Aija Viita: Korvattaisiinko taideaineet eheyttämisellä?

Profiilikuva
koulu
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Peruskoulun tuntijakoryhmän puheenjohtaja Timo Lankinen on korostanut uuden tuntijakoesityksen oppiaineita eheyttävää merkitystä, sen pyrkimystä ilmiökeskeisyyteen (A-talk 9.9.).

Ilmiöpohjainen opetus ei ole mikään uusi pedagoginen oivallus Suomessa. Laajoja, oppiaineiden rajoja ylittäviä oppikokonaisuuksia toteutetaan peruskoulussa tämän tästä. Yleisiä ovat esimerkiksi erilaiset teemapäivät, jossa kouluyhteisö yhdessä perehtyy monipuolisesti vaikkapa ympäristöasioihin ja kestävään kehitykseen.

Nykyisessä peruskoulun opetussuunnitelmassa jopa suorastaan yllytetään ilmiökeskeisyyteen sinne kirjattujen aihekokonaisuuksien muodossa. Integrointi voi nykykoulussa tapahtua vapaasti ristiin rastiin eri oppiaineiden välillä, kun taas uusi tuntijako näyttäisi sen sijaan sitovan yhteistyön vain oppiainekokonaisuuksien sisälle.

Ilmiöpohjaisen opiskelun perimmäinen filosofia on, että oppija omaksuu ja syventää uutta tietoa lähtökohtanaan kokonaisvaltaiset, todelliset maailman ilmiöt. Eli sen sijaan, että istuttaisiin luokassa tutkimassa kirjoista syksyn merkkejä, lähdetäänkin ulos luontoon katsomaan itse. Omat aistihavainnot, tulkinta, merkitysten muodostaminen ja toiminta tukevat opetettavien asioiden ymmärtämistä.

Oppimisprosessissa sovelletaan kaikkea tätä uutta välittömästi oppimistilanteessa – eli tehdään itse käsin, kirjoitetaan, mitataan ja lasketaan, kokeillaan ja luodaan. Oppiminen muuttuu ilmiökeskeisessä opetuksessa selvästi mielekkäämmäksi kuin perinteisessä.

Ilmiökeskeisyys näin ymmärrettynä voi hyvin toteutua jo yksittäisen oppitunnin aikana oppiaineessa kuin oppiaineessa. Erityisesti taito- ja taideopetuksessa on tämänkaltainen toiminnallinen tapa työskennellä hyvin luontevaa, sen ominaisluonnetta.

Ihmettelenkin kovasti, miksi tulevaisuuden koulusta halutaan vähentää juuri näitä käytännönläheisiä, eri aisteja ja käden taitoja harjoittavia oppiaineita. Teemapäivinä olisi kouluyhteisölle suuri menetys, jos joukosta puuttuisi tämä aineryhmä. Väitän, että ilmiökeskeisen oppimisen pedagoginen hyöty jäisi kouluissa puutteelliseksi ilman taito- ja taideaineita.

Yläkoulussa ollaan pian ilman musiikin, kuvataiteen ja käsityön opettajaa, jos tuntijako toteutetaan ehdotuksen mukaisesti. Koulujen ei ole enää mahdollista palkata aineenopettajia tätä työtä tekemään, jos kaikille yhteinen opetus ja vuosittain vaihtuvat valinnaistuntien määrät pienenevät näin ratkaisevasti. Ja ilman asiantuntevaa opetusta ei ilmiökeskeisyydestä todellakaan voida puhua.

Siitä sitten kärsisivät oppilaat – ja myös tämä Lankisen mainostama ilmiökeskeinen oppiminen.

Aija Viita

Kirjoittaja on kuvataideopettaja.

Muualla netissä

YLE:n A-talk 9.9.2010