The Atlantic -laatulehden tuore artikkeli, ”Miten työttömyyden aikakausi tulee muuttamaan Yhdysvaltoja,” esittelee pelottavan vision laman pitkäaikaisvaikutuksista amerikkalaisten miesten ja perheiden psyykeisiin.
Nykyinen lama ja amerikkalaisittain historiallisen korkea sekä sitkeä työttömyys tulevat arpeuttamaan miltei kokonaisen sukupolven, toimittaja Don Peck uskoo. Aikaisemmat lamat ovat osoittaneet, että varsinkin miehet kantavat työttömyyden ja laman traumoja vuosikymmenten ajan.
1930-luvun suuren laman kokeneet miehet kärsivät alistuneesta asenteesta ja huonosta itsetunnosta usein hautaan saakka. Jopa amerikkalaisten Gen X -kasvattien ajelehtiva, apaattinen maailmankatsomus on kytköksissä heidän nuoruusvuosiensa 1980-luvun huonoon taloustilanteeseen, Peck uskoo.
Jopa ne onnekkaat juuri valmistuneet, jotka löytävät nopeasti töitä tuntevat laman jäljet. He joutuvat aloittamaan-ja usein jopa lopettamaan-uransa pienemmällä tilipussilla kuin lihavina vuosina työmarkkinoille saapuneet nuorukaiset.
Vaikka puolisot ymmärtävät taloudelliset realiteetit, aviomiesten työttömyys koettelee perheitä kovalla kädellä. Yleisistä tasa-arvoa julistavista lausunnoista huolimatta suurin osa naisista odottaa edelleen miehen tuovan taloon tuhteja tilipusseja. Avioerojen lukumäärä tulee nousemaan liki väistämättä.
Amerikkalainen lamaa kuvaava sana depression on poikkeuksellisen osuva. Kuten jokainen syvän depression läpikäynyt henkilö voi kertoa, siitä toipuminen on vaikeaa, kestää kauan, ja joskus jättää pysyvät jäljet. Laman selkä on jo mahdollisesti taittunut, mutta mittava työttömyys tulee jatkumaan vielä vuosia. Ja työttömyyden vaikutukset vielä kauemmin.
Soundtrack: Nick Drake, Pink Moon.
The Atlantic , työttömyys , Yhdysvallat , masennus , miehet
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Tunnen eraan humun. Sahkoasentaja. Sinnitellyt avustuksilla jo 20 vuotta. Nyt ialtaan 55. Ammattitaitoakin oli, tosin vuosia sitten. Kaytiin kotoa PYYTAMASSA telakalle tyohon. Oli viikon. Ei tarjottau kevyita asennustoita vaan kaapelinvetoa. Ei kelvannut. Mies on elamansa valinnut. Sen mahdollistaa fihreiden kukkahattutatien Suomi. Jotkut eivat vain halua tehda tyota, meidan pitaa YMMARTAA naita ihmisia.
Oli telkussa jo pari vuotta sitten ohjelma jossa suurteollisuuden ja pienteollisuuden omistajia ja johtajia haastateltiin. Kysyttiin onko ammatillisessa koulutuksessa jotain vikaa kun ei nuori
vaki kelpaa tyontekijoiksi.
Ei, sanoivat haastateltavat. Emme edes edellyta etta ammatillisesta oppilaitoksesta valmistunut nuori osaisi kaikkea. Kunhan pohjatiedot ovat edes jotenkin hanskassa. Tyo ja tyopaikka opettavat.
Ihan pienta he haluaisivat.
TYONTEKIJAN PITAISI OLLA AJOISSA TYOPAIKALLA.
Sita he haluaisivat. Jos tyo alkaa kello seitseman, pitaisi olla paikalla kello seitseman. Ei kymmenelta.
Tunnen vaikeudet.
Koulun opetustunnit alkavat kahdeksalta. Opettaja on luokassa tai muussa opetuspaikassa kello kahdeksan, hiukan aikaisemminkin.
Oppilailla on liukuva tyoaika. Viimeiset tulevat kympilta, jos tulevat lainkaan sina paivana. Oli biletysilta, ei sita aina jaksa.
Jos ope enaa edes jaksaa 'nuhdella' oppilaita, oppilaat EIVAT YMMARRA MISTA HELKKARISTA TUO TURJAKE ON TAAS VIHAINEN. Sama kai se on tuleeko kahdeksalta tai kympilta, EVVVK, ei voisi vahempaa kiinnostaa!
Siinapa sitten palkkailet nuoria tyontekijoita.
Liikuttavinta, etta koko yhteiskunnan myotatunto on naiden Roosa-Janettejen puolella. Vanhemmat, poliitikot, nettikirjoittelijat.
Ei George-Antero jaksa seitsemaksi kun oli tietsikan aaressa neljaan saakka.
Koulu, opettajat, tyonantajat ovat roistoja ja riistajia, eivat ymmarra nykynuorisoa.
Uskonpa että amerikkalainen kaiken tämän jälkeen tarttuu jälleen Raamattuunsa ja Coltiinsa ja loihtii lausumaan: ”In God we trust”, minkä jälkeen hän kannustaa Myrskytuulensa laukkaan kohti uutta tulevaisuutta…
Atlanticin jutussa ei kuitenkaan taidettu puhua lamasta vaan nykytilanteelle oli keksitty uusi nimi Suuri Taantuma (the Great Recession) sitä 1930-luvun Suurta Lamaa mukaillen.
Jenkit ovat suomalaisiin verrattuina muutenkin outon hillittyjä tuon lama-termin käytössä. Täällähän se liitetään median toimesta jokaiseen pienempäänkin notkahdukseen.
Kai amerikkalaistyylinen liioittelu sitten liittyy vain postiivisiin asioihin kun suomalainen taas haluaa liioitella aina sitä kurjuutta.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Marko Maunula seuraa Atlantassa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.
Lue kaikki Americana -jutut
Seuraa tätä blogia Facebookissa
Hetkinen tilausta käsitellään.
intrigööri kirjoitti:
Kaksi lamaa Suomessa kokeneena taviksena olen murheissani nuorisosta. Työ pitäisi olla työkykyiselle ihmiselle oikeus ja samalla velvollisuus, mutta lyhyeenkin määräaikaiseen työhön pääseminen on melkein mahdotonta. Opiskelu ei paljon auta, jos on sattunut opiskelemaan ”väärälle” alalle. Kaikki eivät edes jaksa opiskella tai eivät saa opiskelupaikkaa.
Edes vanhan ajan suoritusportaan töihin ei pääse helposti, koska jos niitä jossain on, tekijät otetaan usein ”halvalla” Suomen lähimaista. Julkinen höpinä työvoimapulasta on tuoreessa muistissa, se oli silkka törkeys työttömiä kohtaan. Valtion tukema ohjattu työharjoittelu ja oppisopimukset olisivat nyt enemmän kuin tarpeen. Kun tämä lama hellittää, edes suomalaisten nuorten pitäisi olla työkykyisiä, eikä toivonsa jo heittäneitä häviäjiä.