Kovat ovat ajat, kun työ jää kiinni viidestä eurosta

Profiilikuva
Blogit Ajolähtö
Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja yhteiskuntatieteiden maisteri, joka työskentelee Nuorisotutkimusverkostossa Ajolähtö-hankkeessa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Miltä kuulostaisi tällainen työviikko: palkattua työaikaa vain 12 tuntia, tunnin keikka siellä täällä. Matkoihin ja siirtymisiin kuluu kuitenkin niin paljon aikaa, että enempää ei ehtisikään.

Tämä on helsinkiläisen asioimistulkin arkea. Työ on monipuolista ja kiinnostavaa, mutta ennen keikkaa tulkki voi joutua omalla ajallaan valmistautumaan erikoisalan termistöön jopa useamman tunnin.

Kun hän menee neuvolaan tulkkaamaan, hänen pitää opiskella rokotussanastoa. Oikeustulkkausta varten on kahlattava haasteita ja poliisipöytäkirjoja. Matkat hän usein maksaa itse, matkoihin kuluvaa aikaakaan ei usein korvata. Tavallisesti keikat ovat tunnin mittaisia. Joskus harvoin käy hyvä säkä, ja esimerkiksi Maahanmuuttovirasto palkkaa tulkin koko päiväksi.

Kun kaupunki tai valtio kilpailuttaa tulkkipalveluita, toisella puolella näkymättömissä on freelancetulkin toimeentulo.

Suuri osa töistä löytyy tulkkeja välittävien firmojen kautta. Tulkkauspalveluyritykset  koettavat painaa hintoja voittaakseen kilpailutuksen, ja niiden listoilla olevat tulkit saavat tyytyä siihen, mitä heille jää. Firma voi ilmoittaa, että kaupungin kanssa tehtiin tällainen sopimus ja valitettavasti tulkeille ei makseta enää matkakuluja.

Helsinkiläinen asioimistulkki kertoo, että tulkit ovat kevään aikana miettineet yhteisen asiansa ajamista. Osakeyhtiön tai osuuskunnan perustaminen voisi kannattaa. Tällöin tulkit eivät olisi välitysfirmojen armoilla vaan voisivat osallistua kilpailutuksiin suoraan.

Tulkit ja kääntäjät – joista osa tekee molempia töitä – kertovat heikentyvistä palkkioista ja työehdoista. Eniten esillä on viime vuosina ollut av-kääntäjien tilanne. Valtaosa työstä on valunut kahdelle kansainväliselle käännöstoimistolle BTI Studiosille ja SDI Medialle, jotka ovat tunnettuja alhaisista palkkioistaan.

Yrittäjäfreelancerin tulot samasta työstä voivat jäädä alle 40 prosenttiin siitä, mitä työsuhteinen saisi. Yhä useampi pitää av-kääntämistä sivuprojektina, koska sillä ei elätä perhettä.

Monet ammattikääntäjät ovat kieltäytyneet hintojen polkemisesta ja vaihtaneet ammattia. Alalle riittää kuitenkin uusia tulijoita, joilla ei välttämättä ole kääntäjän koulutusta tai syvempää käsitystä av-kerronnasta.

Turha ihmetellä, mistä niitä tekstitysten käännöskukkasia sikiää.

Käännösalan hintakilpailua kuvaa esimerkki: käännöstoimisto pyysi alle sivun pituisen suomennoksen asiakirjasta. Kääntäjän ehdottamasta palkkiosta toimisto pyysi joustamaan 15 euroa. Kääntäjä sanoi, että hän on jo joustanut minimistään. Toimisto tuli vastaan 10 euroa. Yhteisymmärrystä ei kyseisestä työstä syntynyt.

Kovat ovat ajat, kun työ jää tilaamatta viiden euron tähden, kääntäjä ihmettelee.

Aika ei ilmeisesti ole rahaa, koska kyseistä neuvottelua käytiin viikon verran.