisi moraalisesti väärin)?”
Nyt tukeminen ei ole missään suhteessa siihen, kuinka paljon kulttuuria kuluttaa. Jos hyvitysmaksu peritään tallennustilasta, se ei jatkossakaan tule olemaan missään suhteessa itse asiaan. On osa samaa kehitystä, että televisiomaksusta siirrytään eri malliin Ylen rahoittamiseksi: niitä perinteisiä televisioita kun ei enää monilla ole. (Ei muuten minullakaan.)
Kirjoituksen loppuosasta en oikein ymmärtänyt, onko se vilpitön kuvaus tilanteesta, sarkasmia vai jonkinlainen itkuvirsi kulttuurin lopusta. Kauheaahan se monille on, että teknologia kehittyy tai muuttuu, ja monen muukin asia joudutaan samalla järjestelemään uusiksi.
Hyvitysmaksu on täydellisen järjetön järjestelmä ja aidosti haitallinen jäänne kotimaisille yrittäjille. Euro on mahdollistanut vaivattoman kuluttajakaupan yli rajojen maihin joista tämä hyvitysmaksupelleily puuttuu ja asettaa kotimaiset tallennusvälinekauppiaat eriarvoiseen asemaan.
Itse järjestelmä on tolkuton jo siksi, että se a.) nostaa tarpeettomasti tallennusvälineiden hintaa b.) siitä kärsivät ne jotka eivät tallennusvälineitä hyvitysmaksunalaiseen toimintaan käytä c.) järjestelmä on tehoton kuten tekijänoikeusjärjestöjen marinasta voidaan päätellä. Apurahat apurahoina, joko sitten budjetista tai mesenaateilta.
hmmm: ”Hyvitysmaksuille ylläpidetään esim. Avekin toimintaa. Avek on tukenut paljon marginaaliin jääviä mediataidetuotantoja ja esim. kotimaisia dokumentteja”
Kysymyksessähän on tekijänoikeuskorvaus luvallisesta kopioinnista. Miten niitä korvauksia voidaan antaa tuotantoon, jolla ei edes ole vielä tekinjänoikeuksia?
Olen pikkuhiljaa digitoinut vuosien varrella kuvaamiani valo- ja diakuvia, sekä myös itse kuvaamiani videoita. Kuvat olen tallettanut kolmelle ulkoiselle kovalevylle (kahdella paikkakunnalla) ja lukuisille CD- ja DVD-levyille. Kaikista näistä tallennusvälineistä olen joutunut maksamaan hyvitysmaksut, jotka eivät jää aivan mitättömiksi.
Nyt suunnittelen RAID-varmistettuja kovalevyjä kahdelle paikkakunnalle ja hyvitysmaksut alkavat kyrsiä todella. Talletetaanhan tieto RAID-asemassa moneen kertaan, mikä vaatii usempikertaisen tilan, josta taas maksettava lisää hyvitysmaksuja.
Herää kysymys, onko tämä hyvitystä tekijänoikeuksista (omista) vai perusteetonta tulonsiirtoa vai piiloveroa?
KK: ”Kirjoituksen loppuosasta en oikein ymmärtänyt, onko se vilpitön kuvaus tilanteesta, sarkasmia vai jonkinlainen itkuvirsi kulttuurin lopusta.”
Kyllä se oli kaikkea kolmea. Eli sarkastinen mutta vilpitön kuvaus omasta ja ilmeisen monen muunkin tilanteesta, jossa kulttuurin kulutus on mennyt henkilökohtaiseksi teknohiplailusuhteeksi scenessä jossa useimmat kuitenkin jakavat virtuaalisesti samaa sisältöä samoilla laitteilla.En erityisemmin valita mutta en voi olla näkemättä tilanteessa jotain surkuhupaista ja olla ironisoimatta siihen liittyvää sokeaa ja naiivia narsismia. En ole sen ulko-
ja yläpuolella, etkä ole sinäkään.
Koko kommentin pointti oli, että asia on vaikea, ja oikeudenmukaista ratkaisua siihen on vaikea löytää. Mutta ahneitten lasten marinoita parin kympin vääryydestä teratavuluokan kovalevytilan hankinnan yhteydessä (kun sellaisen hinta nyt aivan viimeaikaista poikkeustilannetta lukuun ottamatta on tullut vuosikausia kaiken aikaa rankasti halvemmaksi) on vain rasittavaa kuunnella.
Mutta hyvä on jos keksitään parempi ja oikeudenmukaisempi malli, en vastusta sitäkään.
Suklaatehtaan poika kirjoitti: ”Onhan hyvitysmaksu toki järjetön ja epäoikeudenmukainen, mutta miksi valittaa, jos ei kohta edes ole tarvetta omistaa yhtäkään kovalevyä, eikö se maksu ole suhteessa kovalevyn kokoon?”
Tässä tämä näkyy kulttuuriväen (ja kulttuuriministerin) logiikka: jos ei kopioi musiikkia ja elokuvia niin kovalevytila on tarpeeton.
:-)
Riski-Ana: ”Tässä tämä näkyy kulttuuriväen (ja kulttuuriministerin) logiikka: jos ei kopioi musiikkia ja elokuvia niin kovalevytila on tarpeeton.”
Ei tästä ole kysymys, koko hyvitysmaksun epäkohdat ovat hyvin tiedossa (sitä paitsi tuossahan viitattiin pilveen, jonne moni tallentaa jo omat tuotoksensakin). Niin se on monen muunkin yhteiskunnallisesti merkittäväksi koetun asian suhteen, johon jostain on löydettävä rahoitus. Pitää pyrkiä parhaaseen mahdoliseen ratkaisuun mutta aina siinä jonkun varpaille tallotaan. Sama se on YLEn kanssa, aina joku kokee maksavansa epäoikeudenmukaisesti tai turhaan,
oli rahoitusmalli mikä tahansa.
Kritiikki vanhentunutta hyvitysmaksujärjestelmää kohtaan on varmasti paikallaan mutta kun sen taso tuppaa olemaan vähän samaa luokkaa kuin ikiaikainen valitus siitä että joutuu osallistumaan verotalkoissa kaiken maailman itselleen (ainakin juuri nyt) tarpeettomien asioiden kustantamiseen.
”Kritiikki vanhentunutta hyvitysmaksujärjestelmää kohtaan on varmasti paikallaan mutta kun sen taso tuppaa olemaan vähän samaa luokkaa kuin ikiaikainen valitus siitä että joutuu osallistumaan verotalkoissa kaiken maailman itselleen (ainakin juuri nyt) tarpeettomien asioiden kustantamiseen.”
Sinulta on kyllä jäänyt lukematta suurin osa kritiikistä tai olet tiedostamattasi ohittanut kaiken järkevän kritiikin. Aloita lukemalla vaikka tässä kommentoimasi Kinnusen teksti ja jatka linkattuun Soininvaaran kirjoitukseen.
Kun katsoo vuoden 2010 hyvitysmaksukertymää on ilmeistä, ettei älypuhelimia haluta maksun piiriin siksi, että niillä kopioitaisiin musiikkia vaan siksi, että ne ovat digiboksien tavoin suhteellisen kalliita (ainakin tyhjiin levyihin verrattuna) laitteita. Kunhan pää on saatu auki, puhelimiin voi helposti lisätä 5-20 euron hyvitysmaksun, joka avaa uuden rahahanan hyvitysmaksun sisällä. Nyt digiboksit ovat maksun suurin yksittäinen lähde (viime vuonna lähes 40 % hyvitysmaksukertymästä tuli digiboksien maksuista, vaikka niillä ei kopioida yhtään mitään).
Maksupohjan laajentaminen on puhdasta talouslaskentaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen kopiointikäyttäytymisen tai haitan kanssa.
KK: ”Kyse ei ole siitä, että maksu olisi liian korkea, vaan että se peritään aivan kummallisista paikoista. Kopiointi kun ei ole enää mikään juttu kulttuurin kuluttamisessa.”
Onkohan asiasta mitään kunnon tutkimusta? Sinulla kovalevyt täyttyvät siis vain omista tuotoksistasi. Tarkistin oman tilanteemme ja neljästä teratavun asemasta yhteensä 100 gigaa menee itse kuvatuille valokuville (vuodesta 2002 digitaalisia) ja videoille. Videoitten osuus tulee kyllä voimakkaasti nousemaan tulevaisuudessa mutta nyt tilanne on tämä.
