Helsingin Hesperiankadulla sijaitsevan Arkadia International Bookshopin pyöreän pöydän ympärille on kokoontunut pieni joukko kirjallista väkeä. Tarkoitus on juhlistaa kirjallisuudentutkija Teemu Ikosen uuden teoksen syntyä.
Kirjan nimi on yhtä aikaa tyhjentävä ja arvoituksellinen: 1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia ja Don Quijoten perilliset.
Asetelma on otollinen, sillä vaikka sana ensyklopedia tuo mieleen laajan kokonaisesityksen jostain tietystä aiheesta, sillä tarkoitetaan myös piirissä oppimista.
Ikonen kertoo olleensa aina viehättynyt sekä kirjallisista antologioista että kirjallisuushistorioista. Ne eivät silti yksin tyydytä. Edellisistä puuttuvat avartavat kommentaarit, jälkimmäisistä historiaa valaisevat tekstinäytteet.
Ikosen ratkaisu on tarkastella 1700-luvun kirjallisuutta ensyklopedian muodossa. Periaatteessa tieteellisen tarkka esitystapa antaa vapauksia, joita perinteisellä tutkimuksella ei ole. Tiedemiehen nöyryys ja taiteilijan röyhkeys kohtaavat.
”Tahallista” komiikkaa synnyttää jo ensyklopedian aakkosjärjestykseen perustuva rakenne. Erilaiset, toisiinsa kuulumattomat ainekset törmäävät luovasti toisiinsa ja avaavat uusia näköaloja.
Kirjallisuudentutkijaa 1700-luvussa kiinnostaa erityisesti se, että oma aikakautemme on selvästi sen perillinen. Monet nykyiset itsestäänselvyydet ovat tuon ajan perua.
Mutta moni asia voisi olla myös toisin, Ikonen muistuttaa. Esimerkkinä vaikkapa jälleen kyseenalaistetut käsitykset originaalisuudesta, kirjailijuudesta ja tekijyydestä.
Samaan viittaa myös teoksen nimen merkityksellinen loppuosa. Cervantesin suuri romaani - historian ensimmäinen sellainen - opetti kyseenalaistamaan kertojan ja hänen luotettavuutensa, milloin minkäkinlaisen esityksen tekijänä.
Joko olet tilannut Suomen Kuvalehden uutiskirjeen?
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Pääasia tässä ei ole romaanin tekijyys, vaan kertojan luotettavuus. Tutkimuksen jäljille pääsee mm. tarjoamistani linkeistä.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden sekä Parnasson avustaja.
Lue kaikki kirjoittajan jutut
Hetkinen tilausta käsitellään.
t@@vi kirjoitti:
” Cervantesin suuri romaani opetti kyseenalaistamaan kertojan ja hänen luotettavuutensa, milloin minkäkinlaisen esityksen tekijänä.”
Onko Cervantesin tai hänen luotettavuutensa kyseisen esityksen tekijänä riitautettu?
Vaikuttaa kiinnostavalta. Missähän uutuutta voisi lehteillä?