Ajolähtö-hanke on Koneen Säätiön Jakautuuko Suomi? -rahoituksen (2015–2017) saanut tutkimushanke, joka yhdistää journalismin, valokuvan ja tutkimuksen keinoja.

”Ihan perstuntumalla katotaan” – Hyvän tyypin rekrytointi voi olla asenteellista fiilisbisnestä

Terhi Hautamäki
Blogit Ajolähtö 8.12.2016 09:59

“Ihan perstuntumalla katotaan, et minkälainen ihminen on – – sen näkee kyllä tosi nopeesti haastattelussa – – ja se myös näkyy sitte siinä, että mun ei tarvi välttämättä haastatella niin paljon –”

Taina Kinnusen ja Jaana Parviaisen artikkeli Rekrytointikonsulttien tuntuma “hyvästä tyypistä” on mielenkiintoista ja samalla pöyristyttävää luettavaa. Se löytyy Vastapainon hiljattain julkaisemasta kirjasta Ruumiillisuus ja työelämä.

Tunnetuissa rekrytointiyrityksissä työskentelevät kymmenen konsulttia kertoivat nimettömissä haastatteluissa työstään ja paljastivat samalla, kuinka vahvasti vaistot ohjaavat työntekijän valintaa.

Kaikki haluavat palkata hyvän tyypin. Kukapa huonoa tyyppiä haluaisi. Ja kaikki me haluamme ajatella olevamme hyviä tyyppejä itsekin. Useimmat meistä – myös muut kuin konsultit – uskovat tunnistavansa hyvän tyypin, kun sellaisen kohtaavat.

Vaikeampi on tunnustaa, että meidän hyvä tyyppimme on ennakkoluulojen värittämä rakennelma, johon vaikuttaa niin oma taustamme, asema yhteiskunnassa kuin vaistonvaraiset mieltymyksen ja inhon tunteemme.

Armeijan rekrytointitehtävissä aiemmin työskennellyt konsultti myönsi suoraan, että hän mieltää kadettikoulun käyneen haastateltavan suoraselkäiseksi tyypiksi. Urheilutaustaiseen konsulttiin taas vetosi ansioluettelon maininta joukkueurheilusta.

Joku korosti kemioiden kohtaamista. Mitä kokeneempi rekrytoija, sitä enemmän hän luotti vaistoonsa. Toiset ovat itsetutkiskelussaan tunnollisempia, ja koettavat jollain tavoin päästä ennakkoasenteidensa yli.

Ääritapauksessa työnhakijan ansioluettelo, soveltuvuustestit ja hänen kertomansa asiat ovat pelkkää pintaa, ja todellinen persoona kaivetaan intuition ohjaamana esiin haastattelussa.

Lainvastainen syrjintäkään ei ole vierasta. Työnhakijan ikä, sukupuoli, etnisyys, ulkonäkö, tyyli ja eleet vaikuttavat työnhaussa, vaikka niitä ei sanota ääneen. Kinnusen ja Parviaisen artikkelin mukaan työnantaja saattaa määritellä rekrytointikonsultille kriteerit, joita ei julkiseen ilmoitukseen ilkeäisi laittaa. Yksi konsultti kertoi, että hän jopa rohkaisee työnantajaa kertomaan näistä kriteereistä:

“Jos ne hakee 30–40-vuotiasta miestä tietyillä kriteereillä, niin sehän on mulle helpompi”, hän huomautti.

Useammin konsultin tehtävä on ymmärtää näitä kriteereitä rivien välistä, tasapainotella lain ja asiakkaan kyseenalaisten toiveiden välissä.

“Meidän homma on osata hoitaa, et meidän asiakas ei sählää näissä asioissa”, totesi yksi haastateltava.

Rekrytointikonsultit ovat portinvartijoita, joka tunnustelee, minkä oloinen henkilö sopisi yrityksen käyntikortiksi. He luettelivat tutkijoille monia ominaisuuksia, jotka häiritsevät hakijan ulkonäössä: tatuoinnit, lävistykset, boheemi hiustyyli, vakava ihosairaus, ylipaino. Jopa vääränlainen kädenpuristus, paperin näpertäminen tai hieman kyyryssä istuminen saattaa herättää “kummallisia” tuntemuksia tai “pistoja takaraivossa”.

Haastattelutilannetta jännittävälle tai konsultin määrittelemistä ulkonäköihanteista poikkeavalle ihmiselle tämä ei tunnu rohkaisevalta. Näkeekö haastattelija paperin näpertämisen läpi vai aiheutanko rekrytoijalle piston takaraivossa?

“Osaamista pystyy kehittään. Ja sitä kokemusta pystyy kasvattaan. Mut sitä ihmistä ei pysty muuttaan.”

Näyttää siltä, että tämän päivän työnhakija on fiilisbisneksen armoilla. Olet hyvä tyyppi, tai sitten et ole.

Terhi Hautamäki

Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja yhteiskuntatieteiden maisteri, joka työskentelee Nuorisotutkimusverkostossa Ajolähtö-hankkeessa.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt