Blogi ei liene paras foorumi filosofisten peruskysymysten pohtimiseen, mutta keskustelu kasvisruuasta Helsingin kouluissa saa minut kiipeämään saippualaatikon päälle.
Tavasin eilen John Locken kirjoitusta Two Treatises of Government (1689). Teos on eräs liberalismin historian tärkeimmistä virstanpylväistä. Olen palannut teokseen satunnaisesti jo vuosia; käytän sitä selvittämään opiskelijoilleni Yhdysvaltain vallankumouksen ideologista taustaa ja oikeutusta.
Locke uskoi, että valtion ja yksilön suhde perustuu sosiaaliseen sopimukseen. Valtion tehtävä on puolustaa yksilön elämää, vapautta, ja omaisuutta (life, liberty, and property). Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa Thomas Jefferson sorkki hieman Locken lausuntoa, ja vaati valtion suojelevan elämää, vapautta, ja onnen tavoittelua (life, liberty, and the pursuit of happiness). Ellei valtio tähän kykene, ihmisillä on oikeus vallankumoukseen, Locke sanoi.
Länsimainen liberalismi ja demokratia ovat osoittautuneet melko hyviksi elämän ja omaisuuden puolustajiksi, mutta miten on vapauden laita? Missä on kattava, periaatteellinen keskustelu yksilönvapauden tilasta länsimaisessa yhteiskunnassa?
Oikeisto ja vasemmisto ovat, niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin, huolestuttavan yksimielisiä kyvystään päättää mikä on kansalaisille parasta. Helsingin kaupungin päätös tuoda pakollinen kasviruokapäivä kouluihin on vain pisara siinä meressä sääntöjä, joka hiljalleen on rajoittamassa yksilön oikeutta valita riskirajansa, elämäntapansa, ihmissuhteensa, vapautensa oman ruumiinsa suhteen, ruokavalionsa ja harrastuksensa.
Kukaan ei kiistä kasvisravinnon tervellisyyttä ja herkullisuutta. Luovuin itsekin paaston ajaksi lihasta ja alkoholista, eikä pihviä ole toistaiseksi edes tullut ikävä. Silti, ymmärtääkseni Helsingin kouluissa oli jo aikaisemmin tarjolla kasvisvaihtoehto. Miksi koululaisten vaihtoehto, heidän oikeutensa valita, vietiin pois?
Reformistit ovat saaneet aikaan paljon hyvää. Lockesta orjuuden vastustajiin sekä naisten ja vähemmistöjen oikeuksien puolustajiin saakka, reformistit ovat puolustaneet ja edistäneet vapauden ja tasa-arvon periaatetta.
Ymmärrän jalot aikomukset, mutta halu pakottaa koululaiset syömään kasvisruokaa ei ole reformia. Se on yksilön oikeuksien kaventamista. Pohjimmiltaan päätös on jopa humanismin ja liberalismin periaatteiden vastainen.
Meidän olisi hyvä käydä läpi perusteellinen, kiihkoton, ja tasapuolinen keskustelu yksilönvapauden merkityksestä modernissa yhteiskunnassa. Muuten vapautemme ja individualismimme kärsii lopulta kuoleman tuhannen haavan kautta.
Liian moni itsensä reformistiksi luonnehtiva politiikko ja aktivisti uskoo oman etiikkansa ylivoimaisuuteen liki totalitäärisellä varmuudella. Mikäli blogien Osku Pajamäki -siteeraukset ovat oikeassa, keskustelu yksilönvapaudesta on jo pahasti myöhässä.
Jossain vaiheessa ”hyville aikomuksille” olisi tehtävä loppu ennen kuin kivetys johtaa helvettiin saakka.
Soundtrack: Funkadelic, Free Your Mind and Your Ass Will Follow.
Joko olet tilannut Suomen Kuvalehden uutiskirjeen?
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Kyllapa oli laiska kirjoitus!
Elainten henki on kylla monin verroin tarkeampi asia kuin itse kunkin teoreettinen 'vapaus' valita, mita syo. Elainten henkea tulisi lain kirjaimenkin puolustaa.
Oli miten oli, se ei ole samantekeva asia, josta voidaan yksilonvapauden nojalla luistaa. Kyseessa on elaimen henki ja elama.
Ja joka tapauksessahan kouluruokana on kunakin paivana jotakin yhta ruokaa, josta pitaa taikka ei. Ei ole niin, etta vapaus jotenkin tuosta kaventuisi.