Kolmesta muusta asemasta kahdella on tv:stä tulleitten elokuvien ja sarjojen
tallennuksia 2 teratavua ja kolmannella 250 gigaa. Lisäksi digiboksin 500-gigainen levy on pullollaan maksukanavilta tulleiden ohjelmien (laillisia) tallenteita, monen niistä tallentaisi pysyvästikin, mutta niinhän ei voi tehdä, joten ovat teknisesti ajansiirteitä.
Sen lisäksi striimaan elokuvia CD-ONista, iTunesista, PS3:n Mubista ja sarjoja sun muuta Areenasta, SVT:n Playsta ja BBC:n iPlayerilla sekä monista amerikkalaisista nettisivustoista, jotka näyttävät vastaavalla periaatteella tv-ohjelmiaan netissä, puhuttamakaan YouTubesta. Ja ostan edelleen aika paljon DVD/BD-levyjä.
Ei siis voine sanoa, että olisin visuaalisen kulttuurin kuluttajana jämähtänyt johonkin kopioimisen jurakauteen. En kyllä varsinaisesti kopioi mitään (paitsi tallenteiden varmuuskopioita), mutta tallennan edelleen suhteellisen paljon omille levyille, eikö se ole seurauksiltaan sama asia? (Siis sikäli että olen saanut esim. elokuvan ”ilmaiseksi” samaan tapaan kuin aikoinaan jonkin biisin radiosta C-kasetille nauhoitettuna, tosin paljon parempilaatuisena, enkä siksi aio ostaa elokuvaa/sarjaa levyllä tai vuokrata sitä striimattavaksi.)
Kaikki kovalevyillä oleva tieto on lisäksi varmuuskopioitu toisille levyille, osa niistä vielä raidattuja.
Tämän lisäksi on sitten tietokoneisiin liittyvä ammattikäyttö, jota varten on jotakuinkin 16 teratavua kovalevytilaa, mutta se on asia erikseen.
Jos unohtaa varmuuskopioinnit ja ammattikäytön niin kuinkahan omituinen lintu olen kovalevytilan käyttäjänä, kun viihde- ja harrastekäyttöön omistetusta kovalevytilasta muiden valmistamalle medialle uhrautuu nyt 2.8 teratavua ja itse tuotetulle 100 gigaa? Suhde on siis osapuilleen 3,5 prosenttia. Musiikin suhde (CD:ltä ja vinyyleiltä ripatun ja iTunesista ostetun) on vielä mitättömämpi, 13 gigaa, eli alle puoli promillea.
Kaiken kaikkiaan olen varmasti hölmöksi hyväntekijäksi luokiteltava tapaus, etenkin jos ajattelee kuinka mitätöntä on (etenkin kotimaisen) musiikin vaatima osuus ostetusta kovalevytilasta, mutta enpä ole kokenut itseäni pahemmin riistetyksi, jos en riistäjäksikään. Joskus vuonna yksi ja kaksi 20 megan (kyllä, megan) kovalevy maksoi 3000 markkaa ja polttava CD-asema saman verran. Tänä päivänä saan (edes indeksiä tarkistamatta) vastaavalla rahalla yli 4-teratavuisen aseman (siis 20000-kertaisen määrän tilaa) tai muutamankymmentä polttavaa DVD-asemaa. Vinyylinä tuli joskus nuoruudessa hankittua puolentoista hyllymetrin edestä noin 30 mk kpl maksavia levyjä, CD-levyjä jonkinmoiset rivit myös. Tätä nykyä en fyysisiä äänilevyjä juuri ostele, enkä enää digitaalistakaan musiikkia, vaan striimaan suurimman osan Spotifysta. Fyysisiin levyihin pannulla rahalla (ehkä n. 2000 euroa) voisin striimata noin 15 vuotta (kuunnellen moninkertaisen määrän eri artisitien musiikkia), mutta en tiedä yhtään, minkälainen osuus näistä maksuista menee varsinaisille tekijöille.
Jos jotakuta kotimaista artistia on vuosien varrella kovalevyihin rahaa polttaessa vahingossa tullut tuettua, pitäkoon hyvänään. Vaan arvelenpa että aika paljon rahaa on valunut isojen mediayhtiöiden pösöjen taskuihin, joten hyvä on, jos etsitään onnistuneempi ja kohdennetumpi tukimuoto.
Mutta ei se kovalevy kulttuurin kuluttamisessa tänä päivänä silti mitään eilistä lunta ole.
