Kisa kapitalismin tulevaisuudesta

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Keskilännessä käydään kiivasta kamppailua kahden erilaisen talousmallin välillä.

Wisconsin ja Minnesota ovat perinteisesti olleet rakkaat viholliset, hieman Suomen ja Ruotsin tyyliin. Demografisesti ja kulttuurisesti samankaltaiset naapurit ovat kisanneet toisiaan vastaan koko historiansa, urheilusta talouteen.

Historiallisesti molemmat ovat olleet valtaosin populismiin kallellaan olevia liberaaleja osavaltioita. Wisconsin antoi Yhdysvalloille erään sen historian merkittävimmistä vasemmistopolitiikoista: ”Fighting Bob” LaFollette oli vuosisadan alun johtavia progressiivisen liikkeen airuita. Minnesota puolestaan valitsi 1930-luvun laman aikaan sosialisti Floyd Bjørnstjerne Olsonin kuvernöörikseen.

Viime vuosina osavaltiot ovat erkaantuneet poliittisesti. Minnesota on satsannut demokraatteihin, mutta Wisconsin on kääntynyt melko jyrkästi oikealle kuvernööri Scott Walkerin ja hänen republikaanisten kongressikavereittensa valtakaudella.

Noustuaan valtaan neljä vuotta sitten Walker ja republikaanien hallitsema Wisconsinin kongressi ryhtyivät puskemaan mittavia uudistuksia osavaltion lainsäädäntöön. He leikkasivat koulutuksen ja terveydenhoidon määrärahoja, eliminoivat alempien tuloluokkien verohelpotuksia sekä siirsivät suuremman osan osavaltion työntekijöiden eläkkeistä ja terveydenhoitomaksuista työntekijöiden kontolle. Samanaikaisesti Wisconsinin republikaanit leikkasivat ylempien tuloluokkien verotusta.

Walkerin mukaan reformit stimuloisivat taloutta ja tekisivät Wisconsinista dynaamisen, yrityksiä houkuttelevan osavaltion. Jälkiteollisella aikakaudella Wisconsinin kankea, vahvan ay-liikkeen ja korkeiden tuotantokustannusten sekä säätelyn ja byrokratian leimaama talouskulttuuri vaati uudistuksia, republikaanit väittivät.

 

Naapuriosavaltio Minnesota valitsi toisenlaisen strategian.

Kun vuoden 2012 vaalit nostivat demokraatit valtaan, osavaltion velka oli paisunut kuuteen miljardiin dollariin. Korjatakseen tilanteen demokraatit nostivat yritysveroa sekä yli 250 000 dollaria vuodessa tienaavien tuloverotusta. Osavaltio nosti minimipalkan 9,5 dollariin tunnilta, kanavoi satoja miljoonia lisädollareita koulutukseen sekä tarjosi pienituloisia ja keskiluokkaa hyödyntäviä tarkkoja verohelpotuksia.

Demokraattinen Minnesota teki läheistä yhteistyötä liittovaltion kanssa Obamacaren kanssa. Minnesotan terveydenhoidon kustannukset laskivat, ja vakuuttamattomien asukkaiden lukumäärä karkeasti puolittui. Wisconsin hylkäsi Obamacaren osat, jotka se laillisesti kykeni, ja Walkerin säästökuuri puski tuhannet köyhät wisconsilaiset pois osavaltion omasta terveydenhoito-ohjelmasta. Lopputulos on ollut Minnesotaa kalliimpi ja huonompi terveydenhoitojärjestelmä, joka jättää entistä suuremman osan osavaltion asukkaista sairasvakuutuksen ulkopuolelle.

Minnesotan talous on ollut pari viime vuotta paremmassa vedossa kuin naapurinsa. Taloudenpidossa ei ole, tietenkään, koskaan kyse pelkästään politiikkojen teoista, eikä kaikki kehitys ole Wisconsinin republikaanien ja Minnesotan demokraattien syytä tai ansiota.

Silti Minnesotan satsaus koulutukseen ja keskiluokkaan ovat antaneet lupaavia tuloksia ja asemoineet sen hyvin tulevaisuutta varten. Toisaalta ehkä Walkerin reformit kykenevät pitkällä aikavälillä tuomaan uutta dynaamisuutta osavaltion talouteen.

Viime vuosina talouskisa Kalifornian ja Texasin välillä on kiinnittänyt kansainvälistäkin huomiota, mutta tarkkailijoiden kannattaisi nyt kääntää katseensa Kanadan rajan tuntumaan. Eri polut valinneiden naapureiden kisa tarjoaa loistavan koekentän erilaisille talousmalleille. Ottaen huomioon, että osavaltiot ovat noin Suomen kokoisia ja etnisesti hyvin Suomen kaltaisia, Keskilännen koitoksella voi olla jotain opetettavaa myös meille.

Soundtrack: The Replacements, Can’t Hardly Wait