Itse kavin koulua aikana, jolloin kasvisruokaa ei ollut lainkaan, lukuunottamatta puuroa ja pinaattikeittoa. Ne olivat
muidenkin mielesta hyvia ruokia.
Mina toteutin yksilonvapauttani ryhtymalla kasvissyojaksi aikana, jolloin se oli harvinaista. Se on edelleen mielestani erinomainen asia. Suosittelen nuorille varauksetta, keinona parantaa maailmaa ja tehda jokin oma hieno yksilollinen valinta, joka pitaa. (Proteiinien saannista on huolehdittava: joko linsseja, papuja, herneita, juustoa, sienia tai soijatuotteita joka aterialla)
Alas surkeat marisijat jotka kayvat kalliiksi yhteiskunnalle kolesteroliarvoineen, hyva yksilolliset kasvissyojat jotka huolehtivat terveydestaan!
Kasvissyonti alentaa merkittavaasti hiilidioksidin tuottoa. Luopumalla lihansyonnista ihmiset voivat vaikuttaa seka elainten tilanteeseen, etta hidastaa tuntuvasti kasvihuoneilmiota. Eikos kannattaisi kantaa osa vastuusta ja tulla mukaan asiaan talkoohengessa, eika levittaa tuollaista itsekasta tekstia? Itsekkyys ja vapaus kun eivat ole ollenkaan sama asia. Vapaus on mm vapaus puolustaa heikompia, eika taman pitaisi olla vapaehtoista vaan oikeudentunnon sanelemaa.
Kiitos etukateen, jos pohditte asiaa uudelleen.
Kohukeskusteluissa vaikuttaisi melkein siltä, kuin liha, kana ja kala poistettaisiin kokonaan pysyvästi koululaisten ruokavaliosta…? Suomalaisissa kouluissa on syöty terveellistä kasvisruokaa vuosikausia ja monipuolista terveellistä ruokaa suositellaan myös aikuisille. Miksi niin kauhea kohu ja nirsoilu siitä, että lasten ruokatottumukset muuttuvat vähän terveellisemmiksi ja monipuolisemmiksi?
Koulu on yhteiskunnallinen instituutio. Sen yhteydessä puhetta yksilönvapauden rajoittamisesta on syytä pohtia muistaen, että jo oppivelvollisuus kaventaa yksilön vapautta olla osallistumatta opetukseen. Ellei oppilas käy koulua, vanhempien on pakko järjestää lapsensa opetus muutoin.
Koulut noudattavat lisäksi opetussuunnitelmia. Kaventaako tämä oppilaan yksilönvapautta? Jos haluaisi valita veistoa, mutta täytyykin opiskella yhteiskuntaoppia, onko oppilaan vapautta loukattu?
Koulun ruokala on muutoinkin kiintoisa laboratorio keskustelulle yksilönvapauksista: päivinä, joina lihaa on tarjolla,
on vain yhtä liharuokaa. Mitä jos ei satu pitämää kanasta? Onko yksilönvapautta loukattu, jos kanan ohella ei ole possua tarjolla?
Jos viedään keskustelu koulun ulkopuolelle, mitä kaikkea muuta yksilöllä on vapaus valita siten, että yhteisön on suotava se hänelle? Jos haluan kotini eteen leveämmän tien, onko yksilönvapauttani loukattu, ellei kaupunki suostu sitä kustantamaan?
Sorrettiinko koululaisia 1980-luvulle asti, kun kouluissa ei ollut joka päivä lihaa tarjolla? Sorretaanko kehitysmaiden asukkaita, kun emme ole valmiita ottamaan heitä kaikkia suomalaisen sosiaaliturvan piiriin?
Kolumnissa edustettu libertaari näkemys valinnanvapaudesta avaa lähes äärettömän vaatimuslistan niille, jotka peräävät erilaisia asioita yksilönvapauksien nimissä.
Filosofinen keskustelu yksilönvapauksista on mitä tervetulleinta, mutta liberalismin - toisin kuin libertarismin - perinteeseen kuuluu myös sen tosiasian tunnustaminen, että elämme maailmassa, jossa todellisuus asettaa monille valintatilanteille myös rajoituksia.
