Rick Santorumin kummallinen, raikkaan rehellinen ja tragikoomisen itsetuhoinen kampanja on nyt ohi.

Santorumin kampanja oli kiehtovaa seurattavaa. Politiikkaa seuraavan yleisön oli vaikea päättää, josko Santorum oli ainoastaan ihailtavan rehellinen vaiko kenties täydellisen typerä ehdokas.

Jokainen kerta kun Santorumin ehdokkuus näytti ottavan tuulta, hän tuhosi momentin sanomalla jotain poliittisesti rajattoman typerää. Hän kutsui raiskauksesta syntyviä lapsia Jumalan lahjoiksi. Ajatus kirkon ja valtion välisestä paloseinästä oksetti Santorumia. Hän puolusti homoseksualismin kieltäviä lakeja. Santorum ei vastustanut ainoastaan aborttia, mutta myös ehkäisyä. Syvästi katolinen Santorum onnistui jopa karkoittamaan katoliset äänestäjät kritisoimalla toistuvasti John F. Kennedyä.

Santorumin maailmankatsomus edustaa katolisen kirkon kaikkein konservatiivisinta laitaa, ja mies oli paikoitellen paavillisempi kuin paavi itse. Silti, verrattuna tuuliviirin vakaumuksella varustettuun Mitt Romneyhin, Santorumin johdonmukainen rehellisyys oli ilahduttavaa ja tyrmistyttävää seurattavaa, sekä erinomaista raaka-ainetta humoristeille.

Santorum tuhosi kampanjansa rehellisyydellä, mutta miehen vajavainen vaalikassa ei myöskään auttanut. Esimerkiksi elintärkeässä Illinoisissa Romneyn vaalikassa oli seitsemän kertaa Santorumin rahastoa suurempi.

Kampanja on ohi, ja Mitt Romney on nyt republikaanien ehdokas. Tämä oli väistämätöntä, mutta Santorumin syteen tai saveen -tyyli teki kisasta kiinnostavan. Lipeväkielisiin ”uskonnollisiin” politiikkoihin sekä Jeesuksesta poliittista kauppatavaraa tekeviin evankelistisiin myyntimiehiin verrattuna Santorum on ihailtavan suora ja johdonmukainen mies. Valitettavasti nämä ominaisuudet eivät toimi amerikkalaisessa politiikassa vuonna 2012.

Soundtrack: Pink Floyd, Set the Controls for the Heart of the Sun.