Rotu, urheilu ja Amerikan sielu

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ernie Banks (19312015) kuoli perjantai-iltana. Iso osa amerikkalaista urheiluhistoriaa on poissa.

Banks oli Chicago Cubsin legendaarinen shortstop, kakkos- ja kolmospesien väliä pelaava baseball-tähti. Hän oli Cubsin ensimmäinen afroamerikkalainen pelaaja, yksi rotuerottelun päättäneen urheilijasukupolven viimeisistä edustajistaa.

Läpeensä urheiluhullussa Yhdysvalloissa urheilijoiden sosiaalinen status on vielä suurempi kuin Suomessa. Varsinkin 1950–1970-lukujen afroamerikkalaiset urheilijat olivat enemmän kuin pelkkiä atleetteja. Heidän olkapäillään ratsastivat usein kokonaisen ihmisryhmän maine ja toiveet.

Kun haastattelin University of Georgian entistä jefu-valmentaja Vince Dooleyta, hän kutsui yliopiston 1980-luvun alun joukkueen supertähti Herschel Walkeria ”osavaltion tärkeimmäksi kansalaisoikeuksien ajajaksi sitten Martin Luther King Jr:n”. Dooley oli lähellä totuutta. Walkerin uskomattomat saavutukset ja vaatimaton, rakastettava persoonallisuus tekivät hänestä Georgian punaniskojen suosikki-afroamerikkalaisen.

Texasilainen Ernie Banks nousi baseballiin rotuerottelun aikakaudella. Hänen ensimmäinen ammattilaissopimuksensa oli Negro Leagues -joukkue Kansas City Monarchsin kanssa. Chicago Cubsin omistajat havaitsivat nuorukaisen uskomattomat lahjat ja ostivat Banksin sopimuksen Monarchsilta vuonna 1953.

Uran alku Cubsin ensimmäisenä afroamerikkalaisena pelaajana ei ollut helppoa. Banks sulki korvansa satunnaisilta solvauksilta ja muilta idioottimaisuuksilta. Luontaisen positiivinen ja optimistinen mies ei halunnut riidellä moukkien kanssa. Banks oppi filosofiansa joukkuekaveriltaan: ”kala, joka ei avaa suutaan, ei joudu koukkuun”. Faneista lehdistöön, kadunmiehistä joukkuetovereihin, Banks kohteli kaikkia kärsivällisen ystävällisesti.

Loistava shortstop voitti vuosien saatossa jopa rasistit puolelleen. Kun Banksin ura kääntyi loppusuoralle, valmentajat eivät uskaltaneet ottaa hieman hidastunutta ja kankeaa miestä pois joukkueesta. Banksin valtava kansansuosio olisi nostattanut fanit kapinaan.

Banks vetäytyi kentältä vuonna 1971, mutta hän jatkoi Chicago Cubsin organisaatiossa. Hänestä tuli eläkkeellä ehkä jopa suositumpi hahmo kuin pelivuosinaan, koko kaupungin epävirallinen suurlähettiläs. Huumorintajuinen ja pohjattoman ystävällinen mies muuttui Mr. Cubsista Mr. Chicagoksi.

Lauantai-aamulla Chicago ja Yhdysvallat heräsi uutiseen Banksin kuolemasta. Liki koko Chicagolla on kyyneleet silmissä. Mukaan lukien monilla vanhoilla rasisteilla, jotka eivät alun perin hyväksyneet miehen nousua Cubsien riveihin.

Soundtrack: Eddie Vedder, All the Way