Onko kouluruokailulla tekemistä oppilaiden valinnanvapauden kanssa? Pääosin ei, kuten edellä todettiin. Oppilailla ei koulussa ole juurikaan mahdollisuutta päättää mitä syövät, sillä päivittäisiä vaihtoehtoja on oppilaitoksesta riippuen yksi tai kaksi.
Jos asiaa katsoo hieman kauempaa, voi kysyä, kuinka paljon oppilaat voivat vaikuttaa koulun ruokalistaan pidemmällä aikavälillä. Eivät juurikaan. Toki kouluruokien tuottajat tekevät seurantaa eri ruokalajien menekistä ja asiakastyytyväisyyskyselyitäkin jonkin verran tehdään, mutta varsinaisista suorista vaikutusmahdollisuuksista en ole kuullut.
Kasvisruoan suhteen valinnan mahdollisuus on annettu kaiketi siksi, että kysymys on nuorille tärkeästä ideologisesta valinnasta (joka ei ole ollut ristiriidassa koulun kasvatustavoitteiden kanssa). Yhteiskunnan eettinen ilmapiiri on kuitenkin muuttunut siihen suuntaan, että liharuoan suhteen valinnan vapautta halutaan vähentää. Itse näen keskustelun siinä valossa, että liharuokaa pidetään nykyään vaihtoehtona, joka on kokonaan tai ainakin osittain ristiriidassa koulun kasvatustavoitteiden kanssa. On silloin luonnollista, että koulu puuttuu asiaan.
Onko se sitten oppilaiden valinnanvapauden rajoittamista? Onko oppilaiden valinnanvapauden rajoittamista se, että ruokalistalta on rajattu pois myös muita epäsopivina pidettyjä ruoka-aineksia, kuten makeiset ja epäterveelliset leivokset? Kyllä ja ei. Riippuu millaisena pidetään sopivaa valinnanvapautta kouluruokailussa. Onko oppilailla oikeus päättää koulun kasvatustavoitteista? Jos ei, pitäisikö olla? Missä määrin?
Oli miten oli, paljon suurempi ongelma oppilaiden vapauden suhteen on joka tapauksessa se, että oppilaat eivät voi itse vaikuttaa koulun ruokalistaan tai olla mukana näissä kasvisruoka vs. liharuokakeskusteluissa. Oppilaat eivät saa edes tietoa siitä, mistä kouluruokailun raaka-aineet ovat peräisin. Miten he edes voisivat tehdä valintoja?
Ja vielä toinen ”oli miten oli”: oppilaiden oikeuksista tässä keskustelussa ei ole ollut kysymys alkujaankaan. On puhuttu joko aikuisten henkilökohtaisista mieltymyksistä tai kestävästä kehityksestä. Oppilaiden oikeudet ovat tärkeä asia, mutta josko niitä käytettäisiin oppilaiden - ei aikuisten - oikeuksien ajamiseen.
Ei koululaisten pidäkään voida vaikuttaa ruokalistaan.Nappuloilla ei tuo ravintotietous ole parhaasta päästä,kun se ei ole suurimmalla osalla aikuisistakaan.
Kiitos erinomaisista kommenteista! Koululaitos on, perusluonteeltaan, jossain määrin autoritäärinen laitos, eikä sen voi odottaa tarjoavan loputonta vaihtoehtojen litaniaa, oli kyse sitten ruokalistasta tai opetusohjelmasta. Silti, jos koululaitos luopuu lihavaihtoehdosta kasvisruokapäivinä, kyse on vaihtoehtojen eliminoimisesta ja tietyn eettisen ja/tai ravinnollisen maailmankatsomuksen puskemisesta koululaisille.
Kommenttini kasvisravinnosta on keppihevonen toiveelleni laajemmasta keskustelusta yksilönoikeuksien puolesta. En ole libertaari enkä usko rajoittamattomaan yksilönvapauteen, mutta
olen huolissani, että keskustelu yksilönvapaudesta on rajoittunut ja ohitettu liki moraalisesti kyseenalaisena aiheena. Huoli yksilönvapaudesta nähdään usein pelkkänä reaktionäärisenä lihansyöjäheteroiden vastahankaisuutena jalostuvaa etiikkaa ja modernismia kohtaan.
Pitäisikö yhteiskunnan ja auktoriteettien kyvylle määritellä mikä on kansalaiselle oikein, terveellistä, eettisesti kantavaa ja hyvää asettaa rajoja? Jos, niin minne rajat olisi vedettävä? Onko aiheesta syytä keskustella? Voimmeko määritellä modernin humanismin johdonmukaisesti sekä tarkastaa josko termillä on edelleen painoarvoa, vai onko siitä tullut pelkkä kaunosana koristelemaan keskenään ristiriitaisia arvoja?
