Globalisaatio ja superrikkaat: ei uutta auringon alla

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Uusin The Atlantic julkaisi artikkelin uusien superrikkaiden kosmopoliittisesta nörttikulttuurista. Juttu keskittyi globalisaation sekä uuden rahan yhtymäkohtiin, ja väitti uuden rahan muodostavan oman suprakansallisen yhteisönsä. Kiinnostava juttu, jossa syyt ja seuraukset menevät silti hieman sekaisin.

Jutun argumentti uudesta kosmopoliittisesta rikkaiden yhteisöstä herättää väkisinkin kysymyksen: mitä uutta–tai valitettavaa–tässä oikein on?

Superrikkaat ovat jo vuosisatoja olleet kosmopoliittinen porukka. Vilkaisu eurooppalaisten kuningashuoneiden, aristokratioiden, tai tavallisten rahapiirien sukupuihin ja elämänkertoihin osoittaa heidän eläneen piireissä, joissa rajoilla tai kielillä oli melko vähän merkitystä. Ei ollut sattuma, että eliittien koulutus painotti vahvasti kieliä ja klassista sivistystä.

Moderni globaalikapitalismi pitää yllä viktoriaanista kosmopoliittikulttuuriia, mutta tällä kertaa huomattavasti demokraattisemmassa muodossa. Uusi eliitti on aikaisempaa meritokraattisempi joukkio. Suuret omaisuudet koostuvat myös yhä useammin itse tienatusta rahasta.

Kuten artikkeli osoittaa, uudet superrikkaat ovat usein myös huomattavasti sitoutuneempia globaalisten ongelmien ratkaisuun ja hyväntekeväisyyteen kuin aikaisemmat rikkaiden sukupolvet. Uusi superrikas on yhä useammin Bill Gatesin kaltainen nörtti, joka on kiinnostuneempi ideoista, teknologiasta, politiikasta, ja hyväntekeväisyydestä kuin supermallien kanssa vehtaamisesta raha- ja kokaiinipinon päällä.

Globalisaatio on avannut mahdollisuudet parempaan elämään miljardeille ihmisille ympäri maailman. Se on huomattavasti demokraattisempi kapitalismin versio kuin aikaisempi kansallistalouksien sekä nationalististen missioiden palvelukseen alistettu jälkimerkantilismi. Selvistä puutteistaan huolimatta kapitalismi on parempi -ismi kuin nationalismi, myös nykyisessä globaalissa muodossaan.

Globalisaatio ei ole vihollinen, mutta kasvava taloudellinen eriarvoisuus on pitkän päälle sietämätön ilmiö. Uudet tutkimukset osoittavat, että taloudellinen eriarvoisuus on vaaraksi jopa kansakuntien fyysiselle terveydelle.

Toimittajien ja kansalaisoikeusaktivistien kannattaa pohtia vihollisensa tarkemmin. Tuulimyllyt ovat huonoja vastustajia, mutta niiden varjoissa asuu oikeita, korjattavissa olevia epäkohtia.

Soundtrack: Leonard Cohen, First We Take Manhattan.