Nimimerkki1: ”Sinulta on kyllä jäänyt lukematta suurin osa kritiikistä tai olet tiedostamattasi ohittanut kaiken järkevän kritiikin. Aloita lukemalla vaikka tässä kommentoimasi Kinnusen teksti ja jatka linkattuun Soininvaaran kirjoitukseen.”
Olen ne kyllä lukenut, ja niissä esitetty kritiikki on asiallista. Mutta kysymys kuuluu: mitä tilalle? ”Väärin, väärin”, kyllä, mutta useimpien keskustelijoiden lääke tuntuu olevan että romutetaan siitä vain vanha, ja valittamisen motiivina se, että kokee itsensä uusien kulttuurin kulutuskanavien tehokäyttäjänä pahastikin riistetyksi.
Vähän voisi suhteuttaa.
Nykyisenkaltainen malli on niin huono, että suora valtion budjettirahoituskin olisi mielekkäämpi. Minun on turha kirjoittaa moneen kertaan toistettuja ratkaisuja uudestaan, joten tässä vielä yksi kokoava kirjoitus http://www.effi.org/blog/2011-12-12-hyvitysmaksu-Tapani -Tarvainen.html
Niin mutta kuten Soininvaara toteaa, poliittista yksimielisyyttä tai joustoa ei taida löytyä. Niin se on monen muunkin ”järjettömän” poliittisen päätöksen suhteen: tehdään vain se, mikä on mahdollista. Mutta Osmo on oikeassa: 10 miljoonaa on pieni hinta siitä, että tukalassa asemassa olevien pienpuolueitten (kuten vihreitten) asemaa ei mikään piraattipuolue syö. Arhinmäki näyttää valinneen toistaiseksi toisenlaisen strategian, tarkasti näemmä täytyy miettiä kenen joukoissa seisoo ja sitten olla ikään kuin seisomatta missään, ettei vain suututa ketään.
Linkittämäsi kirjoituksen viittaus siihen,
että kovalevytallennukset eivät vähentäisi esim. dvd-levyjen myyntiä, perustuvat käsitykseen, että kaikki tv-ohjelmat tallennettaisiin vain digiboksin kovalevylle. Lisäksi Soininvaarakin (muka) kuvittelee, että tietokoneiden yhteyteen liitetyille isoille kovalevyille tallennetaan vain omia valokuvia ja videoita. Ei puhettakaan siitä, että niille tallennettaisiin paitsi laillisia tv-ohjelmia, myös laittomia torrent-latauksia.
En tiedä kuinka paljon laittomat musiikki- ja videolataukset suomalaisten tekijöiden palkkioita lopulta syövät, mutta niiden kompensoimisestahan hyvitysmaksussa ei virallisesti ole kysekään. Huonon päätöksen sitkeän säilymisen pohjalla tuntuu kuitenkin olevan ajatus, että kun kopioivat kumminkin laittomasti (vaikka sitten vain ulkomaista) niin rokotetaan nyt vähän ja käytetään hyvään tarkoitukseen. Harmittaahan se, jos on lainkuuliainen kansalainen ja joutuu maksamaan turhasta ja leimautuu varkaaksi.
Mutta se valitus on vähän samaa kuin valitus siitä että myymälävarkaat kasvattavat tavaran hintaa, minkäs teet. Tästä haittaverosta osan maksavat sentään myös (useimmat) varkaat. Jos tämän kohtuuttoman taakan poistamiseen ja sen jyvittämiseen jokaiselle eläkeläismummollekin tarvitaan poliittista tahtoa niin tiedät nyt kenelle annat äänesi. Jaa niin mutta kun sillä eläkeläismummollakin on vielä ääni, niin paras pitäytyä kyllä sittenkin siinä piraattipuolueessa.
Suklaatehtaan poika kirjoitti: ”Mutta se valitus on vähän samaa kuin valitus siitä että myymälävarkaat kasvattavat tavaran hintaa, minkäs teet. Tästä haittaverosta osan maksavat sentään myös (useimmat) varkaat.”
Laitonta tai laillista kopiointia ei voida mitenkään verrata myymälävarkauteen. Jos kaikki kopiointi lopetettaisiin niin siitä ei seuraisi juuri mitään. Dokumentteja ja lyhytfilmejä ei menisi kaupaksi sen enempää.
Musiikkiväki valittaa että levyjen myynti polkee paikallaan tai laskee johtuen kopioinnista. Tämähän on puppua. Samalla tavalla kopioitiin c-kasetille -70 luvulla.