Kiesiläisen on hyvä muistaa, että tässä ”koulu” ei puutu mihinkään vaan lauma ulkopuolisia päättäjiä. Kasvisruokapakko herättää tunteita, koska se koetaan vahvan ideologiseksi rituaalikäyttäytymiseksi. Kasvisruoka siis mielletään viestiksi syöjän punavihreistä poliittisista näkemyksistä. Kasvisruokapäivän vastustajien reaktiot on syytä nähdä samassa valossa kuin älähdykset koulujen ruokarukouksista.
Ihmiset saavat näppylöitä, jos heistä tuntuu, että heille tai heidän lapsilleen yritetään pakkosyöttää jotain aatetta. Kasvisruokapäivä heikentää tietyn jengin samastumista kouluyhteisöön, koska
koulussa on taas vähemmän sellaista, mikä koetaan omaksi. Tämä taas ei voi olla minkään koulun kasvatustavotteiden mukaista.
Turvallinen kouluyhteisö (”meidän kaikkien koulu”) tulee ilman muuta ennen mitään globaaleja vastuita. Kasvatetaan uusia aikuisia, joilla on positiivinen suhde yhteisöönsä, niin kyllä se vastuunkanto yhteisistä asioistakin kehittyy - ainakin paremmin kuin joillain ulkopuolisiksi ajetuilla yhteiskuntavastaisilla nihilisteillä.
Eihän Suomessa tämä yksilövapauksien rajoittaminen koske pelkästään kouluruokaa, tämähän on harhaluulo. Tämä ajattelu, että yhteiskunta tai joku yksittäinen poliitiikko tietää mikä on kansalaisille parasta ja kieltää ne mitä pitää itse huonoina on todella yleistä. Esimerkkejä mainitakseni: Aseiden kielto, ilotulitusten rajoittaminen, ollaan väläytelty nuorten ulkonaliikkumiskieltoja yöllä, autoilun rajoittamista, tupakoinnin kielto. Esimerkkejä on vaikkapa kuinka paljon nämä tulivat nyt vain äkkiseltään mieleen, mutta Suomi on kaikenmaailman kieltojen luvattu maa, missä ihmisiä holhotaan kuin pikkulapsia. Ihan oikeasti olisi hyvä miettiä missä se raja menee ja ollanko nyt menossa jo pikkaisen liian pitkälle rajoittaessamme ihmisten elämää.
Ehkä terveellistä ruokavaliota voidaan myös pitää oikeutena? Mielestäni voimme myös vilpittömästi olla kiitollisia suomalaiselle kouluruokailulle ja sen terveysvaikutteiden kehittämiselle. Voiko kouluruokailu osaltaan olla myös opettavaista juuri mm. kyseisestä näkökulmasta?
Suomalaisissa kouluissa on mieltääkseni lisätty esimerkiksi oppilaiden valinnanpautta oppinainevalinnoissa. Minkälaisia muita oikeuksia ihmisillä, kuten koululaisilla on?
Erilaisten oikeuksien osalta, kuinka moni ihminen tuntee kaikki omat ja kanssaihmisten perus- ja ihmisoikeudet Suomessa ja kansainvälisesti? ihan esimerkiksi oikeudet ja vapaudet Suomen laissa, EU perusoikeuskirjassa 54§ ml. , YK sopimuksissa, lastenoikeudet , nuorisolain, vanhusten oikeudet yms? Kiitos aiheen pohtimisesta.
Norjaan avataan ilmaisia bordelleja
60 naista ja 30 miestä on jo ilmoittautunut mukaan toimintaan, kertoo ruotsalaislehti Aftonbladet.
- He (ilmoittautuneet) suhtautuvat asiaan mutkattomaksi ja pitävät seksiä yhtä luonnollisena kuin aamupalan syöntiä, ideaa ajavan Free Political Movement -yhdistyksen puheenjohtaja Frank Horn Hartvedt sanoi lehdelle.
Yksilön vapauteen nojaavan liikkeen tarkoituksena on avata Norjaan toukokuussa viisi ilmaista seksiä tarjoavaa bordellia.
