Obaman loppukausi: Bill Clinton vai George W. Bush?

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Viime viikko oli kuin suoraan liberaalien villeimmistä unelmista.

Viikon avaukseksi charlestonilaisten reaktiot AME-kirkon traagiseen joukkomurhaan tarjosivat tervetulleen antiteesin Fergusonin ja Baltimoren tapahtumille. Mustat ja valkoiset kaupunkilaiset marssivat, rukoilivat ja itkivät yhdessä. Rasistinen joukkomurha oli niin järkyttävä tapahtuma, että se pakotti jopa jotkut Etelän konservatiivit harkitsemaan uudelleen Konfederaatin lipun ja muiden symbolien merkitystä.

Torstaina 25. kesäkuuta korkein oikeus julisti Obamacaren keskeiset osat perustuslaillisiksi äänin 6–3. Terveydenhoidon reformin vastainen taistelu on vihdoin ohi. Obamacare on ja pysyy voimassa.

Perjantaina 26. kesäkuuta korkein oikeus julisti homoliitot laillisiksi kaikkialla Yhdysvalloissa äänin 5–4. Nyt jokaisen osavaltion on sallittava homoliitot ja kohdeltava niitä tasa-arvoisina heteroliittojen kanssa. Homojen avio-oikeus kattaa nyt koko Yhdysvallat.

Presidentti Barack Obama huipensi presidenttiytensä parhaan viikon Charlestonin hautajaispuheella. Anteeksiannon, yhtenäisyyden, rotusuhteiden ja kristillisen uudistumisen sanomaa painottanut viesti oli loistavan puhujan parhaita julkisia esiintymisiä. Jopa republikaanit taputtivat saarnalle.

Pitemmän aikavälin trendit ruokkivat liberaalien hekumaa. Talous ja työllisyys ovat kasvaneet melko tasaisesti. Budjettivajeet ovat kutistuneet. Viime vaalikauden synnyttämä pessimismi ja negatiivisuus ovat hiljalleen hiipumassa. Demokraatit ovat hyvissä asemissa ensi vuoden presidentinvaaleja varten.

 

Politiikassa mielikuvat muuttuvat helposti todellisuudeksi, menestys yhdellä rintamalla ruokkii menestystä muualla. Ei niin yllättäen: presidentti Obaman suosio on kasvussa.

Tuoreet mielipidetutkimukset osoittavat, että 50 prosenttia amerikkalaisista uskoo presidentin tekevän hyvää työtä. Tämä numero on tärkeä, sillä 50 prosentin kansansuosio antaa presidenteille poliittista pääomaa. Jos Obama kykenee pitämään momenttinsa, hänen presidenttiytensä loppusuora muistuttaa enemmän Bill Clintonia kuin George W. Bushia.

Presidenttikautensa toiseksi viimeisenä kesänä Clintonin kansansuosio heilui 60 prosentin tuntumassa. Bushin toimia samassa vaiheessa tuki noin 30 prosenttia amerikkalaisista. Kansansuosioiden ero heijastui presidenttien loppukausien saavutuksiin sekä rooleihin ex-presidentteinä.

Clinton sai loppusuorallaan aikaiseksi mittavia reformeja esimerkiksi terveydenhoitoon, koulutukseen ja muihin lasten aseman parantamiseen liittyvissä kysymyksissä. Hän myös pysäytti Serbian etniset puhdistukset Kosovossa.

Bush vietti viimeiset kaksi vuottaan etsimällä epätoivoisesti toimivaa strategiaa Irakissa. Hallinnon kämmennys hurrikaani Katrinan kanssa ja Irakin kaaos antoivat kuolettavat iskut Bushin presidenttiydelle. Lopulta pankkikriisi saatteli miehen eläkkeelle, ja kun helikopteri lopulta kantoi Bushin pois Valkoisen talon nurmikolta, kansakunta huokaisi helpotuksesta.

Tänään Clinton on haluttu puhuja ja kampanjoija, yksi demokraattien kiistattomimmista rock-tähdistä. Bush on liki täysin syrjässä julkisuudesta, ja ani harva republikaaninenkaan politiikko haluaa tulla edes mainituksi samassa lauseessa ex-presidentin kanssa.

 

Obaman presidenttikautta on vielä jäljellä noin puolitoista vuotta. Miten hän voi maksimoida kasvavan suosionsa?

Valkoinen talo on tehnyt toiveensa selväksi. Obaman huomion keskipisteestä löytyvät muun muassa oikeuslaitoksen reformi, taistelu ilmastonmuutosta vastaan, Isisin vastainen sota ja Iranin ydinaseohjelman pysäyttäminen.

Lisää pakettiin kansainvälisen talouden jatkuvat ja dramaattiset heilahtelut, ja presidentin loppukauden agenda on melko täynnä.

 

Soundtrack: The Replacements, Achin’ to Be