Muistattehan Paasikiven-Kekkosen -linjan? Tuon mainion termin, joka kuvasi oivallisesti meidän ulkopolitiikkamme ja naapurisuhteidemme vakaan järkkymätöntä linjaa toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa.
Entinen ulkoasianneuvos ja nuorena miehenä J.K. Paasikiveä muistelmien teossa auttanut Henrik Impola ampuu tänään ilmestyvässä kesäkuun Kanavan numerossa upoksiin koko termin. Paasikiven toimintatavat ja suhtautuminen idänsuhteiden hoitoon olivat hyvin erilaisia kuin hänen seuraajallaan. Ei ollut mitään Paasikiven-Kekkosen -linjaa, vaikka siihen kokonaiset sukupolvet koululuokissa opetettiinkin.
Tällaisia käsitekaappauksia riittää. Suomen ja Neuvostoliiton suhteet olivat niille erityisen hyvää maaperää. Sellaiset sanat kuten ystävyys ja luottamus tarkoittivat tässä yhteydessä jotain aivan muuta kuin sanakirjamerkitys olisi antanut ymmärtää.
Edistys liitettiin 1970-luvulla samaan käsitekaappausten sarjaan. Edistys oli sitä, mitä edistyksellisiksi itsensä nimenneet vasemmistolaiset tekivät - oli se sitten edistystä tai ei.
Tuo kaappaus elää tässä ajassa suvaitsevaisuuden käsitteen alla. Suvaitsevaisuus on sitä, mitä suvaitsevaisiksi itsensä määritelleet tekevät, mikä ei aina ole erityisen suvaitsevaista. Vastaavasti maahanmuuttokritiikki on kaapattu tarkoittamaan sitä, ettei pidä ulkomaalaisista. Eikä unohdeta vastuullisuutta, millä kaapattuna tarkoitetaan kokoomuksen harjoittamaa politiikkaa myös siltä osin, kuin kyse on valtapolitiikasta tai oman taustavoimien etujen tyydyttämisestä.
Kaappareiden nykyinen etujoukko työskentelee kuitenkin hallinnossa ja yritysmaailmassa. Kun konsultti tai pomo kertoo, että ”haasteet taklataan ja homma viedään maaliin” tiedetään, että ollaan enemmän tai vähemmän vaikeuksissa. Ja että puheenvuoroa ei kannata yrittää selvittää Nykysuomen sanakirjan avulla.
Joskus kaappaus epäonnistuu pahemman kerran. Pääministeri Harri Holkerin ja hänen valtiovarainministerinsä Erkki Liikasen uraauurtava sinipunahallitus lupasi aikanaan toteuttaa ”hallitun rakennemuutoksen”. Sen seurauksena Suomi siirtyisi lopullisesti vauraaseen jälkiagraariseen onnelaan, jossa me Pohjolan japanilaiset voisimme nauttia kevyestä verotuksesta ja korkeasta työllisyydestä.
Vaan toisin kävi, kun 1990-luvun lamaan päättynyt rakennemuutos oli kaikkea muuta kuin hallittu, työttömyys räjähti käsiin ja verotuksenkin kevenemisen kanssa oli vähän niin ja näin. Samalla koko termi saastui käyttökelvottomaksi.
Sitä ei voi enää käyttää, jos tarkoituksena olisi viestittää, että yritetään saada aikaan jotain myönteistä. Voi vain kuvitella niitä konsultteja, yritysvalmentajia ja sparraajia, jotka ovat tästä pahoillaan. Olisihan hallitussa rakennemuutoksessa kaikki hyvän käsitekaappauksen elementit.
Nyt on aika puhua Eurooppalaisesta yhteisvastuusta ja Suomen edusta. Maksamme muiden tekemiä kupruja. Hallitus on tekemässä omaa liturgiaansa siitä miksi olemme mukana. Kuinka kalliiksi tämä on tulossa? Eteläeurooppa ja Ranska ovat ottaneet politiikan aseekseen maksattaakseen omat virheensä Pohjois-Euroopan euromailla. Tämä pitää nyt uskaltaa sanoa, jopa hallituksessa vaikka menettäisi valtansa.Kekkonen hoiteli kauppasuhteita ja sai työpaikkoja samalla kun miellytti CCCP:tä. Nyt meitä vain lypsetään emmekä saa vastapalkkiona mitään muuta kuin olla mukana porukassa joka maksaa.Holkerin hallituksen jäljet korjasi Aho, mutta hänen palkkansa poliittisesti oli vallan menetys.
Tuota Paasikiven-Kekkosen linjaa kuvasi parhaiten Kari Suomalaisen luonnehdinta: lyhyt ja kiemura, kuten sian saparo. Hän ei kai kehdannut verata juttua kahden sian saparoihin. Totuus nyt oli, että molemmat presidentit olivat opportunisteja, jotka yleensä kiirehtivät hyväksymään ja kannattamaan kaikkea, mikä oli hyväksi mm. omalle poliittiselle uralle. Saksalaista kuningasta kannatettiin, kun Saksa oli jo hävinnyt sotansa. Ja Kekkonen talousideoi Kostamuksen, kun NL halusi sotilaallisista syistä pääsyn pohjoiselle rataverkolle. Molempien ”oikeudet” olivat siinä, että nöyristelyt tuottivat myös kansallista etua. He myös korruptoivat systeemin. Mutta termien korjaukset ja historian kirjoitus on nyt muiden tehtävä. Sen tekemättäjättämisestä ei voi syyttää kuolleita.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Hakki kirjoitti:
Meillä oli ensin vastuullinen linja nimeltään Paasikiven linja. Sen jälkeen tuli Kekkosen linja, joka rakentui oman ja puolueen valta-aseman pönkittämiseen. Kekkonen kaappasi Paasikiven linja ja samalla Paasikiven linjalta meni pohja.
Se tuli meille henkisesti erittäin kalliiksi. Sen henkisen hinnan krapulasta kärsimme edelleen, mm. Orwell - maisten käsitekaappauksien muodossa. Mutta suurin tuho aiheutui poliittiselle järjestelmällemme, parlamentaariselle demokratialle.
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/05/timo-kallist a-mikko-sauliin-and-beyond.html