Niiden avaaminen on vastaisku 2009 voimaan tulleelle laille, joka kieltää seksin ostamisen.
Eivätkö oppilaat voisi kotitaloustunneilla tehdä ja maistella erilaisia ruokia ml. kasvisruokia, joista voisivat antaa palautetta koulun keittiöön mieltymyksistään ja ehkä tehdä neuvoa antavia äänestyksiä? …kyseinen lisäisi myös vapautta ja vahvistaisi nuorten aktiivista osallistumista…
Hyvä blogikirjoitus. Jotenkin tuntuu siltä, että ei ehkä niin pitkän ajan kuluttua, vapaus ja puhdas vesi ovat hyödykkeitä, joihin vain harvoilla ja valituilla on mahdollisuus. Suomesta vapaus loppunee ensin, muualla saatetaan mennä toisessa järjestyksessä.
”Pitäisikö yhteiskunnan ja auktoriteettien kyvylle määritellä mikä on kansalaiselle oikein, terveellistä, eettisesti kantavaa ja hyvää asettaa rajoja? Jos, niin minne rajat olisi vedettävä? Onko aiheesta syytä keskustella?”
Kyllä, erinomainen keskustelun aihe. Jo Platon ei kannattanut sitä liberaalista katsomusta,
joka opettaa jokaisen saavan tulla auaaksi omalla uskollaan. Maailma ja tiede ovat kehittyneet
niin paljon, että on asioita joissa yksilön tiedot ovat niin rajalliset verrattuna yhteisön tietoon,
että on myös viisasta asettaa rajoja.
Mitä ja mihin sitten voidaan asettaa rajoja
jo ihmisen oman ”hyvän” tähden, tai kuka ne pystyy
määrittämään? Siinä kysymys, joka onkin se vaikein asia. Poliitikotko olisivat päteviä sen
yhteisen hyvän määrittelemään, siitä voivat kansalaiset olla vahvasti eri mieltä - näin oletan?
Kasvisruokapäivä on niitä pienempiä asioita, joilla ei ole paljoakaan merkitystä yleiseen
hyvään. Sen sijaan kolutuksesta puhuttaessa, niin eri lukuaineiden määrillä ja painotuksilla
on jo yksilöille merkittävämpi rooli koko elämää ajatellen.
Mielestäni rajojen asettaminen kansalaisille kuuluu lähinnä ryhmälle asiantuntijoita, joilla
on tarpeelliset tiedot yksilön ja yhteisön hyvästä, lisättynä kansalaiskeskusteluihin joihin
meitä pitäisi enemmän myös kannustaa. - Ehkö sieltä jostakin se yhteinen hyvä myös
löytyisi, jonka vapauttakin rajoittamalla voitaisiin todeta olevan oikeudenmukaista, mutta
myös demokraatista päätöksen tekoa.
kaija mK:
Ei missään nimessä enemmän asiantuntijoita päättämään asioista, valta kuuluu kansalle ja suoraa vaikuttamista ja demokratiaa on lisättävä hinnalla millä hyvänsä.
”vallankäyttäjien ja hallitsijoiden kannalta on parasta, että ihmiset pysyvät tyhminä, heikkoina ja kyvyttöminä päättämään omista asioistaan. Tästä muodostuu kahtiajako ”eliittiin” ja ”rahvaaseen”. Yksi suoran demokratian merkittävimmistä eduista on se, että se rikkoo tätä kahtiajakoa. Eliitillä ei ole enää valtamonopolia ja kaikki yhteiset asiat ovat yhteisesti päätettävissä. Koko ajatus ”eliitistä” menettää merkitystään
ihmisten saadessa vallan päättää itse omasta elämästään, omasta yhteiskunnastaan ja omasta kohtalostaan. Kansasta sekä heidän edustajistostaan tulee tasa-arvoisempia ja -vertaisempia. ”Hallitsijan” ja ”hallittavan” roolien sijasta muodostuu yksi rooli, joka on yhteinen kaikille; valveutunut, päätöskykyinen ja itsevarma ihminen - kansalainen sanan varsinaisessa merkityksessä.”
Lasten hyvinvointi on aikusten vastuulla. Kuinka paljon erilaisia arvoja, kuten terveysoppi, lähiruoka, ravitsevuus, vitamiinipitoisuus, rasvojen laatu, ruoanlaittotaito, maku, terveelliset elämäntavat, kehon ja mielen hyvinvointi yms. painotetaan kouluissa ja osallistetaan lapsia terveyteensä mm. kotitaloustunneilla ja konkreettisesti ruokailussa?
