Rakennussuojelua ja tulitikkuja

Profiilikuva
Blogit Ajolähtö
Kirjoittaja on helsinkiläinen freelance-valokuvaaja ja taiteen maisteri, joka työskentelee Nuorisotutkimusverkostossa Ajolähtö-hankkeessa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lapsena pyöräilimme haisevan sellutehtaan ohi. Käytöstä poistettu, heinää kasvava junarata johti ruostuneen sillan yli Hallan saarelle, jonka teollinen kulta-aika oli jo takana. Puoliksi sortunut sulfiittitehdas, entinen sekatavarakauppa, yleinen sauna, vanhan sahan voimalaitos ja useat muut rakennukset seisoivat tyhjinä. Villiintynyt joutomaa rehotti laivojen mukana kulkeutuneita vieraslajeja. Saari oli paratiisi urbaanille löytöretkeilylle jo kauan ennen kuin koko termistä puhuttiin.

1990-luvulla rakennukset katosivat yksi kerrallaan. Sulfiittitehdas jyrättiin nurin, kauppa poltettiin ja muiden talojen ovet ja ikkunat teljettiin. Vain yhdessä puutalossa haukkui koira.

Koira vartioi tietysti omaansa, mutta myös naapurissa sijainnutta entistä tehtaanjohtajan pitsihuvilaa. Vielä 2000-luvun alussa sen ikkunat olivat pääosin ehjät.  Vuonna 2008 koiran kotitalo purettiin. Siitä alkoi myös pitsihuvilan lopullinen alamäki. Eräänä kesäyönä taloa kuvatessani löysin sisältä linnunjaloista kyhätyn amppelin ja tiilikehän. Alakerran ukkoa oli palvottu ilmeisen tosissaan. Samaan aikaan merenlahden toiselta puolelta, Kotkan Meripäiväareenalta, kaikui Popedan soitto.

Runsaslumiset talvet painoivat katon sisään. Ikkunoista ei ollut jäljellä kuin murskaa. Nurkka kerrallaan talo alkoi painua kasaan, ja tämän vuoden kesäkuussa talo poltettiin maan tasalle. Vain kuvat jäivät.

 

Kuvat ja video: Sami Perttilä