Levyjen ja elokuvien myynti on suhteessa heikentynyt johtuen siitä että ilmaisia kanavia on jo niin paljon kaikkien ulottuvilla että rahat pannaan mieluummin johonkin muuhun. Toinen tekijä on pelit, jotka ovat ottaneet musiikin sijan monen nuoren sydämessä (ja kukkarossa).
Keppo kirjoitti: ”Levyjen ja elokuvien myynti on suhteessa heikentynyt johtuen siitä että ilmaisia kanavia on jo niin paljon kaikkien ulottuvilla että rahat pannaan mieluummin johonkin muuhun. Toinen tekijä on pelit, jotka ovat ottaneet musiikin sijan monen nuoren sydämessä (ja kukkarossa).”
Aivan oikein. Nuorten harrastuksena musiikilla onkin huomattavasti pienempi rooli kuin esim. -70 ja -80 luvuilla.
Huomiosta kilpailee tänä päivänä suuri joukko uusia asioita, kuten mainitut tietokonepelit. Harrastusmahdollisuudet ovat myös lisääntyneet paljon, on tullut irkkaaminen ja kaikenlainen
muu chattailu, mesettäminen, keinotodellisuus kuten happohotelli, second life, Sim, blogit, Facebook, Youtube, vaikka mitä. Televisiossakin on useita kanavia, tallentavasta digiboksista ja netistä saa ilmaisia filmejä valtavan määrän minä hetkenä hyvänsä.
Tämän lisäksi olemme kokeneet suorastaan räjähdysmäisen ilmaisen musiikin tarjonnan kasvun. Ei ole kumma että levy-yhtiöiden tulot ovat hyytyneet.
Tosiasioita ei kuitenkaan tunnusteta vaan laskevien tulojen syy on vieritetty kopioijien niskaan. Lobbarit vievät hyväätarkoittavia viranomais-idiootteja kuin laskiämpäreitä ja kansalaisia ahdistellaan järjenvastaisilla teostomaksuilla (teostomaksut puhelimille!) ja aivan käsittämättömän suurilla suorastaan fasistisilla rangaistuksilla.
Ko maksu, rikosluontoisena, ei kuulu millekään vuosikymmenelle. En käsitä edelleenkään miksi yhteiskunnan pitäisi turvata yhden alan ammatissaan epäonnistuneiden toimeentulo vailla minkäänlaista heidän omaa panostaan.
Kaikille samalla tavalla tai ei kenellekkään.
Tämä keskustelu on jo tavallaan vanha, koska hyvitysmaksun laajennus ei sitten mennyt läpi, mutta jatketaan vielä.
Itse olen tuon hyvitysmaksun mieltänyt näin: Ellei hyvitysmaksujärjestelmää olisi käytössä, kaikki kopiointi voisi olla laitonta. Hyvitysmaksu on nykymuodossaan hinta kopiointikiellon lievennyksestä. Maksuhan on käytössä myös useimmissa EU-maissa, se ei ole suomalainen keksintö.
Maksu on monille epäreilu, mutta olisiko suoraan budjetista maksettava juuri reilumpi? Tämä kohdentuu edes jossain määrin sinne missä kopiontia tapahtuu. Budjettimaksua kannatan kyllä itse, mutta epäilen onko siihenkään rahkeita näinä aikoina.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Seuraa tätä blogia Facebookissa
Hetkinen tilausta käsitellään.
Totanoin kirjoitti:
”Alasta” olisi hyvä analyyttisyyden vuoksi erottaa seuraavat alat, jotka ovat tosiaan eri bisneksiä:
1) kuluttajaelektroniikkabisnes, johon kännykät, telkkarit ja muu lähitulevaisuuden elektroniikkajäte kuuluu
2) jakelubisnes
3) ”luova alkutuotanto”
En ole vielä nähnyt missään sellaista käppyrää tai taulukkoa, jossa esitettäisiin purevaa dataa siitä, miten näiden eri toimialojen liikevaihdot ovat kehittyneet esim. vuosina 1990-2010.
Mikäli kapitalismi on toiminut lakiensa mukaisesti, luulen, että kuluttajaelektroniikkabisnes ja jakelubisnes ovat kasvaneet, mutta alkutuotanto eli musiikin tai elokuvien tekeminen on pysynyt enintään lähtökuopissa inflaation syödessä osan liksoista.