Miten lapsia ja nuoria voidaan osallistaa omaan hyvinvointiinsa? mm. lastenoikeuksien www.lapsiasia.fi sopimuksessa on useita mielekkäitä periaatteita. Lisäksi nuorisolain tarkoitus on edistää alle 29-vuotiaiden nuorten aktiivista kansalaisuutta
ja sosiaalista vahvistumista.
Jos vanhemmat kokevat lastensa liharuoan oleelliseksi eikö aamu- ja iltaruokaan voi lisätä lihaa kasvispäivinä? käytäisiinkö samanlainen keskustelu myös siitä, että kerran kuukaudessa on ehkä risottoa, keittoa tai sensaatiosentään jopa pastaruokaa…? mielestäni on tärkeitä asioita, kuten vapauksia ja oikeuksia… kuten on nirsoilua. Ravinto ei myöskään ole itsestäänselvyys kaikille.
Ihminen on kokonaisvaltainen paketti, mielen, ruumiin, kulttuurin kooste, sosiaaliseen ympäristöön sopeutunut yksilö. Tämä voi myrkkyttyä, sairastuakin liiasta rationaalisuudesta.
Suomalaisen syöskentelyssä tuntuu olevan alan spesialistien pääasiana tavoitteena ahdistuksen aikaansaaminen. Jos ennen ruokailua on maha ruikulla, että mitähän kauhean vaarallista taas tarjotaan, koko kroppa siitä lamaantuu.
Jollei olisi aikuisten taholta kouhkattu kasvisruokapäivästä, enin osa lapsista ei edes olisi sellaista huomannut.
Ruokailu on paitsi energian saantia, myös esteettinen elämys ja yhdessäolon heti. Siinä pitää unohtaa kello ja kalenteri. Kiireettömyys on ensimmäinen vaatimus.
”Ei missään nimessä enemmän asiantuntijoita päättämään asioista, valta kuuluu kansalle ja suoraa vaikuttamista ja demokratiaa on lisättävä hinnalla millä hyvänsä.” Näin Stigu kirjoitti tuossa edellä.
Valta kuuluu kansalle? Niinhän sen pitäisi kuulua kaikissa demokraatisissa
valtioissa ja senhän tähden meillä on valittu kansan mieleinen eduskunta vapaissa
vaaleissa. Mitenkä muuten saisimme enemmistön tahdon kuuluviin, niin aselakien,
kuin myös eläkeuudistusten ym. asioiden hoitoon tarvittavat demokraatiset ”äänet” ?
Tosin tuntuu siltä, ettei kansan syvistä riveistä kuuluvat soraäänet
tavoita yhtäkään
kansanedustajaa, ei ainakaan tässä kauan keskustelupalstoilla pyörineiden
pakkoruotsikeskustelujen tiimoilta. Se, jos mikä on välinpitämätöntä ja loukkaavaa
meitä kansalaisia kohtaan. Kaikesta pitäisi ainakin pystyä saamaan aikaan edes
jonkinlainen vuoropuhelu valtaa pitävien taholta. Täydellinen hiljaisuus on pelkuruutta.
Useat kommentoivat, että ”valta kuuluu kansalle”. Pitäisikö mielestänne siis lasten äänestää ruoastaan? mielestäni vastuu lasten hyvinvoinnista kuuluu aikuisille. Terveellinen kouluruoka ilmaiseksi kaikille lapsille on vastuullista.
”Kommenttini kasvisravinnosta on keppihevonen toiveelleni laajemmasta keskustelusta yksilönoikeuksien puolesta. ” - Näin Marko Maunula mainitsi jälkikommentissaan, joka nyt ei oikein ottanut ”tulta”.
Itseasiassa minulla ei ole vahvaa mielipidettä koko kasvisruokaa kohtaan, mutta itse
näen sen olevan yksi ehdotus muiden joukossa, jota ehkä kannattaa kokeilla.
Lapset ja nuoret kyllä äänestävät ns. jaloillaan, jos ei vihreä vaihtoehto maistu.
Taitaa nytkin olla paljon nuoria, jotka jättävät salaatit sioille syötäväksi, joten eihän
sekään ole mikään viisas vaihtoehto?
