Pöly Mitt Romneyn videoskandaalista on hiljalleen laskeutumassa. Kyseessä oli myrsky median vesilasissa, mutta sen vaikutukset vaaleihin jäävät rajallisiksi.

Alkuviikosta ultraliberaali Mother Jones -lehti julkaisi salaa kuvatun videon Romneyn rahankeräystilaisuudesta. Videolla Romney kertoi 50 000 dollarin illallismaksun pulittaneille aterioijille näkemyksensä vaaleista, puolustaen kampanjastrategiaansa sekä kertoen mielipiteensä amerikkalaisen politiikan nykytilasta.

Videolla Romney sanoo, että 47 prosenttia amerikkalaisista ovat presidentti Obaman puolella, sillä he ”uskovat olevansa uhreja. He uskovat, että valtiolla on velvollisuus pitää heistä huolta. He uskovat olevansa oikeutettuja terveydenhoitoon, ruokaan, asuntoon, ja niin pois päin, ja heidän mielestään valtion pitää antaa ne heille. Ja he äänestävät istuvaa presidenttiä joka tapauksessa.”

Romney myös vitsaili, että hänen mahdollisuutensa presidenttiyteen olisivat paremmat jos hän olisi meksikolainen. Hän myös ehdotti passiivista Palestiina-politiikkaa, sillä ”he eivät ole ollenkaan kiinnostuneita rauhasta.” Lisäksi hän lupasi tehokasta kampanjointia tiimiltään, johon kuuluu salaisia kansainvälisiä konsultantteja, jotka mm. auttoivat Bibi Netanyahun vaalivoittoon Israelissa.

Sinun ei tarvitse olla liberaali ymmärtääksesi, että kommentit olivat todella huonoja. Presidenttiehdokas joka tuomitsee 47 prosenttia kansakunnastaan valtion kukkarolla roikkuviksi luusereiksi on vaikea myytävä. Latinot eivät myöskään naura Romneyn vitsille, ja Lähi-Idän ekspertit eivät ilahdu presidenttikokelaasta, joka lupaa istua passiivisesti ja toivoa parasta Palestiinan kriisissä. Miten patrioottista on palkata ulkomaisia konsultteja ohjaamaan poliittista kampanjaa?

Myös republikaanit ovat vetäneet eroa Romneyhin. Kongressiedustajat ovat vältelleet mediaa, ja konservatiiviset kommentaattorit ovat tuominneet Romneyn kommentit kovin sanoin. Arvostettu kolumnisti Peggy Noonan tuomitsi Romneyn kampanjan ammattitaidottomaksi. William Kristol kutsui Romneyn kommentteja typeriksi ja ylimielisiksi.

Median innostuksesta huolimatta videon vaikutus vaaleihin jää rajalliseksi.

Romneyn video ei paljasta mitään uutta. Se ainoastaan osoittaa aikaisemmat arviot miehen persoonasta ja poliittisista vakaumuksista tosiksi. Amerikkalaiset jotka suuttuivat videosta ja raivoavat Romneyta vastaan eivät olisi äänestäneet häntä missään tapauksessa. Useimmat konservatiivit eivät suuttuneet itse viestin sisällöstä; he ainoastaan hiiltyivät siitä, että Romney möläytti uskomuksensa julkisesti.

Video tulee myös liian myöhään heilauttaakseen vaalitilannetta ratkaisevasti. Vaaleihin on vielä puolitoista kuukautta, mutta amerikkalaiset ovat kuulleet ehdokkaista jo liki kaiken mahdollisen. Romneyn ja Obaman persoonat, vakaumukset, ja poliittiset ohjelmat ovat hiljalleen selvillä jopa teeveen edessä nukkuville koirillenikin. Ehdokkaiden suosiot ja kannatusnumerot ovat stabilisoitumassa. Ainoastaan täysin yllättävä Romneyn tyrmäysvoitto väittelyissä tai yllättävä veretseisauttava skandaali kykenee enää uhkaamaan Obaman vaalivoittoa.

Soundtrack: Bob Dylan, Buckets of Rain.