Olen täysin samaa mieltä kaupunkilaisrouvan kanssa; olihan laiska ja valikoiva kirjoitus. Mitä mieltä pitäisi olla yksilöstä joka ajattelee että oma valinnanvapaus on tärkeämpää kuin viattomien ja heikompien kärsimykset joilla saadaan ruokaa jota me emme harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta tarvitse? Valtaosa väestöstä kauhistelee natsivallan juutalaisille aiheuttamia julmuuksia, harvempaa tuntuu häiritsevän se seikka että vielä laajempi, systemaattisempi ja vastaavia julmuuksia vielä heikommilla harjoittava lihateollisuus kukoistaa. Maailmassa on paljon kansakuntia ja kulttuureja jotka ovat
eläneet pelkällä kasvisruoalla maailman sivu, on hieman valikoivaa ohittaa tämä fakta.
Kyse koko lihansyönnissä on pitkälti tavoista, mukavuudenhalusta ja tottumuksista: lihaa syödään koska se on hyvää, siihen on totuttu ja on synnytty kulttuuriin jossa syödään lihaa. Samoilla ”perusteilla” voi lapsi puolustaa myös karkinsyöntiä. Järkisyyt ovat lihansyönnille suurimmalti osin nollissa ja lihateollisuuden maailmanlaajuinen hintalappu ihmiskunnalle on jo nyt suhteettoman suuri. Näiden asioiden suhteen voi laittaa valtaväestön tavoin päänsä pensaaseen tai sitten kyseenalaistaa (muitakin) itsestäänselvyyksinä pitämiään asioita ja huomata että ei se elämänlaatu siitä elämäntapamuutoksesta nyt huonontunutkaan. ”Näin on ennenkin tehty”, ”se nyt vaan on hyvää” ovat yksinään surkeita perusteita miltei mihin tahansa asiaan ja korostaa korkeintaan sanojansa haluttomuutta tai kyvyttömyyttä yksilölliseen vastuuta kantavaan ajatteluun. Mikäli aikuinen ihminen on mielihalujensa orja, voiko häntä kutsua aikuiseksi muuten kuin pelkästään fyysisessä mielessä?
Nim. Lihansyöjä 27 vuotta kunnes realiteetit puhkoivat luulokuplat
Korpisoturi: Kanojen teurastuksen ja ihmisten joukkomurhan rinnastamisesi oli niin rankkaa tavaraa, että en voi vastata siihen kuin William F. Buckley, Jr. –sitaatilla: “En halua loukata älykkyyttäsi ehdottamalla, että uskot oikeasti siihen mitä juuri sanoit.”
Kyllä kait yksi pakollinen kasvisruokapäivä kerran viikossa koulussa on nyky-yhteiskunnassa niitä pienimpiä asioita jotka sortaa yksilön vapautta. Tulee muistaa muun muassa se, että se joka maksaa viulut, sillä on oikeus vaikuttaa lopputulokseen, koululaiset kun saavat lounaan ilmaiseksi. Elämme globaalia Uusliberalismin aikaa, jossa vapaus on lähinnä mielikuvissa siinä mielessä, että systeemiä ei saa arvostella, joutumatta siitä myöhemmin kärsimään henkilökohtaisessa elämässä.
Nykyisin on myös välttämätöntä laajentaa liberalisti Lochen käsitystä ihmisen vapaudesta. Loche oli aikansa lapsi,
eikä voinut edes kuvitella tilannetta että tulevaisuudessa lihantuotanto teollistetaan ja eläimet alistetaan välineiksi. No, uskon että Loche kuten useimmat muut filosofit, eivät miettineet tuolloin eläinten oikeuksia. Samalla vuosisadalla vaikuttanut Rene Dascardes, jota pidetään tohtorinväitöksen isänä, uskoi että eläimet eivät tunne mitää kipua, joten hän leikkeli eläimiä elävänä ja ihmetteli, miksi ne huutavat niin kovasti, vaikka eivät tunne mitään kipua.
Jo Aristoteles ymmärsi, koska oli tarkka luonnon havainnoitsija, että ”olioilla on oikeus olion mukaiseen elämään”. Kaikki teolliseen lihantuotantoon alistetut eläimet, jotka elävät lyhyen elämänsä vangittuna ja häkeissä, heillä ei ole alkeellistakaan mahdollisuutta toteuttaa luontaista elämäänsä. Esim. Suomessa syödään 40 milj. broileria vuosittain, kyllä siitä on vara vähentää, tuottaahan lihantuotanto 35-40 prosenttia meidän hiilidioksidipäästöistä. Lisäksi on myytti, että aiemmin vanhempamme ja isovanhempamme söivät lihaa joka päivä, sillä lihaa ei ollut varaa syödä päivittäin, kuin suurissa kartanoissa.
Minkälaisia oikeuksia, vapauksia ja velvollisuuksia mielestänne nykyihmisillä on lapsena, nuorena, aikuisena ja vanhuksena? Suomessa ja kansainvälisesti.
Tähän uskon:
Yksityisen ihmisen vapaa, etsivä mieli
on kaikkein arvokkain asia maailmassa.
Ja tämän puolesta taistelisin:
Mielen vapaus suunnistaa minne haluaa,
kenenkään pakolla ohjaamatta.
Ja tätä vastaan minun täytyy taistella:
Mitä tahansa ideaa, uskontoa tai hallintoa joka rajoittaa
yksityistä ihmistä tai tuhoaa hänet.
John Steinbeck
Vapaus kuuluu humanismiin ja vapauteen kuuluukin sitten melkein kaikki, niin mahdollisuus kuin vastuukin, minkä kuvitella saattaa.
Sitten pitäisi vain päättää onko vapaus ylevää itsensä toteuttamista vai marinaa, että mä hei haluun?
Kun on noin pitkälle päästy, voidaan ryhtyä arpomaan mitä hyvänsä riitaa, jossa molemmat, tyystin vastakkaiset osapuolet, olettavat olevansa ylevän sivistyksen puolella.
Käytännössähän demokratiassa tehdään yhteisiä päätöksiä, jotka juuri koskaan eivät mielytä aivan kaikkia päätöksen piirissä olevia. Samaan aikaan on todettava, että paljon pahaa on maailman
sivu saatu aikaiseksi hyvää tarkoittavien paremmin tietäjien toimesta. Ehkä ongelma on juuri siinä, että ”mikä on hyväksi sinulle” on yksilön varpaille astuvaa holhoamista, toisin kuin esimerkiksi päätös keskittää rakentamista joukkoliikenneyhteyksien läheisyyteen, sillä joukkoliikenne on toki hyväksi juuri sinulle, kuten kaikki sivisyneet yksilöt tietävät.
Marko Maunula: rinnastukseni oli asiallinen. Molemmilta esimerkeiltä puuttuu oikeutus ja samasta asiasta puhutaan. Ihminen ei ole minun arvoasteikolla muiden elämänmuotojen yläpuolella vaan osa luontoa siinä missä muutkin. Se että meillä on valtaa muihin elollisiin nähden enemmän kuin muilla ei tarkoita sitä että sitä valtaa pitäisi väärinkäyttää - mistä nykypäivänä on pitkälti kysymys. Minkä luulisit reaktion olevan jos eläisimme nykyisessä hyvinvoinnissa ei-lihansyöjäkulttuurissa ja joku ehdottaisi että ”ruvetaanpa systemaattisesti lahtaamaan heikompia elämänmuotoja antamatta heille mahdollisuutta
lajinomaiseen käyttäytymiseen ja elämään jotta saisimme heistä ravintoa ja vaatetusta jota emme tarvitse”? Kuten todettu, kyse on nyky-ymmärrykseni mukaan aika lailla tottumusasiasta jolle ei mitään järkiperustelua löydy tämän päivän hyvinvointiyhteiskunnissa, varsinkin kun miettii touhun hintalappua niin eettisessä kuin muussakin mielessä. Mikäli palaisimme olosuhteiden pakosta viidakon lakeihin niin varmasti minustakin tulisi peto muiden joukossa. En ole tietoinen syistä jonka takia näin pitäisi käyttäytyä nykyoloissa.
Marko Maunula seuraa Atlantassa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.
Lue kaikki Americana -jutut
Hetkinen tilausta käsitellään.
Uitpa kirjoitti:
Olet aivan oikeassa, suvaitsevaiset tuntuvat olevan monesti kaikista suvaitsemattomimpia. Rupeaa lähentelemään jo fasismia tämä touhu. Ihan sairas ajatusmaailma joillakin, tekisi mieli laittaa tähän pari kirosanaa, että millä helv..in oikeudella sinä tai kukaan muu tulee toisille määräilemään mitä suuhuni pistän.